Martina Aitolehti: ”Kun auto ajoi ylitseni, en tuntenut aluksi kroppaani ollenkaan – Rytäkästä jäi arvet"

Jatka lausetta Martina Aitolehti: Liikutun yleensä kyyneliin ... lasten kauniista sanoista ja ihmisten kauniista eleistä. Vilpittömät ja pyyteettömät hyvät teot saavat minut ­liikuttumaan.

Lapsuuteni sitkein haave oli alkaa isona ratsupoliisiksi tai salaiseksi agentiksi. Pidin fyysisistä asioista jo ­nuoruudessani.

Teini-iässä ihailin erityisesti Madonnaa. Hän oli niin cool hahmo ja hänen rohkeutensa ja itsevarmuutensa puhuttelivat. Enää en näe häntä samalla tavalla.

Teini-iässä inhosin erityisesti matematiikan tunteja. Sinällään outoa, sillä olen vahvasti numeroihminen. Ehkä syy oli opettajassa.

Minun olisi pitänyt syntyä jonnekin muualle kuin ­Suomeen. Rakastan kotimaatani, mutta välillä tuntuu siltä, että suomalaiset ovat turhan kapeakatseisia.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun auto ajoi ylitseni viime kesänä ollessani pyöräilemässä. En tuntenut aluksi kroppaani ollenkaan, mutta onneksi mikään ei ollut murtunut. Arvet rytäkästä silti jäi.

Viimeksi nauroin makeasti varmaankin eilen. Nauran vähän väliä ja vähän ­kaikelle ja tykkään heittää läppää. Huumorintaju tekee minuun vaikutuksen.

Häpeän syvästi niitä kertoja, kun olen loukannut ­jotakuta ihmistä. Osaan onneksi pyytää myös anteeksi. Ei se aina helppoa ole, mutta omat ­virheensä pitää osata myöntää.

Hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti.

Join pääni täyteen, kun olin muutama vuosi sitten Ruisrockissa. Ystäväni Nanna Karalahti lähetti myöhemmin tuolta reissulta ottamiaan videoita. Niistä kyllä huomaa, että olin aika hilpeissä tunnelmissa.

Ystäväni ihmettelevät energiaani ja sitä, miten saan niin paljon aikaan yhdessä päivässä.

Sukurasitteeni on ronski huumorintaju. Se on välillä joillekin vähän liikaa.

Hermoni menevät kaikissa tietotekniikkaan liittyvissä asioissa. Minulla on ennakkoasenne, etten tajua tietokoneista mitään – vaikka ehkä vähän tajuankin.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, sanoisin että selvä. Olen ottanut homeopaattisia lääkkeitä useita kertoja, viimeksi erotessani muutama vuosi sitten. Kuukauden kuurin jälkeen olin jo aivan ­toinen nainen.

Jos olisin mies, kohtelisin naisia erittäin hyvin ja ­kunnioittavasti. Haluaisin olla esimerkkinä muille.

Annoin viimeksi lahjan omalle perheelleni. Mummit, poikaystävät ja lapset olivat mukana. Vein koko ­konkkaronkan ihanalle kesälomalle Savon ­suunnalle.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut olemaan ajoissa. ­Myöhästelen lähes aina sovituista tapaamisista. Tästä ­piirteestä en ole itsessäni ylpeä. Yritän silti petrata koko ajan.

Aion opetella vielä kaiken. En halua lopettaa koskaan kehittämästä itseäni.