1 Kuinka korkealle taivas ulottuu?
Jos kysymyksen kääntää muotoon, kuinka korkealle ilmakehä ulottuu maanpinnasta, vastaaminen on helpompaa. Aivan tarkkaa vastausta tosin ei silloinkaan voi antaa.
Ilmakehä ympäröi planeettaamme noin sadan kilometrin paksuisena kerroksena. Ihmiselämälle ilmakehä on vihamielinen jo korkeimpien vuorten huipuilla. Esimerkiksi Mount Everestin huipulla ilmakehän tiheys on enää kolmasosa meidän arkikokemukseemme verrattuna. Siellä happea on niin vähän, että sitä on otettava lisää pullosta.
Yhdeksän kymmenesosaa ilmakehän massasta on sen alimmassa osassa, troposfäärissä. Troposfääri ulottuu napa-alueilla noin 8 kilometrin korkeuteen, päiväntasaajalla noin 12 kilometriin.
Seuraava ilmakehän kerros on stratosfääri, joka yltää noin 50 kilometriin. Siinä on melkein kaikki ilmakehän loppumassa. Ylemmissä kerroksissa ilmakehän tiheys on siis hyvin pieni. Jossain vaiheessa se muuttuu tyhjiöksi ja ilmakehä avaruudeksi. Aivan tarkkaa rajaa ilmakehällä ei ole.
2 Miksi taivas on sininen?
Kun katsomme taivaalle, katsomme todellisuudessa avaruuteen. Miksei taivas ole musta muuten kuin yöllä?
Taivaan sinisyys syntyy auringonvalon kohtaamisesta ilmakehän kanssa. Kun valo törmää ilmakehään, se siroaa. Säteily muuttaa suuntaansa ilman pienhiukkasten vaikutuksesta.
Auringonvalossa on kaikkia spektrin värejä. Lyhytaaltoisempi sininen säteily siroaa laajemmalle kuin pidempiaaltoinen punainen säteily. Siksi havaitsemme sinistä väriä ympäri taivasta, kun punaista näkee auringossa ja aivan sen lähellä.
Auringon noustessa ja laskiessa sen säteily kulkee pidemmän matkan ilmakehän läpi. Silloin sininen siroaa kokonaan pois ja jäljelle jää punainen säteily, joka antaa auringonlaskulle värin.
3 Mitä ilma on?
Arkipuheessa sekoitamme monesti ilman ja hapen. Jokainen on käynyt happihyppelyllä, siis piristävällä kävelyllä ulkona. Silloin olemme kuitenkin hengitelleet keuhkoihimme ilmaa, tarkemmin sanottuna ilmakehää.
Ilmakehä on melkein kokonaan kaasua. Happea siinä on silti vain viidesosa. Melkein neljä viidesosaa ilmakehästä ja hengittämästämme ilmasta on typpeä. Lisäksi ilmakehässä on argonia, hiilidioksidia ja muita kaasuja pieninä pitoisuuksina. Ilmakehässä on myös vesihöyryä ja esimerkiksi pölyä ja muita pienhiukkasia.
4 Miksi tuulee?
Tuulten takana on auringon energia. Aurinko lämmittää maapalloa epätasaisesti. Päiväntasaajan seutu saa auringon energiaa paljon napa-alueita enemmän.
Ilmakehä ja meret pyrkivät tasapainottamaan tätä epäsuhtaa. Näin niin sanotut planetaariset tuulet ja merivirrat pysyvät käynnissä. Nämä tuulet kääntyvät maapallon pyörimisen aiheuttaman coriolisvoiman vuoksi oikealle pohjoisella pallonpuoliskolla ja vasemmalle eteläisellä pallonpuoliskolla.
Paikallisesti tuulen suuntaan vaikuttavat muun muassa pinnan muodot, vesistöt ja vuorokaudenaika.
5 Miksei ihminen tunne ilman painoa?
Maanpinnan tasolla kuutiometri ilmaa painaa kilon ja 225 grammaa, kun lämpötila on 15 astetta. Ilma ei siis paina paljon, mutta sitä on meistä jokaisen harteilla kilometrien korkuinen pylväs, siis vähintäänkin satoja kiloja.
Ilmaa on kuitenkin myös ihmisen sisällä. Sen paine on mukautunut ilmakehän paineeseen. Näin ilman paino ei vaivaa meitä. Jos nostaa vaikkapa paperia, sen päällä makaavan ilmapilarin paino ei tunnu, sillä paperin ylä- ja alapuolella ilmanpaine on sama.
Vaikkei ilma meitä painakaan, aistimme ilmanpaineen nopeat vaihtelut. Esimerkiksi korvien meneminen lukkoon lentokoneessa on merkki tästä. Ylempänä ilmakehässä ilmanpaine on matalampi kuin alhaalla.
6 Paljonko ilmasto on lämmennyt?
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreimman raportin mukaan maapallon keskilämpötila on noussut 1,1 astetta esiteollisiin aikoihin verrattuna. Syynä ovat lähes pelkästään ihmisten aiheuttamat päästöt.
Ilmakehä ei lämpene tasaisesti. Suomen ilmasto on lämmennyt esiteollisista ajoista jo noin kaksi astetta.
7 Miksi otsoni on oleellista?
Otsoni on kolmesta happimolekyylistä muodostunut kaasu. Yläilmakehässä, stratosfäärissä, otsoni on meille elintärkeää. 15–40 kilometrin korkeudessa sijaitseva otsonikerros imee itseensä suuren osan auringosta tulevasta haitallisesta ultraviolettisäteilystä.
1970-luvulla alettiin ymmärtää, että kylmälaitteissa ja aerosolituotteiden ponnekaasuina käytetyt CFC-yhdisteet eli freonit tuhosivat otsonikerrosta. Kerroksessa havaittiin suuria ohentumia myöhemmin. Vuodesta 1987 lähtien otsonikerrosta tuhoavien yhdisteiden tuotantoa alettiin supistaa kansainvälisillä sopimuksilla.
Alailmakehässä liiallinen otsoni on pahasta. Se on kasvihuonekaasu ja suurina pitoisuuksia haitallista etenkin astmaatikoille. Otsonipäästöjä syntyy esimerkiksi liikenteestä.
8 Mistä taivas-sana on peräisin?
Tätä ei tiedetä aivan varmasti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sana on lainattu kieleemme jossain vaiheessa, sillä etäisissä sukukielissämme sille ei ole vastinetta.
Itämerensuomalaisissa kielissä – kuten virossa – vastineita löytyy. Siten kyseessä lienee laina joko balttilaisista, germaanisista tai indoeurooppalaisista kielistä. Kaikissa niissä mahdollinen kantasana deivas (kantabaltti), teiwaz (kantagermaani) tai devá (indoeurooppalaisten kielten indoiranilainen haara) on merkinnyt myös jumalaa.
9 Miksi kristinuskon hyvä paikka on nimeltään taivas?
Kristillinen taivas liittyy jokapäiväiseen yläpuolellamme aukeavaan taivaaseen sanana ja ajatuksena, koska alkukristityillä oli tarve levittää sanomaansa Rooman valtakunnassa sellaisessa muodossa, jonka ihmiset pystyivät ymmärtämään.
Ajatus kolmiportaisesta maailmasta, tuonelasta, maanpäällisestä maailmasta ja taivaasta, oli tuttu antiikin maailmassa. Roomassa ajateltiin, että kuolleen keisarin polttohautajaisissa tämän sielu kohosi savun mukana taivaaseen. Tästä ensimmäiset kristityt nappasivat käyttöönsä rinnastuksen Jeesukseen. Myös Jeesuksen sanottiin astuneen taivaaseen. Keisarillisella rinnastuksella Jeesuksen merkitys korostui.
Ajatus alisesta ja ylisestä maailmasta oli tuttu myös uskomusjärjestelmissä, jotka olivat aikoinaan yleisiä Suomen alueella ja muualla pohjoisessa. Tällaiseen uskomusmalliin sitten sekoittui myöhemmin myös kristinuskon elementtejä.
Lähteet: Ilmatieteen laitos, Foreca, Nasa, Helsingin kirjaston Kysy-palvelu, Niko Huttusen haastattelu Kirkko ja kaupunki-lehdessä (Missä sijaitsee Jumalan taivas?)
