Kiehtovan kummallinen Dubai: tällainen matkakohde on maa, joka järjestää suuren maailmannäyttelyn Dubai Expon
Arabiemiraattien Dubai ei jätä ketään kylmäksi. Moni lomailija hurmaantuu sen rohkeasta arkkitehtuurista ja suloisista nautiskeluista. Maa herättää kuitenkin myös syviä ennakkoluuloja. Mondo lähti katsomaan, mistä kaikesta Dubain vetovoima syntyy, kun maa valmistautui järjestämään Expo-maailmannäyttelyn.
Mitkä näkymät, ja mikä päivänpaiste! Suurista ikkunoista tulvii valoa sisään, ja ilmastoinnista huolimatta melkein aistii ulkoilman kuumuuden.
Seisomme maailman korkeimman rakennuksen, Burj Khalifan, näköalakerroksessa ihailemassa Dubain maisemia. Koska kaupungit kaikkialla kilpailevat titteleistä, tämä 555 metrissä sijaitseva kerros ei ole maailman korkein näköalatasanne. Shanghai Towerissa katsellaan maisemia kuusi metriä korkeammalta.
Epäilemättä myös maailman korkeimman rakennuksen kunnia menee ennen pitkää jonnekin muualle. Mutta Dubaissa torneja ja superlatiiveja piisaa.
”Tässä kaupungissa on yli 700 pilvenpiirtäjää”, selittää eräs opas turistiryhmälle, joka huokailee vaikuttuneena.
Se luku ei pidä lainkaan paikkaansa, mutta eipä sillä suurta väliä. Dubaissa on niin paljon pilvenpiirtäjiä ja muita kiehtovia korkeita rakennuksia, että jos joku alkaa niitä laskea, sinä aikana kaupunkiin saattaisi nousta pari uutta. Suuri osa näistä torneista on rakennettu 2000-luvulla, ja vaikka monet niistä ovat satoja metrejä korkeita, täältä Burj Khalifasta ne näyttävät melkein pieniltä legotaloilta.
Katselemme Dubainlahtea, joka on osa Persianlahtea. Tuolla ovat kuuluisat keinosaaret, joille on rakennettu lukuisia loistohotelleja – ja ainakin yksi iso keinosaari, jolla ei vielä ole muuta kuin hiekkaa. Se odottaa maailmantalouden parempia aikoja. Alapuolellamme kulkevat runsaan kolmen miljoonan asukkaan Dubain modernit kadut, joilla virtaa autoja ympäri vuorokauden.
Ja tuolla on Dubai Frame, maailman suurin taulunkehys. Se on 150 metriä korkea, suorakaiteen muotoinen tornirakennus, ikään kuin pystyssä seisova, valtava kuvakehys. Sen sisällä on näyttely Dubain historiasta ja yläosassa tietysti näköalakerros: tässä taivaita tavoittelevassa kaupungissa alaspäin katsominen on arkea.
Burj Khalifa on Dubain tärkein nähtävyys, jonka kokeakseen täytyy ostaa noin 24 euron lippu ja jonottaa, kunnes energisillä video- ja valotehosteilla ehostetut hissit leiskauttavat kävijän näköalakerrokseen.
Pilvenpiirtäjä sijaitsee valtavan ostoskeskuksen vieressä: Dubai Mall on tietysti yksi maailman suurimmista shoppailuparatiiseista, ja siellä on myös oma suuri akvaario haitunneleineen sekä virtuaalitodellisuusteemapuisto.
Dubai Mall saa pään pyörälle, mutta se ei ole kaupungin suurin ja ihmeellisin ostoskeskus: kunnia kuuluu Mall of the Emiratesille, jossa on kaiken kaupustelun ja ruuan lisäksi oma Ski Dubai -sisälaskettelukeskus lumirinteineen. Ja totta kai Ski Dubain nähtävyyksiin kuuluvat oikeat pingviinit.
Burj Khalifan näköalakerros ei sijaitse aivan talon huipulla. Siellä on kapea torni, joka on tehty lähinnä maailman korkeimman rakennuksen tittelin vuoksi. Dubaissa usein kerrotun tarinan mukaan sinne on päässyt maisemia katsomaan kaksi ihmistä. Ensimmäisenä huipulle pääsi tietysti Dubaita hallitseva seitsenkymppinen sheikki ja miljardööri Muhammad bin Rašid al-Maktoum.
Ja toinen oli Tom Cruise. Vuonna 2010 täällä pilvenpiirtäjässä kuvattiin Mission Impossible -leffaa, jossa Tomppa kapuaa tornin pinnalla ja kieppuu huipulla. Legendaan kuuluu, että tähden sanotaan tehneen päätähuimaavat temppunsa itse ilman stunt-näyttelijää ja irtisanoneen tuoksi ajaksi henkivakuutuksensa, koska vakuutusyhtiö ei suostunut moista hurjastelua turvaamaan.
Vaikka matkailija ei ihan sheikin ja Cruisen korkeuksiin pääsekään, ikimuistoinen näköala tornista avautuu. Moni reissaaja saattaa haluta jättää Burj Khalifan matkansa loppuhuipennukseksi. Mutta juuri Dubaissa voi hyvin myös aloittaa täältä.
Silloin voi ottaa koko eriskummallisen kaupungin maisemat haltuunsa kerralla. Ja Dubaissa, jos missä, riittää katseltavaa.
Dubai on sekä Yhdistyneiden Arabiemiraattien suurin kaupunki että oma pikkuvaltionsa, yksi Emiraateista. Suuri osa Emiraattien alueesta on hiekka-aavikkoa, mutta öljyomaisuutensa ansiosta maalla on varaa rakentaa keinosaariaan, hyviä teitään ja hulppeita ostoskeskuksiaan.
Emiraateista pinta-alaltaan ja öljyvaroiltaan ylivoimaisesti isoin on Abu Dhabi. Kärjistäen voisi sanoa, että Abu Dhabi ja Dubai ovat suuret pelurit Emiraattien joukossa. Öljyllä on saatu kuitenkin bisnestä ja korkeaa elintasoa koko alueelle.
Emiraateissa arvioidaan asuvan noin yhdeksän miljoonaa ihmistä, mutta suurin osa heistä on muualta tullutta työväkeä. Nämä työläiset eivät voi saada Emiraattien arvokasta kansalaisuutta ilmaisine terveydenhuoltoineen ja muine etuineen. Virallisesti syyksi kerrotaan paikallisen kulttuurin vaaliminen, mutta taloudellisilla syillä on taatusti osansa. Kansalaiseksi päästäkseen ihmisen pitää asua ja työskennellä moitteettomasti Emiraateissa 30 vuotta sekä puhua arabiaa; avioliittokaan paikallisen kanssa ei ole helppo oikotie.
Dubaihin ja Emiraatteihin liittyy ulkomailla hyvin voimakkaita mielikuvia ja ennakkoluuloja. Esimerkiksi maan rakennustyöläisten ja kotiapulaisten oloista ja palkkauksesta on joissakin tutkimuksissa paljastunut vakavia ongelmia. Dubain hallitsijaperheen mainetta ovat viime aikoina ryvettäneet syytökset esimerkiksi siitä, että sheikki pitää joitakin tyttäriään lähes vankeina. Suomessakin on seurattu tarkasti ja huolestuneina prinsessa Latifan outoa kohtaloa.
Maassa kiertäessä ei jää epäselväksi, kuka täällä hallitsee: sheikin ja hallitsijaperheen muiden miesten suuria kuvia tulee vastaan julkisissa tiloissa joka puolella. Niitä on niin paljon, että matkailija voisi melkein pelata bongausleikkiä: missä sheikki luuraa nyt? Vierastyöläisten oloista kävijä saa monisävyisen kuvan jo seuraamalla työntekijöitä eri paikoissa tai jututtamalla heitä. Dubain työmarkkinoille on riittänyt innokkaita tulijoita, koska ongelmista huolimatta palkkaus ja työturvallisuus ovat usein paremmat kuin tulokkaiden kotimaassa ja asuinolotkin monilla vähintään kohtuulliset.
Dubaissa on omanlaistaan, tarttuvaa energiaa. Täällä tajuaa, millainen ihmepaikka ja haaste Yhdysvallat ja etenkin New York ovat siirtolaisille aikoinaan olleet.
Ja vaikka Dubain pilvenpiirtäjistä moni on kohonnut äskettäin, kansainvälisellä yritteliäisyydellä on täällä perinteitä.
”Täältä, Dubainlahden vesiltä, alkoivat monet helmenkalastajien matkat jo vuosisatoja sitten.”
Al Shindaghan museossa olevan kuvanäyttelyn nauhoitettu opastus kertoo rauhoittavalla äänellä tarinaa, jota Dubaissa nykyään mielellään nostetaan esiin. Tämä Persianlahden kohta ei ole ollut maailmanmitassa merkittävä satamakaupunki tai kauppiaiden tapaamispaikka, mutta yksi tärkeä elinkeino seudulla kukoisti jo kauan sitten: helmien sukeltaminen meren pohjasta.
Ammatin historian arvellaan ulottuvan alueella jopa yli 7 000 vuoden päähän, ja täältä kalastettuja helmiä kaupattiin aikoinaan eri puolille maailmaa. 1900-luvun alussa Dubain tärkein kauppatavara olivatkin helmet. Kymmeniä sukelluksia päivässä tehneet kalastajat aloittivat laivamatkansa usein juuri Dubaista ja palasivat tänne.
Sitten Japanissa alkoi laajamittainen helmienviljely, ja kokonainen vanha elinkeino romahti. Helmenpyytäjille ei enää ollut töitä.
Tästä Dubain historian kiehtovasta vaiheesta kerrotaan kaupungissa useissa näyttelyissä. Erityisesti sitä tuodaan esiin Al Fahidin historiallisella alueella ja lähikortteleissa. Sieltä löytyvät esimerkiksi Al Shindaghan perinnemuseo sekä viereinen Perfume House, tuoksugalleria.
Dubaissa on jäljellä aidosti vanhoja rakennuksia vain jokunen. Tunnetuin niistä on Al Fahidin linnoitus, jonka yksi torni rakennettiin jo 1780-luvulla. Suurin osa kaupungista koostuu tavallisen arkisista, laatikkomaisista taloista ja autojen hallitsemista kaduista – siksikin Dubain 2000-luvun rohkea torni- ja hotellibuumi tuntuu niin mullistavalta.
Al Shindaghin museon viereen on rakennettu myös matkailijoiden kiinnostusta ajatellen entisten asuinkortteleiden tyyliin tehtyjä taloja perinteisine ilmastointitorneineen. Alue sijaitsee Dubai Creekillä, lyhyellä Dubainlahdesta lähtevällä joella, joka jakaa keskustaa.
Al Fahidiin kuten muuallekin keskustassa pääsee metrolla, mutta monet paikat kaupungissa tavoittaa parhaiten vuokra-autolla tai taksilla. Niihin kuuluu Kite Beach, mukava, ilmainen ranta, jossa on ruokakojuja. Siellä voi tutustua paikallisiin perheisiin ja harrastaa monenlaisia rantahuveja.
Al Fahidista voi siirtyä joen yli abra-veneellä, ja kyydin hinta on vain 20–40 senttiä, eli 1–2 Emiraattien dirhamin verran. Lahden toisella puolella odottavat kaupungin tunnetuimmat soukit, kauppakorttelit, joista maineikkain on Kultakauppojen alue satoine kultapuoteineen.
Al Fahidin kunnostetun linnoituksen vierestä löytyy myös sheikki Muhammadin nimeä kantava kulttuurikeskus sekä moskeija, jossa avataan auliisti matkailijoillekin täkäläistä muslimikulttuuria ja islamin perusteita.
”Merhaba”, paikan isäntä tervehtii matkailijoita.
Myhäilevä Waleed Nabil on vetänyt Dubaissa opastettuja kierroksia jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Kun me vieraat asetumme istumaan ja saamme teetä sekä taateleita, hän kertoo tapakulttuurista.
”Kun istutaan näin yhdessä, talon nuorin poika tarjoilee teen ja aloittaa tietysti läsnäolijoista vanhimman palvelemisesta”, Nabil sanoo. ”Jos juotte useita kupillisia, se on talon isännälle merkki, että haluatte vetäytyä puhumaan hänen kanssaan jostakin asiasta kahden kesken.”
Dubaissa arvioidaan asuvan yli 200 eri kansallisuuden edustajia, hän muistuttaa. Erilaisten tapojen sulava yhdistäminen on täällä arkea ja olennaista.
Matkailijat kyselevät Nabililta kättelytavoista ja vaikkapa siitä, millaiset hääseremoniat pidetään, jos paikallinen muslimi menee naimisiin ei-muslimin kanssa.
Tulee Mondon vuoro esittää kysymys.
”Entäpä homot? Miten täällä suhtaudutaan homoseksuaaleihin?”
Nabil ei kysymystä hätkähdä, mutta hänen hymynsä supistuu hiukan.
”Se on kiinni kunkin perheen asenteista”, hän sanoo. ”Jos perhe suvaitsee sellaista jäsentä, se on yksityisesti mahdollista. Itse en kyllä ymmärrä, miksi sellaisesta asiasta täytyy pitää julkisia paraateja.”
Nabil puhuu iloisesti monenlaisista kulttuurieroista, kuten vaikka pareista, joissa yksi on buddhalainen ja toinen muslimi. Hän selittää lämpimästi sitä, miksi vanhoissa taloissa täällä on ollut sekä pieni että iso ulko-ovi. Kun pienestä kuljetaan, vieras kumartuu ja osoittaa samalla asukkaille kunnioitusta. Pikkuinen oviaukko on myös antanut perheen naisille mahdollisuuden katsella kotipihaltaan ulos tulematta itse kuitenkaan helposti nähdyksi.
Mutta Nabilin kohtelias lämpö viilenee hieman, kun jatkamme keskustelua homoista. Arabiemiraateissa homoseksuaalisuus on ankarasti kiellettyä ja rankaistavaa.
”Ei seksuaalisuuttaan pidä tuoda esiin”, Nabil sanoo. ”Kodin sisällä sängyssä kukin voi sitten tehdä mitä haluaa.”
”Mutta tuovathan kaikki dubailaiset pariskunnat seksuaalisuutensa esiin vaikka kävelemällä julkisesti pariskuntana?”
Se ei ole Nabilista luonteva vertaus, ja hän kuittaa kysymyksen hymyllä ja siirtymällä toiseen asiaan.
Seksuaalivähemmistöt ovat vain yksi aihe, joka tuo esiin Dubain ja Arabiemiraattien kulttuurin rajoja.
Pinnalta kaupunki tuntuu huikean visionääriseltä ja rohkealta. Dubaissa on taidemuseoita ja -gallerioita, jotka esittelevät kansainvälistä nykytaidetta – ei mitään sensuroitua ja siistiä, vaan myös provosoivaa ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa kulttuuria. Ravintoloista löytyy tasokasta gourmet’ta. Kaupunki, joka puskee esiin pilvenpiirtäjiä ja Dubai Framen tapaisia erikoisuuksia, tuntuu myös leikkisältä.
Mutta samalla Emiraatit on melko nuori arabivaltio, jonka perinteet näkyvät konservatiivisuudessa ja rikkaiden miesten valta-asemassa. Ei Dubaissa naisia ole toki työnnetty syrjään, heitä näkee niin työuraa tekemässä kuin perheitä hoitamassa. Mutta monien muslimimaiden tapaan täällä kohtaa julkisissa tiloissa enemmän miehiä ja tapakulttuurin pohjalla vaikuttavat perinteiset roolit.
Ja tarvitsee vain ajaa puolisen tuntia Dubaista ulos, kun suurkaupunki muuttuu teollisuusalueeksi, sitten aavikoksi. Äkkiä tuntee olevansa melkein toisessa maailmassa.
”Kaksi miljoonaa vuotta sitten tässä oli merta”, sanoo Gert Nel ja nyökkää kohti maisemaa ympärillämme.
Matkailijaseurueemme nauraa hyrähtelee. Joka suuntaan näkyvissä on vain hiekkaa. Dyynejä ja tasaista aavikkoa.
Tyypillinen loma Dubaissa on mukavaa oleilua hotellissa tai resortissa auringosta ja uima-altaista nauttien. Moni pistäytyy myös ostoskeskuksissa, pilvenpiirtäjissä ja kulttuurikohteissa. Ja sitten ovat aavikkoretket.
Eteläafrikkalainen Gert Nel on alle kolmekymppinen mutta jo kokenut opas. Hänen kaltaisiaan duunareita Dubaissa riittää: nuoria, liikkuvaisia, rahakkaan turismin tänne vetämiä.
”Tuo valkea täplä, katsokaa sitä”, Nel osoittaa kauempana liikkuvaa eläintä. ”Arabian Oryx, maan kansalliseläin.”
Valkobeisa eli arabiankeihäsantilooppi kuuluu Emiraattien lisäksi monen naapurimaan tunnuseläimiin. Nel auttaa meitä bongaamaan myös muita eläimiä, kuten gaselleja.
Vaikuttavalla aavikolla ei tosin liiku usein mitään, joskus vain muita matkailijaryhmien autoja tai ratsastajia.
”Jos näette lapsia ratsailla, älkää kuvatko heitä”, Nel sanoo. ”Lähellä on sheikin lomatalo, he ovat sheikin perhettä.”
Aavikkoajelun jälkeen asetumme erämaahan pystytettyyn leiriin, joka on tehty muistuttamaan perinteistä beduiinileiriä taloineen ja kamelisuojineen. Useimmat turistiryhmät käyvät näissä paikoissa vain nauttimassa maukkaan aterian ja seuraamassa perinteikkään musiikki- ja tanssiesityksen, mutta pienet ryhmät voivat myös yöpyä täällä.
Aavikon yö on nyt lämmin, ja uni tulee helposti.
Aamulla nousemme varhain, vielä pimeällä. Gert Nel kyyditsee meidät kuumailmapallojen lähtöpaikalle.
Pallolento on jännittävä ja hauska elämys, jo siitä lähtien kun pallon täyttyessä kiivetään kiireellä sisään lentokoriin.
”Onko mukana ensikertalaisia?” kysyy hollantilaistaustainen kapteeni Hylke Feenstra.
Osa lennolle osallistujista nostaa kätensä.
”Ei hätää, niin olen minäkin!” vitsailee Feenstra.
Kun kohoaa pallon kyydissä yläilmoihin auringon samalla noustessa horisonttiin, näkee komean kaistaleen Emiraattien aavikkoa. Näköpiirissä on myös naapurimaa Sharjah, niin pieniä monet näistä valtioista ovat.
”Tuonne aletaan rakentaa maailman suurinta aurinkopaneelia”, Feenstra kertoo ja osoittaa yhtä aluetta.
Kuten miljoonakaupunki Dubain katseleminen korkeuksista, aavikon näkeminen näin on kaunista ja tavallaan rauhoittavaa. Koska hiekkadyynien lomassa ei ole muita luontonähtävyyksiä, palloreissulle on kehitelty lisäviihdettä.
Mukana on kesytetyn haukan lennättäjä, joka päästää linnun ilmaan parille kierrokselle pallon ympärillä. Haukkametsästyksellä ja haukoilla lemmikkeinä on täällä perinteitä, mutta esimerkiksi tämä teräväkyntinen lentelijä on tuotu showtähdeksi Britanniasta asti.
Mondo ei suosittele matkaelämyksiä, joissa eläimiä käytetään viihteenä. Dubaissa aavikkoretki on silti hyvä kokemus, vaikka siihen todennäköisesti kuuluu haukkaesitys.
Toisinaan somessa leviää valokuvia, joissa istuu haukkoja lentokoneessa matkailijoiden joukossa, jokainen iso lintu omalla istuimellaan. Moni luulee, että kuvat ovat tekaistuja, mutta ne ovat oikeita. Dubaihin, Saudi-Arabiaan ja muihin seudun maihin lennätetään silloin tällöin haukkoja, joko esiintymään tai rikkaiden lemmikeiksi. Ne ovat absurdissa mielessä vierastyöläisten aatelia.
Dubai on erikoinen kokemus, ja jo muutaman päivän täällä vietettyään alkaa ymmärtää, miksi jotkut suomalaisetkin lomailijat palaavat tänne yhä uudelleen.
Kaikki on hyvin siistiä ja toimivaa. Dubaissa on eksotiikkaa, mutta ei niin voimakasta ja rosoista kuin vaikka monissa Afrikan kohteissa. Matkailija voi hyvin kiertää täällä ja olla tietoinen myös maan vierastyöläisten ongelmista – Dubai ei ole heille vain ankea paikka vaan monille työmarkkina, jossa he kokevat olevansa erilaisten mahdollisuuksien äärellä.
Vaikka pinnan alta löytyy ihmisoikeusrikkomuksia ja tiukkoja asenteita, Dubai on myös huikea menestystarina. Sen arkkitehtuurin ja kulttuurin kokeminen on aidosti kiehtovaa. Maan oli vuonna 2020 määrä isännöidä suurta Expo-maailmannäyttelyä, mutta se siirrettiin ajalle 1.10.2021-31.3.2022. Kun Expo pidetään, se varmasti tarjoaa jotakin vaikuttavaa, siitä pitävät huolen Emiraattien vauraus, kunnianhimo ja yrittäjähenki.
Ja itse asiassa Dubaissa on jo kauan ollut eräänlainen pysyvä maailmannäyttely.
Ajomatkan päässä keskustasta sijaitsee Dubai Global Village. Mainoskuvien perusteella sitä kuvittelisi kitsityyliseksi ostoskeskukseksi, ja sitä se on, mutta paljon muutakin.
Global Villagessa on 29 suurta paviljonkia, joissa on esillä 78 eri kulttuuria ympäri maailman. On Amerikkaa, Venäjää, Kiinaa, Brasiliaa. On maita, jotka täältä katsottuna ovat suuria vaikuttajia: Mongolia, Iran, Marokko. Kymmenittäin pieniäkin valtioita, esimerkiksi Baltian mailla on muutama puoti omille tuotteilleen yhdessä paviljongissa. Suomea ei näy, hyvä että Pohjoismaista edes Ruotsi on täkäläisille riittävän kiinnostava.
Paviljongeissa ja niiden välisillä kaduilla voi ostaa ruokaa ja muita tuotteita, lapset ajella huvilaitteissakin. Voi seurata eri lavojen showesityksiä, joita on päivässä yli 250. Tanssi- ja musiikkinumerot ovat suurieleisiä ja erittäin taitavia. Ne keräävät isot yleisöt.
Silloin tällöin saattaa löytää aidosti koskettavan hetken. Kun azerbaidzanilainen pikkuyhtye eläytyy Global Villagessa oman maansa perinnemusiikkiin, sitä voi olla kuulemassa vain muutama ihminen, mutta esitys on vavahduttava.
Tässä maailmankylässä voi muutaman euron pääsymaksulla viettää hilpeän illan. Valot sykkivät, laulut soivat, kymmenien maiden herkut tuoksuvat. Yksi ero suomalaisiin huvikeskuksiin ja -tapahtumiin hätkähdyttää: täällä kukaan ei tankkaa ilonpidon polttoaineeksi alkoholia. Perheet kiertävät paviljongista toiseen, kaikkia hymyilyttää.
Global Village on kuin koko maailman Euroviisut, ja oikeastaan Dubai on kuin matkailun Euroviisut. Sitä kuuluu ja pitää arvostella ja ällistellä, mutta siitä löytyy silti kiehtovia elämyksiä. Se on runsas, värikäs ja taatusti hätkähdyttävä.
Herkuttele Dubaissa
Arabian Tea House
Dubai on mainio ruokakaupunki – huippuhotelleista saa hyvää ruokaa, ja vaihtelua löytyy erilaisista ravintoloista. Arabian Tea House on must-paikka. Historiallisella Al Fahidin alueella jo yli 20 vuotta toimineessa ravintolassa ei ole mitään aidosti vanhaa, mutta se tarjoaa Lähi-idän makuja perinteitä kunnioittaen. Tapana on tilata pöytä täyteen meze-alkupaloja hummuksineen ja muineen, ja sitten lihavartaita tai muita pääruokia sen mukaan, mitä vatsaan mahtuu.
Arabian Tea Housen lounaalle saattaa saada pöydän jonottamalla, mutta varsinkin illalliselle paikka on syytä varata etukäteen. Tarjolla on runsaita aamiaisiakin.
Herkut eivät ole halpoja, esimerkiksi iso lautasellinen hummusta maksaa noin 7 euroa. Sama koskee Dubaita muutenkin, ruokien hinnat ovat suunnilleen Suomen tasolla.
Al Ustad Special Kabab
Yli 40 vuotta toiminut iranilainen kebabpaikka on konstailematon, mutta Mankhoolissa sijaitseva perheyritys tunnetaan jo koko Emiraateissa. Tänne tullaan syömään etenkin jogurttimarinoitua kanaa tai lammaskebabia – kasviksia on lähinnä lisukkeissa.
Annosten hinnat alkavat noin 6 eurosta. Asiakaskunta on miesvoittoista ja iltaisin keskustelun äänet nousevat hauskan koviksi, mutta päihtyneenähän täällä ei istuta. Seiniä koristavat sadat valokuvat, joissa näkee muun muassa paikassa käyneitä kuuluisuuksia.
Al Mankhool Road, lähellä Al Fahidin metroasemaa.
Tom & Serg
Jos kaipaa vaihtelua Lähi-idän makuihin, Melbournen hipster-paikoista ideansa lainannut Tom & Serg tarjoaa teollisuustyyliä, runsaita aamiaisia, burgereita ja vaikkapa grillattua kana-satayta. Vegaanit on huomioitu. Jälkkärimuffinssien ja muiden leivonnaisten tarjoilupöytää on vaikea ohittaa. Ruokien hinnat ovat suomalaista tasoa, mutta erikoiskahvista saa pulittaa täällä helposti 7–8 euroa.
Taidetta Emiraateissa
Alserkal Avenue
Dubaissa on vireä ja runsas taidegallerioiden verkosto. Merkittävin taidealue on Alserkal Avenue, joka on Al Quozin teollisuushalleista kulttuurikeskukseksi muutettu suuri kohde. Lukuisat laadukkaat nykytaiteen galleriat esittelevät niin Lähi-idän kuin kansainvälisten tekijöiden töitä. Concrete-rakennuksen suunnittelija on kuuluisa arkkitehti Rem Koolhaas.
Alserkalissa on kulttuurinystävälle nähtävää useiksi tunneiksi. Näyttelyitä voi valikoida keskuksen verkkosivun avulla, mutta toisaalta täällä kannattaa lisäksi kuljeskella tekemässä löytöjä. Alueella on myös fiksuja elokuvia esittävä teatteri sekä suklaapuoti. Viikonloppuisin hallien välisillä kaduilla pidetään musiikkiesityksiä ja muita tapahtumia.
Jameel Arts Centre
Saudiarabialainen autokauppoja omistava Jameelin suku on arabimaiden rikkaimpia, mutta länsimaissa heidät tunnetaan ehkä vain siitä, että yksi perheen miehistä seurusteli taannoin Rihannan kanssa. On syytä tietää Jameelit muutenkin: he ovat Lähi-idässä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, ja heidän taidesäätiöllään on Dubaissa hieno nykytaiteen museo.
Jameel Arts Centressä on kymmenkunta galleriatilaa, joiden kansainväliset näyttelyt ovat erinomaisia. Moderni rakennuskokonaisuus on vähäeleisen laatikkomainen, harkittuna vastapainona Dubain pilvenpiirtäjille.
Louvre Abu Dhabi
Arabian niemimaan suurin taidemuseo, Louvre Abu Dhabi, sijaitsee Emiraateissa parin tunnin ajomatkan päässä Dubaista. Sinne on Dubaista tarjolla myös opastettuja retkiä. Pariisin Louvren kanssa yhteistyössä syntynyt hieno, moderni rakennus sisältää valtavan määrän taidetta ja historiallisia esineitä. Kokoelma ja vaihtuvat näyttelyt esittelevät erityisesti itäisten ja läntisten kulttuurien yhteyksiä.
