”Ei Puolanka ole kuoleva kylä, Puolanka on kuollut jo” – Pessimistiyhdistys takoo rahaa erikoisella brändillä
Puolangan Pessimistit -yhdistys ottaa kurjuudesta ilon irti. Tylsänä hetkenä pessimistikäsissä voi syntyä vaikkapa ranskankielinen Puolangan metrokartta. ”Ei Puolanka ole kuoleva kylä, Puolanka on kuollut jo”, veistelee yhdistyksen puheenjohtaja Tommi Rajala.
– Luova toiminta tarvitsee tylsän hetken, ja Budapestissä minulla oli tylsää. Parasta Pessimisteissä on, että tämä on kanava oman luovaa sisällön julkaisulle. Ei tunnu olevan hirveästi rajaa, vaan kaikki uppoaa pessimistibrändin alle, Puolangan Pessimistit ry:n taiteellinen johtaja Tommi Rajala kertoo.
Puolanka on pieni Kainuun kunta, jossa asuu alle 2 500 ihmistä. Se on monelle kainuulaisellekin paikka, jonne ei ole mitään varsinaista syytä mennä.
Puolangalta kotoisin oleva Rajala on toiminut Pessimisteissä vuodesta 2017, mutta asuu paikkakunnalla nykyään vain kesäisin. Puolanka mahdollistaa hänelle paljon asioita, mutta suhde kuntaan rakentuu realismille.
– Puolangalla ei ole tulevaisuutta. Ei Puolanka ole kuoleva kylä, Puolanka on kuollut jo. Kun hyväksyy tämän, siellä voi toimia. Ei meillä ole realistista haavetta pyörittää toimintaa talvella Puolangalla. Hallituksestamme yksi asuu Puolangalla talvella, neljä muualla.
Rajalan vastauksissa huokuu pessimismiä enemmän realismi, ajoittain optimismikin. Kysymykseen, mitä Puolanka olisi ilman Pessimistejä, hänellä on suora vastaus.
– Ei mitään. Eihän se edelleenkään ole mitään, mutta siitä ei olisi kukaan kuullut. Olemme tavallaan kaapanneet Puolangan brändin, koska Puolangalla ei ollut brändiä.
”Puhumme vähän kaikkien pienten kuolevien kuntien puolesta ja pienten paikkakuntien ihmisten puolesta.”
Puolangalle saapuvia tervehtii muun muassa tien varressa oleva mainos, joka näyttää samalta kuin lukuisat muut tapahtumia tietoisuuteen tuovat tekstit.
On tapahtuman nimi, on alku- ja loppupäivät.
Tässä tapauksessa tapahtuma vain on joka vuosi 1. tammikuuta–31. joulukuuta. Koruton ilmaus naurattaa monia, kuten useat Pessimistien kehittelemät sloganit ja lauseet.
Pessimismitalo sijaitsee Puolangan uneliaan kylänraitin toisessa päässä, muun muassa Lappiin vievän tien varressa. Talon nimi lukee seinässä isoin mustin ja kaukaa erottuvin teippauksin. Sijainti ei ole sattumaa.
– Kävin jokaisen talon kylänraitilla läpi. Kun talo on ohitustien varressa, ohi kulkee Lappiin ajavaa porukkaa, vaikka kylä kuolee pois, Rajala sanoo.
Talossa on kesäaikaan suosittu kahvila ja musikaalille katettu näyttämö.
Toukokuisena sunnuntaina Rajala ja muutama muu touhusi talolla, että kesäkuun alussa saapuvilla musikaalin tekijöillä ja kesäkahvilalla olisi kaikki hyvin.
Seinillä ja hyllyköissä on verkkokaupassakin myynnissä olevia paitoja teemaan sopivilla teksteillä. Ylipäätään tuotemyynti on Pessimisteille merkittävä tulonlähde.
Pessimismillä on rajattomat mahdollisuudet
Pessimistit saivat alkunsa hankerahoitushaun kiemuroissa vuonna 2007. Tilanne on tuttu monelle suomalaiselle: kun rahoitushakemus tulee punakynämerkintöinä takaisin, ideoinnissa on pinnisteltävä pessimististen ajatusten keskellä.
Porukasta Arto Korkatti kertoo keksineensä idean pessimistiaiheisesta tapahtumasta.
– Mieli oli jo hyvin pessimistinen jokaisella. Siinä vaiheessa tuli mieleen, että mitäpä se hyvejää, Korkatti sanoo perikainuulaisen lauseen.
Ensimmäinen pessimistitapahtuma oli keskellä päivää koulun pihalla. Paikalle tuli 30 henkeä.
Sen jälkeen Pessimistitapahtuma siirtyi iltaan, Valituskuoro ja Traumaryhmä tulivat luontevasti esiintyjiksi mukaan.
– Kolmantena vuonna tapahtumassa oli jo 500 henkeä. Sopivan pöljä ajatus. Siitä se pikkuhiljaa kasvoi.
Korkatti sanoo, että pessimistisyys on hänellä geeneissä. Optimismi välähtää kuitenkin tulevaisuudesta puhuttaessa.
– Pessimismillä on rajattomat mahdollisuudet.
Tuotemyyntiä oli jo Pessimistien alkuaikoina. Mitäpä se hyvejää -tekstillä myytiin paitoja ja pinssejä. Puolangalla kävi porukkaa kokemassa humoristiseksi miellettyjä teemaa, mediassakin se näkyi. Mitä Pessimisteistä ajattelevat puolankalaiset?
– Se on tuonut meille kovasti julkisuutta. Voi sanoa, että 99 prosenttia puolankalaisista kannattaa. Asiakasvirtaa se ilman muuta tänne tuo. Minun näkökulmastani on aivan hieno asia, että joku jaksaa tuommoista tänne Suomen keskipisteeseen tehdä, aktiivinen urheiluseuratoimija Martti Köngäs sanoo.
– Brändihän on jo ympäri Eurooppaa tunnettu. Se on paljon tunnetumpi brändi kuin Paljakka, Köngäs naurahtaa ja viittaa paikalliseen hiihtokeskukseen.
Edes pessimismi ei Puolangalla kannata
Aina näkymät eivät ole olleet Pessimisteille suotuisat. Pessimisti-illat pyörivät vuoteen 2016, kunnes Rajalan mukaan ilmoitettiin, että pessimismikään ei Puolangalla kannata.
Yhdistyksen liikevaihto oli 4 000 euroa.
Uudelleensyntymä käynnistyi nykyaikaisesti pessimismin ytimeen pureutuvien videoiden kautta.
– Ekalle videolle tuli viikossa 200 000 katsojaa, tokalle viikossa puoli miljoonaa. Olin ollut oikeassa, että pessimistijutussa on lunastamatonta potentiaalia. Vanha porukka oli istunut timantin päällä, Rajala sanoo.
Yhdistyksen liikevaihto kasvoi parissa vuodessa 200 000 euroon, tämän vuoden arvio on 300 000 euroa. Mitäpä se hyvejää -ideologialle on ollut maaperänsä.
Pessimisteillä on tuotemyynnin lisäksi myös lehti, jota julkaistaan vain painettuna.
Lehdessä on muun muassa juttu ”Vertailussa Puolangalta pois vievät tiet”, esittely Escape Room Puolangasta ja oma palsta tuleville pessimisteille. Juttuja on vaikea lukea hymyilemättä, osan kohdalla on pakko nauraa ääneen.
Samastuminen naurattaa, sanoo puheenjohtaja Katja Kemppainen.
– Tämä on hauska yhdistelmä: teema on koko ajan se, että mikään ei kannata. Silti täytyy koko ajan uskoa siihen, että kokeillaan kannattaako, Kemppainen sanoo.
Pessimistit syntyivät Puolangalle, jossa maaperä oli otollinen, mutta Kemppainen näkee aihetta laajemminkin.
– Puhumme vähän kaikkien pienten kuolevien kuntien puolesta ja pienten paikkakuntien ihmisten puolesta. Olisi tällainen varmaan voinut syntyä jossain muuallakin. Ehkä puolankalaiset olivat siinä kohtaa jopa aika rohkeita, kun tämä syntyi.
Kemppainen aloitti Pessimismi-iltojen vieraana 2008, vuonna 2019 hän oli mukana pessimismimusikaalissa ja jäi siitä tiiviimmin yhdistyksen toimintaan. Hän tunnistaa pessimismiajatukset hyvin.
– On sellainen epäilys, että onko tämä hyvä, kannattaako tehdä vai olisiko joku muu parempi. Tai että tuleeko kukaan katsomaan, sellainen kyseenalaistaminen.
Epäileväiset ajatukset sysätään sivuun, kun tekemisen meininki voittaa.
– Me ollaan kauhean innokkaita tekemään, meillä on enemmän ideoita kuin olisi aikaa toteuttaa. Emme hirveästi jää mietiskelemään ja pyörittelemään. Me tehdään. Ihmisinä emme ole jotenkin kauhean pessimistisiä, olemme aika optimistisia kuitenkin, Kemppainen sanoo.
Parasta, mitä Puolangalla voi tehdä
Iso osa Pessimistien kesätoimintaa on musikaali, jota tehdään nyt neljäntenä vuonna. Rajalaa naurattaa, kun hän muistelee ensimmäistä musikaalia 2019.
– Oli absurdia, että kesäteatterin ensi-iltaan tulevat sekä Yleisradio että MTV3. En tiedä, ovatko ne olleet Puolangalla ikinä yhtä aikaa paikalla. Siitäkin saimme onnistumisen kokemuksia.
Ensimmäisen musikaalin jälkeen puolankalainen vanhempi herrasmies sanoi Rajalalle, että tämän pitäisi lopettaa, koska hän oli nyt huipulla.
– Hän sanoi, että musikaali oli parasta, mitä Puolangalla voi ikinä tehdä. Sanoin hänelle, että ei, tämähän oli vasta ensimmäinen harjoitustyö. Vuonna 2021 sama mies tuli sanomaan, että olen keksinyt ”kultamunia munivan hanhen” Puolangalle. Sanoin, että voi olla, muttei se ole vielä muninut kuin pronssimunan.
Rajala ajattelee mahdollisuuksien rajattomuudesta ja Pessimistien potentiaalista samoin kuin Korkatti. Tarina on vielä kovin kesken. Mitä Pessimistit on viiden vuoden päästä?
– Ollaan vasta alussa. Haluaisin nähdä, että meillä on kasvanut toiminta, että pystymme keskittymään sisältöön. Uskon siihen, että kun asiat sanoo ääneen, ne tapahtuvat. Televisiosarja on sellainen, mihin haluan tätä viedä. Viiden vuoden päästä toivoisin, että olisi jotain sillä puolella olevaa sisältöä, Rajala sanoo.
