Suomi koronan jälkeen: ”Etätyö on Janakkalan kaltaisten kuntien mahdollisuus – Toivottavasti uusi yhteisöllisyys säilyy”
Maailma avautuu hiljalleen poikkeustilan jälkeen. Millaisia ovat uusi arki ja tulevaisuus? Tätä mietitään koko Suomessa ja koko maailmassa. Janakkala on keskiverto suomalaiskunta. Siksi janakkalalaiset saavat kertoa, millainen voi olla uusi todellisuutemme.
Liikenneympyrästä kolmannesta liittymästä ulos, ja siinä se on. Janakkalan kunnan keskustaajaman Turengin keskusta: K-Supermarket, S-market, apteekki, R-kioski ja Osuuspankki 1980-luvulla rakennetussa valkokaakeliseinäisessä toimistotalon rumiluksessaan. Edempänä Neste, Lidl ja Tokmanni. Pääkirjasto ja liikuntahalli melko näyttävässä yhteisrakennuksessa.
Valion tehdas ja vieressä Froneri Oy:n tuotantolaitos, joka nykyään tekee Valioon yhdistettävät Pingviini-jäätelöt alihankintana. Terveyskeskus, jonka takapihalla kolme suojavaatteisiin, -naamareihin ja kasvosuojiin pukeutunutta hahmoa ottaa näytettä autossa istuvalta ihmiseltä.
Aivan tavallinen suomalainen kuntakeskus. Ehkä tavallisin. Janakkala on hyvin keskimääräinen suomalainen kunta. Väkiluku on lähellä Suomen keskimääräistä kuntakokoa. Kuntaveroprosentti on lähellä keskiarvoa, ja ikärakenne täsmää valtakunnan keskiarvoon.
Janakkalan kasvu pysähtyi
Kunta on menestynyt kohtuullisesti. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä väkiluku kasvoi yli tuhannella, mutta sitten kasvu pysähtyi. Huoltosuhde heikkenee tulevaisuudessa, jos muutosta ei tule. Toisin sanoen työikäisiä on entistä vähemmän suhteessa eläköityneisiin ja alaikäisiin.
Tämä tavallinen kunta jäi yhtäkkiä tänä keväänä ajastaan jälkeen, kuten koko Suomi ja koko maailma. Koronaviruspandemia ja sen rajut tukahduttamistoimet käänsivät normaalin käsitteen toiseksi. Tämä on toinen Janakkala kuin maaliskuun alussa, eikä se maaliskuun alun kunta tule koskaan takaisin.
Millaiselta Janakkalan, Suomen ja maailman tulevaisuus näyttää?
Päiväkodit poikkeustilassa
Vauvoista varttuu taaperoita, oli kriisi tai ei. Pienimpiä kuntalaisia on otettu ensimmäistä kertaa päiväkotiin myös koronavirusepidemian aikaan. Tavallista tutustumisjaksoa, jossa vanhempi on aluksi osan päivästä mukana hoidossa, ei ole voitu järjestää. Tutustuminen on aloitettu pihalla, ja lapsen kanssa on ollut koko ajan sama hoitaja.
Pikkuisen lapsen jättäminen ovenraosta suoraan uuteen hoitopaikkaan kuulostaa karulta, mutta on toiminut yllättävän hyvin.
– Eroahdistus menee nopeammin ohi, tai sitä ei tule. Itkua on vähemmän, varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Tauru kertoo.
Kivitasku on vuosituhannen alussa rakennettu päiväkoti. Tilavan rakennuksen korkeimmassa keskikohdassa on oma liikuntasali lapsille. Piha on suuri, mäntymetsääkin on aitojen sisällä hyvänlaisesti.
– Kun hallitus julisti maaliskuun puolivälissä maan poikkeustilaan, lasten määrä hoidossa putosi kolmannekseen, varhaiskasvatuksen aluejohtaja Nina Seppä kertoo.
Kotoa ei saanut tuoda tavaroita päiväkotiin, eikä päinvastoin. Edes omaa lempiunilelua ei voinut kuljettaa mukana päiväkodissa. Lapsen piti valita päiväkotiin toinen unilelu, joka jäi hoitopaikkaan asustamaan.
– Pienten ryhmässäkin se sujui tosi hyvin. Lapset ottivat päiväkotiin sen kakkosvaihtoehdon, Tauru sanoo.
Seppä kehuu henkilöstöä, joka on joustanut epävarmassa tilanteessa: pitänyt lomiaan ja myös palkattomia vapaita.
Joustavuus onkin ollut uuden arjen ytimessä. Heti poikkeustilan julistamista seuraavalla viikolla päiväkoti lähti perheiden luo tarjoamaan ulkoilutusapua. Varhaiskasvatuksen ammattilainen haki lapsen tai lapset tunniksi ulkoilemaan, jotta perheen aikuiset saivat hetken rauhallista aikaa.
– Oli kirja mukana, tai sitten lähdettiin metsään retkelle. Lapset selvästi oppivat odottamaan, että joku tulee ulkoiluttamaan, varhaiskasvatuksen opettaja Kaisa Rokkanen sanoo.
Yhteishenki kohentunut
Päiväkodeissa valmistaudutaan jo ensi syksyyn, vaikkei vielä olekaan varmaa, millaisessa maailmassa silloin eletään.
Koronakriisin vauhdittamasta digiloikasta kannattaa lastenkasvatuksen ammattilaisten mielestä pitää ehdottomasti kiinni. Kokouksia ja koulutuksia on pidetty etänä. Sepän mukaan varsinkin monialaisissa palavereissa, joissa on mukana monen alan asiantuntijoita ja terapeutteja, etäkokoukset ovat helpottaneet suuren joukon kokoontumista.
Lasten leikkeihin ja merkkipäivien juhlistamiseen teknologia on tullut nopeasti. Seppä kertoo virtuaalimetsäseikkailusta, jossa etsitään lähimetsästä qr-koodilla varustettu rasti. Älylaitteella koodin saa auki, ja päälle pyörähtää eläimiksi pukeutuneiden liikuntavastaavien vetämä jumppa.
Kuntalaisten yhteishenki tuntuu kohentuneen: on tärkeää näyttää, että tässä ollaan yhdessä. Ulkoileviin lapsiin suhtaudutaan toki yleensäkin iloisesti, mutta nyt kaikki Janakkalassa vastaan tulevat aikuiset vastaavat lasten tervehdyksiin.
– Varmasti on myös kasvanut ymmärrys siitä, ettei aina tarvitse olla menossa jonnekin, yhteisen ajan ei tarvitse olla mikään järjestetty tapahtuma, sanoo Kaisa Rokkanen.
– Perheet ovat saaneet viettää paljon aikaa yhdessä. Ehkä voidaan miettiä sitä, kuinka paljon arkea kannattaa täyttää, Nina Seppä pohtii.
Poikkeustila toi lisää kävijöitä kunnan verkkosivuille
Janakkalan kunnan verkkosivujen kävijämäärä loikkasi, kun poikkeustila tuli voimaan. Eniten kiinnostivat koronaan liittyvät tiedot.
Heti sen jälkeen eniten kansalaiset halusivat tietoa luontokohteista.
– Lähimatkailu ja oman alueen arvostus ovat selvästi nousseet. Ihmiset varmasti matkustelevat tulevaisuudessakin, mutta ehkä lähempänä kotiaan, pohtii Janakkalan vt. kunnanjohtaja Jenni Jokela.
Kokoushuoneen seinältä katsovat pukumiehet tauluistaan. Joku lampuista särisee. Huone on tavallaan jäänyt entisen Suomen reliikiksi tänä keväänä.
Kokoustamisessa siirryttiin Janakkalassakin nopeasti kokoushuoneista tietoverkkoihin, etätyöskentelyyn. Myös kuntalaisten sähköistä asiointia laajennettiin. Kunnanvaltuusto valitsi uuden kunnanjohtajan etänä huhtikuun loppupuolella. Jokela hoitaa virkaa kesän puoliväliin, sitten aloittaa Reijo Siltala.
Jokelan mukaan janakkalalaiset ottivat kriisitilanteen yleensä rauhallisesti ja toimivat järkevästi. Hänen mielestään kuntakin onnistui. Yleisötapahtumien perumisessa ja etäopetukseen siirtymisessä oltiin edellä hallituksen määräyksiä. Pelättyä kasvua lastensuojelutapauksissa tai sosiaalitoimen asiakkuuksissa ei ole vielä tullut.
– Tilanne on ehkä lisännytkin yhteisöllisyyttä. Toivottavasti tämä uusi yhteisöllisyys säilyy.
Korona toi esiin kuntien perusongelman
Kuntien perusongelman koronakriisi nosti pintaan. Kunnilla ei ole rahaa palveluiden järjestämiseen.
– Nykyinen palvelurakenne on laaja, iäkkäämpi väestö kasvaa ja työtätekeviä on vähemmän. Yhtälö on aika vaikea. Se, miten pitkään voidaan jatkaa kuten nyt, riippuu siitä, kuinka paljon valtio tukee kuntia.
Kuntaliiton mukaan kolme neljästä manner-Suomen kunnasta teki miinusmerkkisen tuloksen viime vuonna. Jo pitkään keskusteluissa on pyöritelty sitä, mitä kaikkea kunnan pitää tehdä ja mitä ei. Pitäisikö osan kunnista antaa olla kevytkuntia, joissa ei järjestetä yhtä paljon palveluita kuin muissa kunnissa? Jos ei, mistä kunnat saavat rahaa?
Janakkalan väkiluku kasvoi kovaa vauhtia vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Voisiko näin käydä taas, jos koronakriisi heikentää kaupunkien vetovoimaa?
Janakkalan liikenneyhteydet kaupunkeihin ovat ainakin hyvät. Päärata kulkee kunnan läpi, kuten myös Kolmostie ja kaksi muuta valtatietä. Turengin asemalta Helsinkiin ja Tampereelle pääsee reilussa tunnissa, Hämeenlinna on kymmenen minuutin matkan päässä.
– Meillähän oli Helsingissä mainoskampanja käynnissä juuri kun tuli poikkeustila ja Uudenmaan sulku. Slogan oli ”Murtaudu kehän ulkopuolelle”. Sepä osuikin kohdalleen…
– Mutta kyllä tämä tilanne pistää arvot järjestykseen. Ehkä moni miettii nyt, olisiko väljempi ja leppoisampi asuminen sittenkin se, mitä arvostaa. Meillä voi yhdistää sen ja kaupungin hyödyt, puhummekin citymaalaisista täälläpäin, Jokela kertoo.
Vaikka kuntien tilanne näyttää hankalalta, hän uskoo, että vaikeudet ovat ratkaistavissa.
– Uskon kyllä, että kuntia on vielä sadan vuoden päästäkin. Ihmiset tarvitsevat kuitenkin yhteisön, johon kiinnittyä. Ja tällaisessa kriisissä huomaa, että yhteisöllisyys nousee pintaan nopeastikin. Keinoja ongelmien ratkaisemiseen varmasti löytyy, mutta yksittäiset kunnat eivät tätä tilannetta voi selvittää.
Epävarmuuden sukupolvi
Kasvaako nyt sukupolvia, jotka oppivat sietämään epävarmuutta vanhempiaan paremmin? Tätäkin on yrittäjä Petra Pulkkinen miettinyt. Pulkkisella on kolme poikaa, joista vanhimman edessä on armeija ja pääsykokeet. Siitä, miten nämä asiat hoidetaan uudenlaisessa Suomessa, ei ole varmuutta.
Suuri, pitkäturkkinen musta koira makaa sohvalla. Sileäkarvaisen noutajan kuonossa on valkoista karvaa kuin siroteltua jauhoa. Naamasta näkee, että ikää on.
– Kymmenen vuotta. Hybbe. Tai Hyppe me sanotaan, kun ollaan kainuulaista alkuperää.
Perkolaattori kurnuttaa. Janakkalan yrittäjien puheenjohtajana toimiva Pulkkinen nostelee kuppeja pöytään. Hän vetää Yksinyrittäjäakatemiaa, joka tarjoaa yksinyrittäjille apua verkostoitumiseen, liiketoiminnan kehittämiseen ja hyvinvointiin. Yksinyrittäjäakatemiassa päätettiin yhdessä, että koulutusta jatketaan etänä.
– Ihmiset ovat alkaneet ajatella uudella tavalla. Teknologiaa on omaksuttu valtavan nopeasti; on ymmärretty, että meidän pitää tehdä muutos.
Tietenkin suuri osa yrityksistä ja yksinyrittäjistä on kärsinyt. Pulkkinen muistuttaa, että koronakriisin välilliset vaikutukset ovat olleet suuremmat kuin terveydelliset. Toisaalta Pulkkinen arvelee, että pakollinen pysähtyminen voi olla hyväksi kaikille.
– Voi miettiä, missä haluan elää ja miten. Voisiko työn tehdä toisin? En toivokaan, että palattaisiin samanlaiseen maailmaan kuin ennen koronaa. Etätyö on Janakkalan kaltaisten kuntien mahdollisuus. Ehkä yhä suurempi joukko huomaa, että samoilla asumiskustannuksilla kuin Kehä kolmosen sisällä voi saavuttaa jotain muuta, vaikka täällä.
Myös yksinyrittäjien asemaa on pohdittu julkisuudessa aiempaa enemmän, mikä miellyttää Pulkkista. Eikä yksinyrittäjäkään pärjää yksin, sen kriisi viimeistään kirkastaa.
– Kriisissä on positiivista, että huomaa, ketä tarvitsee. Ymmärtää muiden ihmisten merkityksen.
Ihmiset haluavat palata normaaliin
Kirkon seinän kivitauluun hakatusta kirjoituksesta erottuu vuosiluku 1849. Se ei ole Janakkalan kirkon rakennusvuosi, mutta tuolloin Suomen viimeiseen keskiaikaiseen pitkäkirkkoon lisättiin molemmille puolille siivet.
– Se oli virhe. Se pilasi kirkon akustiikan, mutta virheitähän tehdään, sellaista elämä on, kirkkoherra Pekka Riikonen virkkoo kuivasti.
Janakkalan kirkon liepeillä on varsinainen Janakkalan kirkonkylä, kaunis mutta kuihtunut. Pitkä historia on osa maisemaa, ehkä se antaa pontta kirkkoherran pohdintaan.
– Ihmisillä on tarve palata normaaliin. Mutta tämä on nyt sitä normaalia. Ei meillä ole paluuta. Eihän me voida palata aikaan ennen espanjantautiakaan, Riikonen pohtii.
Janakkalan kirkossa on ollut seurakunnan henkilöstön lisäksi ihmisiä edellisen kerran maaliskuun toisena viikonloppuna, kun Valtteri Torikan konsertti veti kirkon täyteen. Seuraavana viikonloppuna olikin jo voimassa suositus joukkotapahtumien perumisesta.
Kun kirkon suuret ovet ovat pysyneet kiinni, kirkko on joutunut irtoamaan ajasta ja paikasta. Jokasunnuntainen jumalanpalvelus on järjestetty ja striimattu verkkoon. Myös aamurukouksia on voinut seurata etänä.
Maalaisseurakunnassa suorien verkkolähetysten järjestämiseen, etäkokoustamiseen ja muuhun uuteen normaaliin siirtyminen on vaatinut kekseliäisyyttä ja talkootyötä. Sitä joustavuutta, josta Janakkalassa muutkin puhuvat. Tästä arjesta osa säilyy, onpa tulevaisuus millainen vain.
Riikonen sanoo, että kuntalaisista osa on ollut kovilla, jotkut ajautuneet katastrofirajan yli. Apua on tullut esimerkiksi kunnan ja seurakunnan jakamasta ruoka-avusta.
Riikosen mielestä virus sairastuttaa ihmisen, mutta viruksen pelko yhteiskunnan. Osan ihmisistä pelko lamaannuttaa, toisia vaikea tilanne rohkaisee toimimaan.
Tässä Janakkalassa yllätyttiin. Vapaaehtoiset soittivat seurakunnan ja kunnan yhteistyönä kaikille Janakkalan yli 80-vuotiaille kuntalaisille. Suurin osa tavoitettiin.
– Se yllätti ja rohkaisi, miten fiksusti ikäihmiset näkivät asian. Hyvin moni sanoi, että pärjätään kyllä, naapuria autetaan ja lähimmäisestä pidetään huolta. Johtuisiko se elämänkokemuksesta? Sen ikäiset ovat kokeneet talouskurimukset ja aasialaiset influenssat.
Sellaista arki on, osa siitä ei ole kivaa. Mutta epämukavuuskin on osa arkea.
– Kun kysytään, miten menee, venäläinen vastaa aina, että normaalisti. Se on hyvä vastaus. No, tässä mua voi kritisoida ja sanoa, että en ymmärrä mitään elämästä, niin kuin en ymmärräkään. Mutta katselen silti mieluiten eteenpäin.
Miltä siellä edessäpäin näyttää? Vieläkö kirkko on olemassa näillä main sadan vuoden päästä, muutenkin kuin komeana rakennuksena?
– Jos tämä seurakunta on ollut kuntalaisille merkittävä 600 vuotta, kai se on vielä sata vuotta lisääkin. Ei seurakunta nytkään toimi niin kuin 1500-luvulla tai 50 vuotta sitten. Kirkon viesti on ennallaan, mutta se muuttuu, miten viestiä tuodaan esiin. Siitä lamaantumisen torjumisesta haluaisin pitää kiinni. Eikö isossa kirjassakin sanota, että älkää pelätkö?
Suomen keskimääräisin kunta?
- Janakkalan väkiluku 16 413 (Suomen kuntien keskiarvo 17 766).
- Kuntaveroprosentti 21 (19,9%).
- Yli 65-vuotiaiden osuus 24% (22%).
- Alle 15-vuotiaiden osuus 16% (16%).
- Pinta-ala 586 km2 (Suomen kuntien mediaani 753 km2).
- Työllisyysaste 75% (72%).
- Taajamassa asuvien osuus väestöstä 77% (86%).
- Ulkomaan kansalaisia 2% (5%).
