Loimaan Oluttehdas Oy
Viljavarastontie 4
Loimaa
Aloittanut: 1927
Lopettanut: 1970
Historia:
Loimaalaiset maanviljelijät
Yrjö ja Erkki Perheentupa perustivat panimon vuonna 1927. Yhteistyökumppaniksi tuli Ypäjäläinen maanviljelijä Pauli Perho. Ennen yhtiön varsinaista perustamista oli edellisenä vuonna haettu ja saatu Loimaan järjestysoikeuden sekä Turun ja Porin läänin hallituksen hyväksyntä panimon perustamiselle. Tämä hyväksyntä tapahtui marraskuussa 1926. Heti tämän jälkeen itse panimon kiinteistön rakennustyöt aloitettiin. Ja kun ensimmäinen rakennus valmistui maaliskuussa 1927, yhtiö rekisteröitiin. Yhtiön nimeksi tuli Loimaan Panimo ja johtokunnan puheenjohtajaksi Erkki Perheentupa.
Laitteet, jotka tehtaaseen asennettiin, olivat hetkeä aiemmin Tampereella lopettaneesta Mustalahden Mietojuomatehtaasta. Mainittakoon, että laitteiden mukana Tampereelta siirtyi Loimaalle myös laitteita käyttänyt panimomestari Juho Ojala.
Ensituote oli sima, joka tuli myyntiin vappuna. Kesäkuun alusta valikoimiin tuli oluet, mutta kieltolain takia tuotannossa oli vain ns. miedot mallasjuomat. Ensioluena mainitaan Pilsner. Mestari Ojala toimi panimolla vain runsaan kuukauden eli 5. kesäkuuta asti. Hänen jatkajaksi tuli panimomestari Oksanen.
Panimon toiminta oli kieltolaista huolimatta nousujohteista, joten se rekisteröitiin osakeyhtiöksi tammikuussa 1930. Hyvän menekin johdosta tehdasta laajennettiin rakentamalla uusi konttorirakennus, jääkellari, puusepänverstas tynnyrien tekoa varten, sekä mm. autotalli.
Vuosi 1930 oli vielä hyvä, mutta sitten tuli lama eli pulakausi. Huipputuote oli nimeltään talouskala, mutta sekään ei riittänyt, jos kuluttajilla ei ollut rahaa ostaa sitä. Tämän johdosta lakkautettiin vuosina 1931 ja 1932 kaikki oluen myyntivarastot, joita oli mm. Helsingissä, Turussa ja Hämeenlinnassa.
Loppujen lopuksi edessä oli konkurssi. Mainittavaa on, ettei panimo ajautunut konkurssiin oman toiminnan seurauksena vaan sen, että paikallinen maakuntapankki meni konkurssiin eikä selviytynyt panimon asioiden hoidosta. Tämän johdosta koko sotku siirtyi Kansallis Osake Pankille (KOP).
KOP suoritti yhtiön huutokaupan 8. marraskuuta 1932.
Sieltä panimon osti pankinjohtaja E. G. Väätäinen 1.495.000 markalla. Osto tapahtui siinä ajatuksessa, että panimon toimintaa jatketaan. Eikä panimoa tänä aikana siksi suljettukaan, vaan se toimi kuin ennenkin. Ainoastaan oluenpanija vaihtui, kun panimomestari Karl Steinam siirtyi panimomestari Oksasen paikalle.
Vuonna 1932 valmistettiin yhteensä 62.500 litraa II-olutta.
III-olut tuli markkinoille 1.9.1932.
KOPin puolesta konkurssin hoitoa sekä panimon toimintaa siirtyi hoitamaan diplomi-insinööri Eino Ilmari Niemi. Niemi johti samalla uuden yhtiön perustamishanketta. Niemen koolle kutsumana ensimmäinen perustava yhtiökokous pidettiin Helsingissä 6.2.1933.
Uudeksi nimeksi tuli Loimaan Oluttehdas Oy ja sen osakepääomaksi merkittiin 1.000.000 markkaa. Osakkeet olivat tästä lähtien KOP:lla ja Christian Berner Oy:llä. Samassa kokouksessa insinööri Eino Niemi valittiin isännöitsijäksi. Yhtiön uusi nimi rekisteröitiin 1.4.1933.
Christian Berner Oy on perustettu suomeen vuonna 1923. Alun perin ruotsiin göteborgiin perustettu rakennus- ja maahantuontiyhtiö toimii suomessa edelleen. Aikanaan 1930-luvulla sen toimialaan kuului panimoalalla mm. panimolaitteistojen maahantuonti ja keittohuoneiden suunnittelu ja rakennus sekä maltaiden ja humaloiden maahantuonti.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1932 - 1939:
1932 - 77.500
1933 - 186.890
1934 - 358.244
1935 - 527.610
1936 - 547.400
1937 - 601.637
1938 - 718.600
1939 - 547.300
Panimo toimi näin vuoden 1936 alkuun, jolloin osakkeet siirtyivät suurimmaksi osaksi Loimaalaisille yksityishenkilöille. Tämän johdosta pidettiin maaliskuussa 1936 yhtiökokous, jossa valittiin yhtiölle uusi hallitus. Uuden johtokunnan muodostivat insinööri Niemi, varatuomari Erkki Halme ja Kalle Toivonen. Panimomestarina pysyi edelleen Karl Steinam.
Vuosien 1933-1939 aikana tehdasta uudistettiin mm. koneiden ja kaluston osalta. Ensimmäisenä uudistettiin höyrykattila ja hetken päästä rakennettiin tehtaan viereen uusi vedenpuhdistuslaitos. Sitten uusittiin jäähdytysjärjestelmät ja lopulta pullotuskoneet.
Juuri kun kaikki oli uusittu ja kunnossa, alkoi talvisota. Sodan seurauksena seurasi raaka-ainepula ja säännöstely. Rintamalle sekä muihinkin tehtäviin lähti Loimaan oluttehtaan palveluksesta yhteensä 19 miestä, joiden mukana mm. kaikki kuorma-autot. Kaiken lisäksi panimomestari Steinam joutui muuttamaan Saksaan helmikuussa 1940.
Hänen jatkajaksi tuli panimomestari Ilmari Parker, joka toimi tosin vain saman vuoden elokuun loppuun, jolloin hänkin joutui rintamalle. Hänen jatkajaksi saatiin syyskuussa Tammisaaresta panimomestari Matti Kemppainen, joka hänkään ei pysynyt palveluksessa kuin juhannukseen 1941, jolloin myös hän joutui rintamalle.
Kemppaisen ollessa rintamalla, oluita valmisti tehtaan johtaja insinööri Eino Niemi apunaan tehtaan konttoripäällikkö Edith Erme. Sodan jatkuessa, maltaiden sekä humalien puutteen vuoksi kansanhuoltoministeriö kielsi III oluen valmistuksen kokonaan keväällä 1942.
Helpotusta tilanteeseen toi kuitenkin se, että suomen apuna rintamalla oli suuri joukko saksalaisia sotilaita ja he vaativat vahvaa olutta käyttöönsä. Loimaan oluttehdas oli yksi niistä panimoista, jotka saivat kansanhuoltoministeriöltä luvan jatkaa III-oluen valmistusta. Sopimuksen mukaan, saksalaisten oli toimitettava itse raaka-aineet Suomen panimoille. Näin ollen III-oluen valmistus aloitettiin taas syksyllä 1942. Vuoden 1942 kolmen viimeisen kuukauden aikana valmistettiin yhteensä 44.900 litraa III-olutta.
1940 - 714.950
1941 - 575.100
1942 - 108.350
1943 - 242.400
1944 - 133.200
1945 -
1946 -
1947 -
1948 - 186.250
1949 - 293.050
1950 - 872.950
Kahteen otteeseen haavoittunut panimomestari Kemppainen palasi tehtaalle keväällä 1944. Samalla myös saksalaiset sotilaat karkotettiin maasta ja tämän johdosta kansanhuoltoministeriö kielsi III-oluen valmistuksen ja myynnin kokonaan. Myyntikielto oli voimassa lokakuun 1. päivään 1948.
Vasta vuonna 1950 tehdas toimi, ainakin III oluen myynnin kannalta, paremmin kuin koskaan ennen. Myynti enemmän kuin
kaksinkertaistui
ja tästä syystä tulevina vuosina edessä oli jälleen vuosien uudistus- ja laajennusprojektit. Nyt uudistettiin mm. koko keittohuone kaikkine laitteineen sekä jäähdytysjärjestelmät. Lisäksi myös kiinteistöä laajennettiin.
Toimitusjohtaja insinööri Eino Niemi kuoli vuonna 1953 ja hänen jatkajaksi valittiin äänestämällä panimomestari Matti Kemppainen. Oluenpanijaksi tuli tämän jälkeen kotkalaissyntyinen panimomestari Georg Orlo.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1951 - 1960:
1951 - 1.427.600
1952 - 1.397.500
1953 - 1.246.500
1954 - 822.400
1955 - 945.700
1956 - 1.040.800
1957 - 1.105.000
1958 - 1.040.800
1959 - 1.164.600
1960 - 1.179.600
Vuonna 1954 A-olutta valmistettiin koeluontoisesti 98.900 litraa.
1960-luvun alusta alkaen yksityiset (suurelta osin nyt jo ikääntyneet) osakkeenomistajat myivät kiihtyvällä tahdilla Loimaan Oluttehtaan osakkeita turkulaiselle Auran Panimo Oy:lle. Loppujen lopuksi vuoden 1966 tammikuuhun mennessä kaikki osakkeet olivat siirtyneet Auran Panimolle.
III-oluen tuotannon kehitys litroina vuosina 1961 - 1968:
(suluissa A-olut)
1961 - 1.166.000 (118.100)
1962 - 557.000 (298.600)
1963 - 471.500 (134.900)
1964 - 495.400 (169.200)
1965 - 722.400 (219.100)
1966 - 2.532.600 (143.500)
1967 - 3.223.000 (145.500)
1968 - 4.175.300
(159.700)
Loimaan Oluttehdas fuusioitiin Auraan 15. helmikuuta 1966. Saman vuoden lokakuun yhtiökokouksessa päätettiin lakkauttaa tehdas kokonaan. Jatkoneuvotteluissa Auran johtokunta päätyi kuitenkin täysin toiseen päätökseen, kuin oli aiemmin päätetty. Nimittäin jatkossa turusta siirrettiin Loimaalle lisää laitteistoja ja sitä kautta tuotanto moninkertaistettiin. Käytännössä oluet valmistettiin Loimaalla ja siirrettiin sitten tankkiautolla Turkuun varastoon ja pullotettavaksi. Mainittakoon, että tämän mittakaavan kuljettelua ei suomen panimoteollisuudessa ole aiemmin nähty.
A-oluen jatkuva valmistus aloitettiin elokuussa 1961 ja jatkui keskeytyksettä panimon sulkemiseen saakka. Vaalea A-olut sai nimekseen Loimaan export quality. Tämän rinnalle tuli syyskuussa 1962 tummempi versio, joka sai nimekseen Dark Beer export quality.
Suomen ensimmäinen AIII-oluen lasinalusta.
(1961)
Vuoden 1965 alusta alkaen vaalea nimettiin uudestaan ja sai nimekseen Lännen olut AIII export. Tämä olut oli markkinoilla vain vuoden 1966 heinäkuuhun, jolloin se sai nimekseen Krouvi olutta AIII. Samaan aikaan myös tumma AIII olut sai nimekseen Bayern Krouvi AIII tumma olut.
Bayern Krouvi olut oli ainoa Loimaan tuote,
jota valmistettiin myös turussa.
Vuoden 1969 loppuun mennessä yhtiössä päätettiin, että toimintaa aletaan lakkauttaa asteittain. Näin tapahtuikin ja panimo lopetti toimintansa vuonna 1970.
Lähteet:
Niemi Jalmari: Suomen panimoteollisuuden vaiheita, Lahti 1952
Turunen Matti: Jos täytätte mun lasini, Helsinki 2002
Bonsdorff Seppo: Suomen panimot, Helsinki 1997
Selinheimo K. A. V.: Loimaan Oluttehdas Oy 1933-1958
STM arkisto: toimiluvat, panimot, alkoholin valmistuksen tarkastuksen arkisto
Osakkeen kuva: www.porssitieto.fi
Tehtaan kuva: Lehti Saviseudun Joulu 1993 - kust. Loimaa Seura ry.
Lasinalusta: Antti Räty
Etiketit:
Arvo Kulo (Varasto olutta, Loimaan olutta III, Loimaan pilsneriä AIII, Loimaan olut III, Loimaan export quality AIII, Dark beer export quality AIII, Lännen olut AIII, Krouvi AIII, Bayern krouvi AIII, Aura Bayern AIII)
Kalevi Liimatainen (Loimaan olutta II)
Kim Lindberg (Sima, Loimaan olutta I, Loimaa öl III)
Raimo Leskinen (Loimaan kaljaa)
Mika Vellonen (2x Loimaan pilsneriä III, Loimaan pilsneriä I)
__________
1927 - 1930 Loimaan Panimo (Yrjö ja Erkki Perheentupa, Pauli Perho)
1930 - 1932 Loimaan Panimo Oy (Yrjö ja Erkki Perheentupa, Pauli Perho)
1933 - 1933 Loimaan Oluttehdas Oy (Kansallis Osake Pankki)
1933 - 1935 Loimaan Oluttehdas Oy (Kansallis Osake Pankki, Christian Berner Oy)
1935 - 1966 Loimaan Oluttehdas Oy (kymmeniä pienosakkaita)
1966 - 1970 Loimaan Oluttehdas Oy (Auran Panimo Oy)
alustat
