Rakastettu Ruotsin kruununprinsessa Victoria vaatii eniten itseltään

Ruotsin Victoria on sellainen prinsessa, josta tyttökirjat voisivat kertoa. Ponteva ja sinnikäs sankaritar, joka käy yli vaikeuksien ja ongelmien. Ei aina jaksa, mutta löytää pian voimansa. Hänen tarinansa on varsinainen kehityskertomus: Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, mutta lopulta sisu, aherrus ja tiettyjen asioiden hyväksyminen vievät perille. Hän uskaltaa rakastaa, rakastua ihan tavalliseen epätavalliseen mieheen. ”Löysi itsensä, on sinut itsensä kanssa”, todistaisi tyttökirja lopuksi, ja sitten Peppi-Victoria halaisi kaikki kaverinsa perusteellisesti – tässä tapauksessa ensimmäisenä kyllä isän ja äidin. Peppi Pitkätossu on Victorian kirjallinen lempihahmo, tietenkin.

Kun Victoria oli seitsemän vuoden ikäinen, hänen vanhempansa arvioivat, että lapsi on tarkkaavainen ja huomiokykyinen. Lehdet kirjoittivat, että eloisa, mukava, välitön ja viisas. Lähes samat sanat ovat käytössä nyt, kun kohteena on helmikuussa viisi vuotta täyttänyt prinsessa Estelle, Victorian esikoinen ja tuleva kruununperijä hänkin. Alakouluikäisenä selvisi, että Victoria on perinyt Bernadotte-suvussa kulkevan dysleksian, luku- ja kirjoitusvaikeudet. Isä, kuningas Kaarle XVI Kustaa potee samaa ongelmaa. Hänen lapsuudessaan 1950-luvulla sille ei osattu tehdä juuri mitään, hän kärsi, häpesi, tunsi itsensä tyhmäksi ja oli uupua salassa pidetyn taakkansa alle. Koko ajan oli tiedossa, että Carl Gustafista tulisi kuningas jo nuorena, koska hän peri vallan isoisältään. Hänen oma isänsä kuoli lento-onnettomuudessa yhdeksän kuukautta ainoan poikansa syntymän jälkeen. Syksyllä 1973 Kaarle Kustaa oli 27-vuotias ja kuningas. Victorian dysleksiaa ei varsinaisesti salailtu. Mutta se teki hänen elämänsä ja opintiensä vaikeaksi. Hän tiedosti varhain asemansa ja tehtävänsä vaatimukset ja vaati itseltään liikaa, mahdottomia. Vierellä kasvoi pikkuveli Carl Philip, joka ehti jonkin aikaa olla kruununprinssi. Ruotsin perustuslakia muutettiin vuonna 1980 niin, että monarkiksi nousee hallitsijan esikoislapsi sukupuolesta riippumatta. Carl Philip oli hellyttävän näköinen kikkarapää, mutta dysleksikko hänkin. Perheen kuopus, viisi vuotta Victoriaa nuorempi prinsessa Madeleine vaikutti täydelliseltä: vaaleat prinsessakiharat, säihkyvät silmät, eikä oppimisessa mitään ongelmaa. Hänen rinnallaan isosiskosta, joka ei käynyt perinteisestä kaunottaresta, sanottiin – no, hmm – persoonallisen näköinen. Ja äiti, kuningatar Silvia, näyttävä kaunotar, tuskaili ulkonäkönsä ja kilojensa kanssa. 

Victoria uskaltaa rakastaa, rakastua ihan tavalliseen epätavalliseen mieheen.

Täysi-ikäiseksi tultuaan Victorian oli määrä pitää ensimmäinen virallinen puhe Ruotsin hallitukselle. 18-vuotias jännitti ja tuskaili, taisteli esiintymiskammoaan vastaan. Samoihin aikoihin kuolivat hänelle rakkaat tukijat, isosetä prinssi Bertil ja isoäiti Alice Sommerlath. Seurustelusuhde lapsuudenkaveri Daniel Collertin kanssa rakoili, tämä inhosi paparazzien jahtia. Puhe meni loistavasti, ja Victoria alkoi haalia ylen määrin töitä. Jokin lehti meni irvailemaan Victorian pyöreitä poskia, että on tainnut kulua hampurilainen poikineen. Kruununprinsessa matkusti Ranskaan opiskelemaan. Siellä hän oli yksinäinen ja peilikuvaansa tyytymätön: ulkonäöstä tuli pakkomielle. Monen muun perfektionistin lailla hän aloitti höyrypäisen kuntoilun ja laihduttamisen, ja Ruotsiin palasi vuonna 1997 luurankomaisen laiha tyttö, käsivarret kuin tikut. Vuodenvaihteessa hovin oli pakko tiedottaa prinsessan sairastuneen anoreksiaan. Hän lähti Yhdysvaltoihin, Yalen yliopistoon opiskelemaan historiaa ja valtiotieteitä. Anonymiteetti ja terapia auttoivat, samoin se, että ex-poikaystävä Daniel Collert lähti mukaan tueksi. Victoria parani ja palasi kotiin. Pari vuotta myöhemmin Victoria kykeni kuvailemaan tilannettaan näin. – Tajusin lopulta, mikä on tehtäväni ja että siihen voi suhtautua tyynesti. Ihmiset ymmärtävät, että kaiken ei aina tarvitse sujua täydellisesti. Myös minä saan olla haavoittuvainen, kuten kaikki muutkin. Dysleksian hän sanoi tarkoittavan sitä, ettei hän jaksa lukea pitkään, keskittyminen on vaikeaa ja hän näkee asiat kuvina ja väreinä. – Tämä vaatii minulta valtavasti ponnisteluja. Kun on jokin vamma, ymmärtää toistenkin heikkoudet. Mutta edustaminen on kamalan hauskaa! Edustamisen ja ihmisten tapaamisen ilo näkyy Victoriassa. Hän säteilee energiaa, välittömyyttä ja luontevaa ihmisistä välittämistä, uteliaisuutta ja intoa kaikkea ja kaikkia kohtaan. Hän vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti. Häntä on helppo lähestyä, ja hänen on helppo tulla ihmisiä lähelle. Victoria kertoi potevansa myös kasvosokeutta, kyvyttömyyttä tunnistaa ihmisiä. Siitäkös kirjailija Kaari Utrio innostui: vasta silloin, päälle viisikymppisenä, hänelle selvisi, mikä häntä vaivaa. Sama prosopagnosia, ei siis hulluus eikä ylimielisyys!  Anoreksia jäi unohduksiin vuosiksi. Aina siihen asti, kunnes Victoria avioitui pari viikkoa ennen 33-vuotispäiväänsä, ja esikoista saatiin odotella kaksi ja puoli vuotta. Anoreksiasta kärsineiden on työläämpää tulla raskaaksi.

Onnellinen perhe: Daniel ja Victoria, sekä lapset Estelle ja Oscar.

Pienessä Ockelbon kylässä asusteleville Olle ja Ewa Westlingille syntyi poika syksyllä 1973, samana päivänä, jolloin Kaarle Kustaa kruunattiin kuninkaaksi. Poika oli reipas ja urheilullinen, osoitti jo varhain hyvää bisnesvainua. Hän muutti Tukholmaan, perusti kuntosalin, jonka asiakkaaksi kruununprinsessa Victoria osui ystäviensä suosituksesta 16 vuotta sitten. Siihen aikaan Daniel kulki collegeissa ja lippis päässä. Nuoret rakastuivat. Seurustelu paljastui pian. Kihloihin he menivät helmikuussa 2009. Hovin nettisivujen kihlajaisvideolla kuningaspari on kireä ja Daniel kuin vahanukke – vain Victoria hehkuu onnea. Kuninkaalliset kihlaukset ovat yleensä lyhyitä, nyt nostatusaika oli poikkeuksellisen pitkä: häät odottivat puolentoista vuoden päässä, 19. kesäkuuta 2010. Ensin kansa ja media innostuivat kihlauksesta, sitten epäilivät ja lopulta huhut alkoivat kulkea. Viivytykseen oli muitakin syitä kuin se, että Kaarle Kustaalta vei aikansa hyväksyä ja testata Daniel vävykseen. Daniel oli vakavasti sairas, hänen munuaisensa olivat hiipumassa ja hän tarvitsi pikaisesti elinsiirron. Hän sai tietää sairaudestaan 16-vuotiaana, suunnitelmat ammattilaisurheilijan urasta kaatuivat, kaikki muuttui. Keväällä 2017 Daniel sanoo Svensk Damtidning -lehdessä, että kohta hänen ja hänen Olle-isänsä munuainen viettää 8-vuotispäiväänsä: poika sai kymmenen tuntia kestäneessä elinsiirrossa isänsä toisen munuaisen. Daniel sanoo olevansa kiitollinen isälleen, joka antoi hänelle uuden elämän – eikä mikään ole suurempi teko kuin palauttaa toiselle mahdollisuus elämään. Daniel toimii elinsiirtojärjestöjen keulakuvana ja kertoo silloin omasta tapauksestaan: hylkimisenestolääkkeitä on syötävä loppuikä ja lapsille asiasta kerrotaan aikanaan, kun ymmärtävät paremmin.

Ennen häitään kihlapari antaa muutamia haastatteluja. Victoria sanoo, että jos ei ole onnellinen ja viihdy ihmissuhteissaan, on vaikea tehdä työtään hyvin – eikä hän mitenkään korosta, että ainakin sentyyppistä työtä kuin hänen: aina silmätikkuna ja tiimihommaa hoitamassa. Hän sanoo olevansa kiitollinen ja ylpeä tehtävästään, joka ei ole työ, vaan elämäntehtävä. Hän toivoo perineensä äidiltään kyvyn ottaa toiset huomioon ja kuunnella, ja isältä huumorintajun ja tietyt kiinnostuksen kohteet: rakkauden luontoon ja ymmärryksen siitä, että ympäristöasiat tulevat koko ajan tärkeämmiksi. Daniel puhelee rauhallisesti näin: – Tarvitsin todella kaikki nämä vuodet saadakseni selville, onko tämä tilanne ja rooli sellainen, jossa pärjään – onko minusta tähän? Senkin tuleva prinssipuoliso sanoo, ettei hänelle tuota ongelmaa kulkea askel pari tai vaikka kymmenen Victorian perässä ja säilyttää silti itsetuntonsa. Lastenkasvatuksestakin hän puhuu: tärkeintä on antaa täydellinen turvallisuudentunne ja tieto siitä, että he kelpaavat ja ovat hyviä. On annettava paljon rakkautta ja läsnäoloa.

Häät ovat hurmokselliset. Auringonhelotus, Tukholman merellinen uljaus, koko tapahtuman perinteinen koreus, hääparin jo ennakkoon testattu rakkaus: kaiken se kestää. Yhteenkuuluvuus tekee kaupungin hulluksi. Puolimiljoonaa ihmistä huutaa, laulaa, itkee, nauraa, halaa, poksauttele samppanjapulloja ja leikkii prinsessaleikkejä. Häät ovat suurta yhteistä terapiaa. Daniel Westling kävelee kuninkaanlinnan kirkkoon Ockelbon poikana ja astelee kahdesti kuullun jaa-sanan jälkeen kirkosta ulos prinssinä, Länsi-Göötanmaan herttuana, Serafim-ritarikunnan ritarina ja Hänen Kuninkaallisena Korkeutenaan. Hän menettää sukunimensä ja äänioikeutensa, mutta voittaa Victorian. Sulhasen puhe hääillallisilla sulattaa kaikkien sydämet. Häävieraat kaivavat nenäliinat esille ja saman tekevät miljoonat televisionkatsojat. Daniel kertoo saaneensa yhdeksän vuotta aiemmin tutustua nuoreen naiseen, jolla on ihana huumorintaju, väkevä velvollisuudentunne ja joka on hyvin, hyvin viisas. Hän muistelee, miten kruununprinsessalla oli edessä kuukauden matka Kiinaan. Viimeisenä iltana tämä tuli myöhään kotiin, mutta ei mennyt nukkumaan kerätäkseen voimia rankkaa matkaa varten, vaan vietti koko yön kirjoittamalla. Victorian lähdettyä Daniel löysi rasian ja sen sisältä 30 kaunista kirjettä hänelle – yksi jokaiselle erossaolon päivälle. Lopuksi Daniel, tämä muka tavallinen nuori mies, sanoo puolisolleen siinä satojen miljoonien katseiden edessä: – Aion tehdä kaiken mihin kykenen, jotta pysyisit yhtä onnellisena kuin tänään. Victoria, suurin niistä on rakkaus. Rakastan sinua niin! Ja hän silittelee Victorian poskea kuin he olisivat kaksin. Jokainen ajattelee, että tältä onni näyttää, ja illallisen jälkeen vieraat ja tutut, kuninkaalliset ja omat kaverit, käyvät halaamassa Danielin frakin ruttuun. Juhlat jatkuvat aamuviiteen, Roxette esiintyy, Carola Häggkvist laulaa, iltauninen Kaarle Kustaakin bailaa auringonnousuun asti.

Anoreksia runteli vuonna 1997.

Prinsessa Estelle syntyy lumisateiseen aamuun 23. helmikuuta 2012. 51 senttiä ja 3280 grammaa, odotettu ja rakastettu. Daniel sekoilee onnesta levitellessään käsiään prinsessamittoihin median edessä pari tuntia sen jälkeen, kun on päässyt leikkaamaan napanuoran. Kohta tuore perhe jo matkaa kotiin. Estelle on näpsäkänoloinen nappisilmä, terävä ja tarkkailevainen, sosiaalisesti lahjakas, spontaani ja peloton, ehkäpä myös pikkuvanha tai näsäviisas. Hänellä on paljon hyppyjä kintuissaan käyttöä odottamassa, energiaa ja intomieltä vaikka tutkimusmatkailijan hommiin. Siis silmällä pidettävää tyyppiä. Hän on kolme vuotta ja risat, kun perheeseen aletaan odottaa toista lasta. Kun Victoria kysyy, kumpaa esikoinen toivoisi: pikkusiskoa vai -veljeä, Estelle vastaa että hamsteria. Tulokkaalle hän lupaa tarjota heti popcornia, koska olettaa, että saisi silloin itsekin harvoin tarjottua herkkuaan. Oscar Carl Olofin ristiäisissä Estelle ilmoittaa medialle terhakkaasti, että allt känns jättebra, hyvältä tuntuu ja kaikki rämähtävät nauramaan. Isonsiskon roolista hän ottaa kaiken irti, vahtii, auttaa ja huolehtii. Pikkuveli on filosofin näköinen kurttuotsa, isoäiti Silvian mukaan mahdottoman hauska pikku vekkuli. Daniel vie tytärtään tavalliseen elämään, urheilukilpailuihin, apteekkiostoksille, pizzaa popsimaan. Kaarle Kustaan 70-vuotispäivillä vappuna 2016 Estelle pistää kuninkaanlinnan pihan mukulakivillä tanssiksi. Hän käy balettitunneilla lapsille tarkoitetussa Anneli Alhangon balettikoulussa.

Estelle ottaa isonsiskon roolista kaiken irti.

Heinäkuun 14. päivänä 2017 kruununprinsessa Victoria täyttää 40 vuotta, ja juhlat Tukholmassa ja Öölannin Sollidenissä kestävät kolme päivää. Rehevä saari linnoineen on Victorialle rakkain paikka maailmassa. Hän sanoo, että parasta on, kun saa olla perheen kanssa aikatauluttomana, ei-ohjelmoituna ja voi ottaa päivät vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Neljä vuotta sitten valmistui Victorian ja Danielin moderni ja ekologinen Villa Skönvik lähelle vanhaa linnaa. Tänä kesänä kuningas on luvannut ottaa Estellen mukaan verkkoja kokemaan, ne aamuhetket ovat Victorian rakkaimpia lapsuudenmuistoja. Kesän jälkeen koittaa arki. Victoria ja Daniel ovat uutteria, hyväntuulisia, helposti lähestyttäviä, edustavia ja ilmiselvän onnellisia. Valtiovierailuilla Daniel on alkanut ottaa suurempaa roolia, valttinaan rento läsnäolo ja nopeasti heitetyt huomiot. Kaarle XVI Kustaa, 71, on hyväkuntoinen ja tehtävästään innostunut. Hän sanoo pyrkivänsä ylläpitämään hyvää tuulta ja säilyttämään lapsenmielensä – kaikki on yhä mielenkiintoista ja hauskaa, valmiiksi ei tule koskaan ja lisää oppii koko ajan. Seuraavasta sukupolvesta kuningas sanoo, että on itsestään selvää, että jonain päivänä se astuu eturiviin ja silloin sillä pitää olla kokemusta, tietoisuus omasta pärjäämisestä ja kyvystä toimia. Tätä Victoria harjoitteli ensimmäisellä virallisella valtiovierailullaan vanhempiensa kanssa Martti Ahtisaaren Suomeen vuonna 1996. Kaarle Kustaa kutsui sitä käytännön perehdyttämiskurssiksi ja Suomi valikoitui testipaikaksi, koska se on läheinen, erikoisasemassa ja tärkeä. Vuonna 2003 Victoria tuli jälleen isän ja äidin matkassa uutta presidenttiä Tarja Halosta tervehtimään. Kun Victorialta kysytään hänen hallitsijasuunnitelmistaan, hän katkaisee kysymyksen kesken. – En edes ajattele hallitsija-aikaani – haluan pitää isän täällä!

Teksti Raila Kinnunen, kuvat All Over Press, Kungahuset.se ja Lehtikuva

Lue myös:

Ruotsin hovin juhlien vuosi 2016

Prinsessa Madeleinen ja Chris ONeillin onni

Prinsessa Lilianin tarina