Hankoniemi on jääkauden luomus ja villiyrttien valtakunta, jossa voi kokea etelämeren tunnelmaa – Suomen eteläkärjen ainutlaatuinen luonto upeissa kuvissa
Manner-Suomen eteläisimmällä niemellä voi kokea elämyksiä, jotka ovat kuin jostain eksoottisesta rantakohteesta. Alue on myös villiyrttien valtakuntaa.
Vielä muutama vuosi takaperin sosiaalisessa mediassa oli muodikasta jakaa hempeitä matkakuvia Etelä-Euroopan illallisilta tai bikiniselfieitä valtamerten palmusaarilta.
Ilmastonmuutoksen myötä noussut lentohäpeä alkoi jo viime vuonna hillitä kaukomatkojen hehkuttamista ja mökkilaiturikuvat lisääntyivät somessa, mutta vasta koronakevään tuoma totaalisulku käänsi trendin päälaelleen.
Nyt kunnon kansalainen postaa kuvia kotimaanmatkoilta ”vahva suositus” -maininnan kera. Lyönpä itsekin lusikkani soppaan ja esittelen tässä kotimaan matkakohteen, jossa voi parhaana päivänä todellakin tuntea olevansa kuin jossakin etelämeren eksoottisella saarella.
Jääkausi loi ihmeellisiä luonnonmuodostelmia
Hankoniemen Högholmen on saari tai oikeastaan niemi, joka on yhteydessä mantereeseen kapean maakannaksen välityksellä.
Hankoniemen kiehtova tarina juontaa juurensa kymmenentuhannen vuoden taakse, jolloin Pohjois-Eurooppaa peittänyt, kilometrien paksuinen mannerjää alkoi sulaa ja vetäytyä pohjoiseen.
Jääkauden päättyminen synnytti Suomeen luode-kaakkoisuuntaisten vesistöjen verkoston, ja niihin nähden vastakkaiseen suuntaan muodostui suuria salpausselkiä, jotka nimensä mukaisesti salpaavat järvi-Suomen.
Kolmesta suuresta salpausselästä niin sanotusti ensimmäinen alkaa etelästä Hankoniemeltä ja jatkuu Lohjanharjuna Hyvinkäälle, Lahteen ja lopulta Itä-Suomeen asti.
Koko Hankoniemi on siis tätä ihmeellistä luonnonmuodostelmaa.
Viimeisimmällä jääkaudella on edelleen suuri vaikutus kasvillisuuteen ja sen kehitykseen. Ennen jäätiköitymistä maaperä oli yli 50 metriä nykyistä korkeammalla, Pohjanlahdella jopa sata metriä.
Jään sulamisen aiheuttama maankohoaminen jatkuu edelleen. Se on voimakkaimmillaan Merenkurkun alueella, mutta myös Suomenlahdella – kuten Hankoniemellä – maa kohoaa edelleen useita millimetrejä vuodessa.
Rantavehnä sitoo hiekkaa
Merestä kohoava maa kehittyy yleensä rantaniityksi, ja sinne syntyy kasvillisuudeltaan erikoisia suolamaita. Jonkin verran syntyy myös upeita dyynimaita.
Suomen rannikolla tavataan useita sellaisia kasvilajeja, jotka ovat kehittyneet omaan suuntaansa maankohoamisen aiheuttaman elinympäristön muutoksen seurauksena. Yksi näistä kasveista on merinätkelmä.
Hankoniemen dyynirantojen tärkein hiekansitojakasvi on rantavehnä. Yli metrin korkuiseksi kasvava tanakkarakenteinen heinä on helppo tunnistaa sen päässä olevasta, jopa 30 senttiä pitkästä vaaleasta tähkästä.
Dyynit kertyvät rantavehnän siementaimien ympärille, ja sen ansiosta muutkin kasvit saavat jalansijaa alati tuulen, veden ja eroosion muokkaamilla hiekkarannoilla. Rantavehnällä on dyynikasveille sopivasti lehtiensä päällä siniharmaa vahapeite, joka suojaa kasvia kuivumiselta ja lehtilaitojen kääntymiseltä sisäänpäin.
Täällä ”etelänmeren” rannalla Hangossa huomaa, kuinka Suomen eteläosien merialueilla ja pohjoisimmalla Lapilla on usein yllättävänkin paljon yhteistä: rantavehnä nimittäin kasvaa paitsi Suomen merenrantahietikoilla, myös esimerkiksi Enontekiön Hietatievalla, jossa on sulamisjokien ja kylmän luoteistuulen yhteisvaikutuksena syntyneitä jäätikködyynejä.
Rantavehnä pitää suolasta, ja maanteiden suolauksen seurauksena se on levittäytynyt rannoilta myös kilometrikaupalla pitkin valtateiden reunustoja.
Merinätkelmä kehittyi maankohoamisen seurauksena
Keskikesällä Högholmenissa voi nähdä merinätkelmän. Hernekasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruoho on kookkaine vaaleanpunaisine kukkineen ja siniharmaine lehtineen näyttävä ilmestys.
Se kasvaa hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla, juuri aaltojen ulottumattomissa. Merinätkelmän olemus tuo mieleen herneen, ja jopa Carl von Linné nimesi lajin ensin ”meriherneeksi”.
Merinätkelmä kyllä tuottaa herneitä, ja niitä on katovuosina käytetty jopa ihmisravinnoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että useimpien villien hernekasvien tapaan myös merinätkelmän herneet ovat käsittelemättöminä myrkyllisiä.
Hankoniemen dyynirantojen erikoisuuksia ovat pensasmaiseksi kasvava, purppuranpunainen merisinappi – Hangon kaupungin nimikkokasvi – sekä rantakaura.
Hankoniemen pitkulaisia, paikoin laguuneiksi ja kapeiksi niemenkärjiksi muuttuvia rantoja samoillessa tuntuu välillä melkein kuin olisi luonnon omassa puutarhassa tai keittiössä: sinappien, herneiden, vehnien ja kaurojen seasta voi nimittäin bongata myös syötävän merikaalin.
