Ruben Stiller on Israelia puolustava sionisti, joka kyllästyi vasemmiston saarnaamiseen – ”Suomalaisten penkkiurheilijoiden moraalishow”
Ruben Stiller on vasemmistolainen sionisti, joka on puolensa valinnut Israelin ja Palestiinan konfliktissa. Hänen mielestään Suomessa on meneillään Israelin vastainen moraalihurmos, eikä kasvava juutalaisviha kiinnosta ketään.
Niemals wieder – ei enää koskaan.
Aamulla 7. lokakuuta maailma seuraa järkyttyneenä, kuinka Hamas tulittaa Israelia raketeilla. Palestiinalaisten vapauttamista ajavan terroristijärjestön taistelijat hyökkäävät Gazan kaistaleelta rajan yli surmaten israelilaisia siviilejä, mukaan lukien pieniä lapsia. Konemusiikkifestivaalille kerääntyneitä nuoria ammutaan heidän yrittäessään paeta. Ihmisiä poltetaan koteihinsa. Yli kaksisataa otetaan panttivangeiksi.
Helsingissä toimittaja Ruben Stiller katsoo lehtien ja sosiaalisen median kautta leviäviä kuvia ruumiskasoista. Suomenjuutalaiselle ne tuovat mieleen holokaustin.
Stillerin ensimmäinen ajatus on: meitä ei jumalauta enää murhata.
”Niemals wieder, niin kuin saksalaiset sanovat. Juutalaisten pitää pystyä puolustamaan itseään.”
Iltapäivällä Stillerin järkytys muuttuu ärtymykseksi. Juutalaisyhteisössä keskitytään vielä varmistamaan, että Israelissa olevat sukulaiset ja ystävät ovat turvassa. Hamasin hyökkäys, ihmisten tappaminen ja kaoottinen tilanne jatkuvat edelleen. Suomessa sosiaalisen median keskusteluissa alkaa kuitenkin jo näkyä surunvalitteluiden ja iskussa kuolleiden kunnioittamisen rinnalla myös pohdintaa Israelin osittaisesta syyllisyydestä tapahtumiin.
Gazan järkyttävää tilannetta ei voi käsitellä irti Israelin laittomasta miehityksestä ja kansainvälisen oikeuden vastaisista siirtokunnista, joita se on laajentanut aggressiivisesti viimeisten vuosien aikana. Kansainvälinen yhteisö on antanut tämän sorron jatkua vuosia, kirjoittaa vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo viestipalvelu X:ssä iltapäivällä.
Stiller pitää israelilaisten syyllistämistä edelleen käynnissä olevasta joukkomurhasta epäkunnioittavana. Hän vastaa Honkasalolle toteamalla, että joillekin vasemmistolaisille terrorismi näyttää olevan hyväksyttävää, jos kohteena on juutalainen.
Ovatko sotarikokset hyväksyttävämpiä, jos tekijänä on Hamas? Stiller kyselee. Seuraavat viikot Stiller väittelee X:ssä sekä Honkasalon että muiden Israelin politiikkaa ja myöhemmin alkanutta vastahyökkäystä arvostelevien suomalaisten kanssa. Aivan kuten Lähi-idässä, myös verkkokeskustelussa poterot on kaivettu jo valmiiksi. Kansanmurhasyytökset lentävät.
Gazan siviilien hätä koskettaa suomalaisia. Jotkut kysyvät Stilleriltä, kuinka hän voi puolustaa niin vahvasti Israelia, jonka tekemissä vastaiskuissa on kuollut jo tuhansia ja jonka harjoittama politiikka siirtokuntineen on todella ollut palestiinalaisten oikeuksien kannalta katastrofaalista.
Ovatko sorto ja sotarikokset hyväksyttävämpiä, kun tekijänä ovat toiset juutalaiset? Stiller on luvannut kertoa minulle, mitä hän juutalaisena ajattelee Gazan konfliktista ja Israelin toimista. Ja paljastaa, miksi hän on yhtäkkiä niin vihainen Suomen vasemmistolle.
Stiller istuu ravintolan pöytään ja alkaa puhua jo ennen kuin saa takin päältään.
”Kansainvälistä oikeutta koskevat kysymykset ovat täysin relevantteja. Mutta pitää ottaa huomioon myös se, että kyseessä on asymmetrinen sota, jossa Hamas käyttää siviilejä ihmiskilpenä”, Stiller sanoo.
Stiller kritisoi Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun politiikkaa, mutta korostaa, ettei halua tällä pestä käsiään puhuessaan Israelin toimista. Hän huomauttaa, että itse asiassa myös suuri osa israelilaisista suhtautuu Netanjahun politiikkaan varsin kriittisesti. Netanjahun hallitus on kiisteltyjen siirtokuntien lisäksi jakanut kansan yrittämällä muuttaa Israelin oikeusjärjestelmää epädemokraattisempaan suuntaan. Hallitusta on syytetty siitä, että Hamasin isku näyttää tulleen Israelille täytenä yllätyksenä.
”Mielestäni Netanjahu on ihan katastrofaalinen valinta pääministeriksi. Hänen hallituksensa joutuu vielä tästä vastuuseen tiedustelumokasta, vaikka Hamashan tässä on joukkomurhaaja.”
Stillerin mukaan keskustelussa ei kuitenkaan ole enää kyse israelilaisista ja palestiinalaisista vaan keskustelijoista itsestään. Hänen mielestään Lähi-idän tapahtumista on tullut suurelle osalle meistä projektioiden kohde, josta haetaan mahdollisimman yksinkertaista moraalitarinaa. Tätä tarinaa kertoessa hoidetaan syyllisyydentunnetta, joka eurooppalaisilla on toisen maailmansodan tapahtumista.
Israelin kritisoinnissa sorrutaan toistuvasti ylilyönteihin, joissa mennään kaikkien juutalaisten syyllistämisen puolelle, Stiller sanoo. Silloin kyse on antisemitismistä, juutalaisvihasta.
”Onko nyt niin, että kaikki me, jotka ymmärrämme Israelin näkökulmaa, olemme kansanmurhan, apartheidin ja lasten tappamisen puolella? Eikö tämä mene vähän överiksi?”
Stiller haluaa haastaa keskusteluun osallistuvat miettimään, minkälainen heidän päässään valmiiksi oleva tarina konfliktin osapuolista on.
”Onko se esimerkiksi tarina Daavidista ja Goljatista? Sisältääkö se tarina mielikuvan, jossa palestiinalaiset ovat nyt kuin juutalaisia toisen maailmansodan aikaan?”
Ravintola Central on toiminut nykyisellä paikallaan Helsingin Pietarinkadulla lähes 60 vuoden ajan. Ruben Stillerin kantapaikka Centusta tuli sen jälkeen, kun hän muutti toisen vaimonsa kanssa samoille kulmille vuonna 2006. Stiller tilaa tottuneesti Fantasia-pizzan. Pienen miettimisen jälkeen hän pyytää täytteiden joukkoon myös kinkkua, vaikka juutalaisessa keittiössä sianlihan syönti kielletään. Juutalaisena Stiller kuitenkin itseään pitää, ja iän myötä identiteetti on vain vahvistunut.
Vaihtoehtoja hänellä olisi ollut: suomenruotsalaisesta juutalaisperheestä tulevan isän ja konservatiivisen luterilaisen pohjalaisäidin poika on sanonut ailahtelevan vakaumuksensa olevan peruja lapsuudenkodin kulttuurisesta sekametelisopasta. Kotona Nummella juutalaisuutta ei tuputettu, ja myöhemmin Stiller on harmitellut, ettei uskonto ollut tärkeämmässä osassa hänen lapsuuttaan.
Uskonnollisia, perinteistä kiinni pitäviä juutalaisia Stiller sanoo kunnioittavansa. Sellainen oli hänen isoisänsä Abraham Stiller, jonka uskonnollisen tietämyksen on sanottu olleen rabbin tasoinen ja joka tuli tunnetuksi hyväntekijänä ja natsi-Saksasta paenneiden juutalaisten auttajana 1930- ja 1940-luvuilla. Oma isä, vuonna 1913 syntynyt ja hammaslääkärinä työskennellyt Hirsch Stiller, oli jo maallistuneempi ja puhui äidinkielenään jiddišin sijaan ruotsia. Lapsena synagogassa käyminen oli Rubenille pelottavaa, sillä siellä isä alkoi puhua vierasta kieltä.
Vuonna 1996 Stiller tapasi tulevan toisen vaimonsa Iran, jonka juutalaisuus merkitsi perinteiden uudenlaista korostumista myös omassa elämässä. Stiller sanoo, ettei silti ole ”mikään traditioihminen”.
”Noudatan itse traditioita siksi, että vaimoni noudattaa niitä. Mutta koen silti tietyissä tilanteissa, että minulla on velvollisuus puolustaa omiani. Tunnen kuuluvani juutalaiseen yhteisöön ja olen valmis puolustamaan sitä henkeen ja vereen julkisessa keskustelussa.”
Nykyisin Stiller määrittelee itsensä vasemmistolaiseksi sionistiksi. Vasemmistolaisuus on peruja lukioikäisenä luetuista Henrik Tikkasen kirjoista, jotka saivat hänet ottamaan etäisyyttä pikkupaikkakunnan porvarisperheen aatemaailmaan. Suosikkipoliitikokseen Stiller mainitsee Li Anderssonin, joka hänen mukaansa perustelee sanomisensa, eikä ole koskaan moraalihurmoksessa.
Sionistina Stiller tukee ajatusta juutalaisten omasta valtiosta. Vasemmistosionismi tarkoittaa hänen mukaansa esimerkiksi Israelin nykyisen oikeistohallituksen ja siirtokuntapolitiikan vastustamista.
”Olen kahden valtion ratkaisun kannalla, en pidä Netanjahun politiikasta enkä Israelin äärioikeistosta. Mutta tässä asiassa olen totta kai Israelin puolella. En minä väitä, että suhtautuisin objektiivisesti kummankin osapuolen kärsimyksiin.”
Käsitellessään aihetta Yle Radio 1:n ohjelmansa jaksossa Stiller ilmoitti, ettei kykene suhtautumaan tapahtumiin tasapuolisesti eikä siksi esiinny niistä puhuessaan toimittajan roolissa – päätös, jonka journalismieettiset perusteet voisi kyseenalaistaa. Stiller perustelee ratkaisua avoimuudella.
”Esimerkiksi monet Lähi-idän tutkijat eivät kerro yleisölle, mitä he itse asiassa edustavat.”
Hän myöntää syyllistyvänsä jossain määrin kaksinaismoralismiin, josta hän syyttää muita. Sellaista on esimerkiksi samanaikainen vaatimus siviiliuhrien välttämisestä ja Hamasin lyömisestä, joka ei onnistu ilman Israelin sotilaallista operaatiota tiiviisti asutussa Gazassa.
Nyt Stiller huomauttaa heti alkuun, että vaikka hän tiedostaa puolustavansa omiaan, ei hän edusta mitään moraalin korkeinta astetta, josta voidaan julistaa ehdoton totuus.
”Jos minä esimerkiksi väittäisin sinulle, että minulla ei ole mitään rasistisia ajatuksia tai asenteita, niin sehän olisi ihan totaalinen valhe. Minä en käyttäydy tietääkseni rasistisesti – ehkä olen joskus käyttäytynytkin. Mutta ei minun tajuntani ole mitenkään tahraton.”
Sama ei Stillerin mielestä näytä pätevän kaikkiin – etenkään tiettyyn osaan vasemmistoa. Stillerin mielestä vallalla on nyt omahyväisyys, jossa Lähi-idän tilanne nähdään hyvin mustavalkoisena. Siinä näyssä Israel on kolonisoinut palestiinalaiset ja sulkenut heidät vankilaa muistuttaviin oloihin, jonka vuoksi vastahyökkäys oli odotettu – ehkä jopa jossain määrin oikeutettu. Samalla osa keskustelijoista on hänen mielestään korottanut itsensä asemaan, jossa he voivat omasta mielestään tuomita Israelin toiminnan olemalla itse vapaita ennakkoluuloista.
”Minun on helpompi ymmärtää palestiinalaisia siviilejä ja mielenosoittajia, jotka huutavat iskulauseita. Mitä minä en ymmärrä, on tämä suomalaisten penkkiurheilijoiden moraalishow. Täältä norsunluutornista katsellaan, että voi kamalaa, tuolla on koston kierre. Mistä se hurmos oikein tulee?”
Stillerin pähkinänkuoriselitys menee näin: Vuoteen 1967 saakka vasemmisto oli Suomessakin hyvin myötämielinen Israelille. Tilanne muuttui kuuden päivän sodan ja länsimaiden uusvasemmiston nousun myötä. Vasemmistossa kyllästyttiin vallankumouksen odotteluun, kun työläiset halusivatkin vain isomman television ja paremman jääkaapin. Elämän tarkoitus löytyi uudelleen kolonialismin vastaisesta taistelusta, Kuubasta, Vietnamista ja niin edelleen. Silloin Israel alkoi muuttua vasemmiston silmissä kolonialistiseksi valtioksi.
Persianlahden sodan aikana 1990-luvun alussa Stiller asui Englannin Cambridgessä ensimmäisen vaimonsa kanssa ja pelkäsi Israelissa olevien sukulaistensa ja ystäviensä puolesta, kun Saddam Husseinin Irak tulitti Tel Avivia Scud-ohjuksilla. Samoihin aikoihin Hamas teki itsemurhaiskuja, joissa kuoli israelilaisia, mutta Suomessa myötätunto oli Stillerin mielestä yleensä palestiinalaisten puolella.
Jo tuolloin oli yleistä sanoa, että palestiinalaiset taistelevat vapautensa puolesta ja ovat epätoivoisia. Stillerin mielestä näin sanomalla palestiinalaisista tehtiin keskusteluissa ”eräänlaisia lapsia, jotka vain reagoivat onnettomiin olosuhteisiin”. Havainto sai hänet katsomaan myös omaa viiteryhmäänsä kriittisemmin.
”Silloin näin, että terrorismi epäsuorasti hyväksytään siellä, mutta sitä ei koskaan hyväksyttäisi täällä Euroopassa.”
Vasemmistolla on Stillerin mukaan perusajatus, jossa kaikki orjuutetut ovat jollakin tavalla hyveellisiä ja jaloja. Hänen mielestään palestiinalaisia aliarvioidaan edelleen jatkuvasti tekemällä heistä objekteja. Hamasin harkittu väkivaltakin on pelkkää tunteella reagoimista.
”Eivät he ole mitään infantiileja Orientin asukkaita vaan miettineet pelin todella tarkkaan. Vähän paradoksaalisesti voisi kysyä, että eikö tässä ajattelussa ole jotain kolonialistista?”
Suomessa ei ole juurikaan keskusteltu vasemmistolaisesta antisemitismistä – toisin kuin muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Britanniassa juutalaisviha on nähty nimenomaan poliittisen vasemmiston ongelmana. Vuonna 2018 maan juutalaiset arvostelivat ankarasti Labour-puolueen silloista johtajaa Jeremy Corbynia, joka oli kieltäytynyt tarttumaan puolueensa sisällä esiintyvään juutalaisvastaisuuteen ja puolustanut Lontooseen tehtyä antisemitististä seinämaalausta.
”Labourissa käytiin silloin kova keskustelu antisemitismistä. Siinä puhuttiin myös Israel-kritiikistä ja siitä, missä kulkee demonisoinnin raja. Onko Suomessa ollut mitään vastaavaa keskustelua? Ei tietenkään, koska Suomessa vasemmistossa ollaan täysin puhtaita rasismista ja kaikesta muusta pahasta.”
Stillerin mielestä myös Suomessa jokaisen olisi hyvä välillä kysyä, mistä omat ajatukset kumpuavat.
”Hamasin isku oli aivan silmitön joukkomurha. Jos se ei herätä voimakkaasti moraalisia tuntoja, niin silloin minä epäilen, että tässä on kyse muustakin kuin palestiinalaisten puolustamisesta.”
Pizza alkaa olla syöty, mutta Stillerin suu käy edelleen. Olutta hän ei ole ruokansa kanssa tilannut, sillä illalla pitää ottaa unilääke.
Stiller myötää Hamasin iskun menneen pahasti nahan alle – sehän on terrorismin tavoite. Pahemmin kuin ensimmäinen tai toinen intifada – palestiinalaisten kansannousut 1990- ja 2000-lukujen taitteessa. On selvää, että myös hänen omat asenteensa ovat koventuneet. Tunnelma on samanlainen kuin syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.
Verkkokeskusteluissa Stiller on huomannut, että Israelin puolustajien argumenteissa pinnan alla lymyää usein suomalainen maahanmuuttokeskustelu ja suoranainen rasismi.
”Minkä takia niin monet persut puolustavat tällä hetkellä Israelia?” Stiller kysyy.
”Eihän se johdu siitä, että ne rakastavat niin kamalasti juutalaisia. Vaan siitä, että ne vihaavat niin paljon muslimeita.”
Stiller toivoo, ettei hänen omilla kommenteillaan pönkitetä kenenkään agendaa.
”En missään tilanteessa halua olla joidenkin vasemmisto- tai oikeistopiirien jonkinlainen maskotti, joka esittää heille kivaa juutalaista.”
Keskustelussa tullaan toiseen isoon ongelmaan, josta ei hänen mukaansa uskalleta puhua: islamistiseen antisemitismiin. Siitä puhumalla saa helposti pisteitä X:n laitaoikeistolta. Muut eivät näytä haluavan myöntää koko ilmiötä.
Monessa Euroopan maassa, esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, muslimivähemmistön keskuudessa rehottava juutalaisviha on iso puheenaihe. Suomessa asiasta keskusteltiin lyhyesti vuonna 2019, kun Sdp:n silloisen kansanedustajan Hussein al-Taeen nuoruuden antisemitistiset kirjoitukset päätyivät julkisuuteen.
”Vasemmistossa antisemitismi näyttää usein kiinnostavan vain siinä tapauksessa, että tekijänä on joku uusnatsi, koska se sopii heidän tarinaansa. Jokainen voi tehdä tietohaun ja tarkastaa, mitä esimerkiksi laitavasemmisto on puhunut islamistisesta antisemitismistä.”
Stiller uskoo vain harvan suomalaisen ymmärtävän, kuinka paljon juutalaiset pelkäävät. Israelissa Hamasin yllätyshyökkäys romutti kansallisen turvallisuudentunteen vuosiksi eteenpäin. Mutta samaan aikaan antisemitismi on nostanut päätään ympäri Eurooppaa.
Hamasin hyökkäyksen jälkeen Saksassa on raportoitu päivittäin yli kaksikymmentä juutalaisvastaista tekoa: pommiuhkauksia, tuhopolttoyrityksiä. Juutalaisperheiden oviin on maalattu Daavidin tähtiä. Der Spiegel -lehden mukaan osa juutalaisista pohtii jo maasta muuttamista – aivan kuin ennen toisen maailmansodan kauhujen alkamista. Myös muissa Pohjoismaissa juutalaisvihan lisääntymisestä uutisoidaan lähes päivittäin.
”Siellä on tiettyjä ryhmiä, myös maahanmuuttajaryhmiä, jotka katsovat, että heillä on oikeus antisemitismiin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en enää muuttaisi Malmöhön asumaan. Tilanne on sellainen.”
Suomessa juutalaisiin kohdistuvan väkivallan mahdollisuus on toistaiseksi arvioitu melko pieneksi, mutta turvatoimia on jouduttu kiristämään. Stiller muistuttaa, että yhdelläkin juutalaisiin kohdistuvalla väkivallanteolla olisi valtava merkitys juutalaisyhteisöön.
Kukaan ei tiedä, miten Lähi-idän tilanne tulee kehittymään, mutta kahden valtion mallin tulevaisuus näyttää synkältä. Israelin palestiinalaisalueille perustamissa siirtokunnissa asuu jo yli puoli miljoonaa ihmistä, ja niiden tyhjentäminen olisi sisäpoliittisesti todella vaikeaa. Stiller toivoo, että Netanjahun äärioikeistolainen hallitus vaihtuisi pian toiseen.
Pahin skenaario on konfliktin laajentuminen. Iranilla on tilanteessa omat pyrkimyksensä, eikä se ainakaan ole rauha. Iranilainen Hizbollah-järjestö toisi taisteluun liittyessään mukanaan kehittyneempää rakettiteknologiaa. Stiller sanoo, että silloin kyse voisi olla Israelin näkökulmasta eksistentiaalisesta taistelusta.
”Mutta Euroopassa antisemitismi ja tilanne juutalaisissa yhteisöissä tulee pahenemaan, se on selvää. Lähi-idän ongelmia siirretään tänne Pohjoismaihin.”
Palataan vielä Gazan kuoleviin siviileihin ja Israelin epäinhimilliseksi haukuttuun palestiinalaispolitiikkaan. Israelin vastahyökkäyksen jatkuessa kritiikki maata kohtaan on lisääntynyt ennennäkemättömästi, ja jopa Yhdysvaltojen vuosikymmenten vankkumaton tuki on alkanut rakoilla. Eri maissa myös juutalaiset ovat vastustaneet Israelin kostoiskuja ja puolustaneet palestiinalaissiviilejä.
Minkälaista on olla juutalainen ja sionisti tällaisena aikana?
”Täytyy sanoa, että en ole koskaan tuntenut itseäni niin juutalaiseksi kuin nyt”, Stiller sanoo.
”Jos joku luulee, että palestiinalaisten kärsimykset eivät ollenkaan kosketa esimerkiksi minua, niin se ei pidä paikkansa. Mutta huomaan itsessäni sen, että kun puolustaa omiaan, niin sitä haluaa helposti sivuuttaa asioita.”
Israelin politiikassa ja sionismissa Stiller näkee paljon huonoa. Esimerkiksi maan siirtokuntapolitiikkaa hän kutsuu helvetinmoiseksi mokaksi, joka vaikeuttaa kahden valtion ratkaisua. Väkivaltaisten siirtokuntalaisten hän sanoo joutavan vankilaan.
”Valtion palvonta uskonnollisista syistä on aivan älytöntä. Samoin kuin sionismiin joskus kuuluva väite, että me tulimme ikään kuin tyhjään maahan. Sehän on ihan bullshittiä.”
Stiller sanoo kysymysten kansainvälisen oikeuden noudattamisesta olevan relevantteja. Hän kuitenkin kysyy, mitä Israelin olisi sallittu tehdä jouduttuaan hyökkäyksen kohteeksi.
”Olisiko kansainvälisen oikeuden mukaista ollut se, että Israel ei tee minkäänlaista hyökkäystä Gazaan? Joskus tuntuu siltä, että tämä on se mitä vaaditaan.”
