Elias Kaskinen, yhtyeesi Päivän Sankarit julkaisee tällä viikolla esikoisalbuminsa. Kuinka musiikkiurasi alkoi?
– Innostuin rippikouluikäisenä kitaransoitosta, ja siitä asti sydämeni on sykkinyt musiikille. Päätoimisesti aloin kirjoittaa lauluja, kun perustin lukiossa Päivän Sankarit -yhtyeen. Olen huomannut, että identiteettini rakentuu vahvasti laulunkirjoittamisen ympärille. Jos en saa pariin kuukauteen mitään paperille, omatuntoni alkaa soimata. Usein vetäydyn tekemään kappaleita maaseudun rauhaan tai mökille, sillä kaupungissa on liikaa virikkeitä ja houkutuksia.
Sinua kutsutaan Suomen lupaavimmaksi nuoreksi muusikoksi. Onko musiikkiurasi vaatinut sinulta uhrauksia?
– Tämä työ haastaa jatkuvasti ihmissuhteita ja vaatii itsekkäitä ratkaisuja ja uhrauksia. Kun musiikkia tekee tosissaan, ei juuri muuhun jää aikaa. Jouduin lopettamaan lempiharrastukseni kuntosalin, kun se rupesi haittaamaan laulua. Jätin myös yliopisto-opintoni kesken keskittyäkseni musiikkiin. Toivon, ettei minun tarvitse käydä kouluja koskaan loppuun, vaan musiikki kantaa pitkälle. Tavoitteenamme on olla jonain päivänä Suomen paras ja suurin bändi!
Sinut tunnetaan vauhdikkaista keikoista. Oletko synnynnäinen esiintyjä?
– Olen henkeen ja vereen showmies. Minulla on ollut pienestä saakka suuri esiintymisvietti, ja keikat tyydyttävät sitä tarvetta. Mitä villimpi olen lavalla, sitä rauhallisempi olen siviilissä. Keikkamme eivät ole mitään hiplailua, vaan niihin kuuluu olennaisesti muun muassa lavarakenteissa kiipeilyä ja yleisön seassa pomppimista.
Äitisi Anna-Mari Kaskinen on tunnettu sanoittaja, ja hänen tekstejään löytyy muun muassa virsikirjasta. Harkitsitko itse gospel-muusikon uraa?
– Gospel ei ollut minulle vaihtoehto, sillä se tie ei tuntunut omalta. Äitini ei ole puuttunut koskaan tekemisiini, ja minulle onkin ollut tärkeää ansaita omat kannukseni itse. Kotoa olen kuitenkin perinyt taiteilijan roolimallin ja luottamuksen siihen, että musiikkiakin voi tehdä uskottavasti.
Mikä saa sinut innostumaan musiikin lisäksi?
– Mielenkiintoiset ihmiset ja hyvät keskustelut. Pidän myös kaikenmaailman peleistä, joskin minulla on aivan kauhea kilpailuhalu. En voi missään nimessä vain harrastella huvikseni, vaan kyse on aina elämästä ja kuolemasta.
Harrastat myös meemien eli nettivitsien tekemistä. Mikä siinä kiinnostaa?
– Pienempänä ajattelin, että olisi hienoa päästä vetämään joskus stand uppia, sillä pidän kekseliäistä vitseistä. En ole kuitenkaan niin hyvä heittämään läppää, että voisin oikeasti nousta lavalle. Meemin voi julkaista, ja sitten se joko lähtee lentoon tai ei. Yksi meemeistäni pääsi 9gag -pilailusivuston etusivulle.
Olet 190-senttinen. Oletko kokenut hauskoja tilanteita pituutesi takia?
– Minulle sanotaan usein, että kasvoni ovat hyvin lempeät ja lapsekkaat. Siksi ihmiset, jotka eivät ole ennen nähneet minua livenä, hämmästelevät usein pituuttani. Lyön päätäni milloin mihinkin, ja minun on todella vaikea löytää sopivia kenkiä, sillä kokoni on 47. Syöksynkin heti mestoille, kun kauppoihin tulee uusia malleja ja haalin kerralla monta paria.
