Minustako corgin omistaja?

YLEISTÄ

Corgin hankintaa pohtiessa tulee huomioida samat asiat kuin koiran
hankinnassa yleisestikin. Oletko valmis sitoutumaan corgiisi? Nämä rodut voivat elää yli 15-vuotiaiksi, joten kyseessä on pitkäaikainen sitoumus.

Pohdittavana on myös taloudellinen puoli; hankintakustannus eli koiran ostohinta on vain pieni osa todellisuudesta. Ostohinnan lisäksi rahaa kuluu laadukkaaseen ruokintaan, vakuutusmaksuihin, vähintään rokotuskäyntien muodostamiin eläinlääkärikuluihin sekä koiran hoitoon ja ylläpitoon tarvittaviin perustarvikkeisiin.

Myös käytännön asiat kannattaa miettiä etukäteen: Miten asut? Millainen tukiverkosto sinulla on, saatko koirasi hoitoon tarvittaessa? Oletko valmis vähentämään omia menojasi viettääksesi aikaa corgisi kanssa? Oletko varautunut pentuvaiheen sisäsiisteysopetukseen? Sitoudutko peruskouluttamaan corgisi?

Valloittava, erityinen persoonallisuus sekä huumorintajuisuus ovat monesti niitä asioita, joita rotujen harrastajat nimeävät corgien parhaiksi puoliksi. Hauskuuttamisen lisäksi corgit käyttävät myös ääntään mielellään: monialaiseen äänivalikoimaan kuuluu kaikkea tavanomaisesta haukahtelusta takaisin jutteluun.

Onkin aivan totta, kun sanotaan, että corgin kanssa ei juuri tylsää päivää näe. Corgit vievät mennessään; ei ole lainkaan harvinaista, että ensimmäistä corgia seuraa toinen ja niin edelleen.

KOULUTUS

Molemmat rodut vaativat kunnollisen tapakasvatuksen heti pentuiästä lähtien. Sekä cardigan että pembroke ovat fiksuja ja määrätietoisia rotuja, ja ne osaavat kyllä hyödyntää aukot kodin säännöissä, mikäli sellaisia jätetään.

Etenkin nuoret urokset saattavat aikuistuessaan koetella rajojaan, ja mahdollisuuden koittaessa corgit kietovatkin koko perheen lyhyen jalkansa ympärille. Tässä kohtaa tärkeintä on omistajan päättäväisyys: päätetyistä pelisäännöistä ei jousteta. Vaikka omistajasta saattaisi joskus tuntua houkuttavammalta antaa jossakin asiassa periksi, saadaan periksiantamattomuuden satoa korjata tulevaisuudessa. Corgin koulutuksessa avainsanoja ovatkin jämäkkyys, päättäväisyys sekä huumorintaju.

LIIKUNTA JA AKTIVOINTI

Aina silloin tällöin kuulee rotuun tutustumattomilta ihmettelyjä: ”Osaavatko corgitkin juosta?” tai ”Jaksavatko corgitkin lenkkeillä kymmenen kilometriä?” Kyllä, corgit ovat mataluudestaan huolimatta oikeita, aktiivisia paimenkoiria ja vaativat liikuntaa hyvinvointinsa ylläpitämiseksi siinä missä muutkin paimenkoirarodut.

Ja kyllä, corgitkin juoksevat, ja kovaa juoksevatkin. Juoksukilpailuun ei siis corgin kanssa kannata lähteä, eikä ulkonäön tule antaa hämätä. Olennainen kysymys onkin, olethan valmis tarjoamaan corgillesi riittävästi liikuntaa ja aktivointia?

 

Liikunnan avulla on mahdollista vaikuttaa ehkäisevästi myöhemmällä iällä esiintyviin vaivoihin: hyvä pohjakunto sekä vahvat lihakset auttavat pitkälle. Liikunnassa on kuitenkin muistettava ikätasoisuus ja maalaisjärki, pentua ei viedä pitkille hihnalenkeille, vaan sille tarjotaan omaehtoista liikuntaa sopivalla alustalla ikä ja kehitys huomioon ottaen.

Tasaisella maalla tehtävien kävelyjen lisäksi corgille on muistettava tarjota lihaskuntoa kehittävää liikuntaa vaihtelevassa maastossa, esimerkiksi metsässä pehmeällä pohjalla retkeillen tai uintireissujen avulla. Hyvän pohjakunnon omaava perusterve aikuinen corgi väsyttääkin taatusti lenkittäjänsä eikä toisin päin.

Corgeja nähdään niin juoksulenkkien kirittäjänä kuin kavereina lapin vaelluksilla. Corgia hankittaessa erityisen tärkeää on muistaa, että mistään sohvaperunoista näissä roduissa ei ole kyse, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy.

Aktivointi ja aivotyöskentely on näille älykkäille paimenroduille yhtä olennaista kuin fyysinen liikuntakin. Corgeilla on yleisesti ottaen tehokas työskentelymoottori, ja ne kehittävät taatusti itselleen puuhaa, mikäli ihminen ei sitä tarjoa.

Aina silloin tällöin kuulee, että nuori koira on päättänyt kokeilla sisustus- tai kenkäsuunnittelijan kykyjään epätoivottuihin kohteisiin. Kyseisten tilanteiden takaa paljastuu joskus aktiviteettien tai luvallisten purtavien puute: etenkin hampaiden vaihtuessa joidenkin koirien pureskeluntarve kasvaa.

Tulee siis muistaa, että pelkkä liikunta ei riitä tyydyttämään corgin tekemisen tarvetta, vaan sille tulisi tarjota myös erilaisia ajatustyötä vaativia tehtäviä, kuten ruoan etsintää, temppukoulutusta, hajutyöskentelyä tai tottelevaisuusharjoituksia. Aktivointitapoja on monia, mutta lähtökohtaisesti yhteistä niille on tehokkaampi energiankulutus kuin mitä pelkällä liikunnalla saavutetaan.

USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

Mitä ihmeen eroa cardiganilla ja pembrokella sitten on?

Ennen Suomessa voimaan tullutta häntien typistyskieltoa oli vastaus yleensä se, että pembrokella ei ole häntää ja cardiganilla on. Entäpä nyt kun molemmilla on häntä? Häntä ei tosiaankaan ole se ainoa ulkonäöllinen tunnusmerkki. Cardigan on yleisesti ottaen hieman vahvempi ja antaa näin ollen isomman vaikutelman. Korvien koossa ja muodossa on myös eroa, sillä cardiganin korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät kuin pembroken.

Cardigan on myös rungoltaan pidempi ja yleisvaikutelmaltaan “kirveellä veistetty”. Pembroke on yleislinjoiltaan pyöreämpi ja lyhyempi. Jos mennään ihan pikkuseikkoihin, niin voidaan vielä huomauttaa, että pembroken tassujen tulisi olla soikeat (cardin pyöreät) ja pään ilme on pemulla kettumaisempi kuin cardin. Toki on vielä paljon erottavia rakenteellisia pikkuseikkoja, mutta tuskin niillä on merkitystä valittaessa kumpi corgi perheeseen hankitaan. Tärkeintähän on luonne!

Rotujen luonteet poikkeavat jonkun verran, joskin molempia voidaan kuvata pirteiksi paimenkoiriksi, joille lauma on tärkeä ja palvelualttiutta riittää. Pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on. Esimerkiksi pemu on yleensä enemmän koko perheen (ja välillä koko korttelin) koira. Cardi saattaa joskus suhtautua hieman pidättyväisestikin vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei kuitenkaan tarkoita arkuutta, vaan harkintakykyä siitä, kannattaako vierasta yleensä edes puhutella.

Cardigan on huumorintajuisempi kuin pembroke, se saattaa ajoittain heittäytyä ihan vain huvikseen pelleksi. Cardiganille voi nauraa – se vain yhtyy ilonpitoosi.

Pembroke on corgikaksikosta se sähäkämpi versio, “tomerataara”-nimitys voisi kuvata pemun luonnetta parhaiten. Se on aina valmiina vauhtiin ja vipellykseen. Cardigan katsoo ensin kelloa, pesee tassunsa, katsoo omistajaansa vielä kerran “oletko nyt ihan tosissasi” -ilmeellä ja toimii vasta sitten – harkitusti. Kun cardiganin saa syttymään, sähäkkyys on taatusti samaa luokkaa kuin “serkulla”.

Corgi on kuitenkin aina corgi: peloton paimenkoira ja mielestään suuri (ainakin maailman suurin). Molemmilla corgimuunnoksilla on luonnevaihteluita suuntaan ja toiseen, mutta se mikä on kuitenkin pysyvää muunnoksesta ja yksilöstä huolimatta, on viisaus ja lojaalisuus omistajaa kohtaan.

Miksi corgi on niin matala?

Corgien alkuperäinen tarkoitus on ollut maatalon monitoimikoira. Se on hoitanut niin vahdin, rottakoiran ja paimenen virkaa. Corgin paimennettavina oli yleensä karjaa ja työnsä se hoiti näykkimällä lehmiä kintereistä. Koska aikoinaan hyvät paimenkoirat olivat sonniakin arvokkaampia, oli suuri vahinko, jos koira loukkaantui tai pahimmassa tapauksessa menehtyi paimennettavana olevan lehmän potkusta. Siksi tällaiset matalat paimenet olivat niin hyödyllisiä näissä oloissa.

Paimenominaisuudet ovat vielä nykypäivän corgeissa hyvin pinnalla. Ei ole kovin harvinaista, että innostuessaan ne purkavat paimennusviettiä isäntäväkensä nilkkoihin.

Mitä corgin kanssa voi harrastaa?

Molemmat corgit ovat monipuolisia harrastuskoiria. Vain mielikuvitus asettaa rajat corgin kouluttamiselle. Näitä rotuja on nähty niin tottelevaisuuskokeissa, agilitykentillä, homekoirina kuin pelastuskoiralajeissakin. PK-oikeuksia roduilla ei kuitenkaan ole. Lisää harrastusmahdollisuuksista löydät HARRASTUKSET-sivulta

Lähteekö siitä paljon karvaa?

Mikäli esitit edellisen kysymyksen siinä pelossa, että sohvasi karvoittuvat ja vaatteissasi roikkuu puolipitkiä karvoja, unohda corgin hankinta (tai siis koiran hankinta)! Corgilla on vahva kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa noin kaksi kertaa vuodessa.

Näinä karvanlähtöaikoina tuntuu yleensä siltä, että karvaa on kaikkialla – jopa ruoassa. Säännöllinen, lähes päivittäinen kampaaminen teräskammalla pitää kuitenkin karvanlähtöaikoina talouden jossain määrin siistinä. Mitä useammin karvanlähtöaikana corgia kampaa, sitä nopeammin tämä karvasirkus onkin ohi.

Väliaikoina turkki on hyvin helppohoitoinen ja siisti, silloin se vaatii vain satunnaisesti harjausta eikä välttämättä sitäkään. Silloin tällöin syntyy myös ns. fluffy-pentuja, eli pitkäkarvaisia. Niiden suloinen karvapeite on näyttelyissä virheellinen, mutta suloisen lemmikin virkaa se ei himmennä ollenkaan. Omistajan tulee vain silloin olla hieman huolellisempi, ettei pehmeä ja pitkä karva takkuunnu.

 

Haukkuuko se paljon?

Tähän kysymykseen joudumme valitettavasti kertomaan, että corgit ovat suhteellisen herkkähaukkuisia. Mikäli haluat ehdottoman hiljaisen koiran, suosittelemme, että katselet muuta rotua. Herkkähaukkuisuus ei kuitenkaan tarkoita rasittavaa kokoaikaista räksytystä, corgi vain tykkää ilmoittaa kuuluvasti asiansa.

Corgin haukkuminen on kuitenkin suhteellisen helposti koulutuksella ohjattavissa. Tiedetään tapauksia, joissa useita corgeja on asunut samassa kerrostaloasunnossa ja silti naapurosopu ja talon hiljaisuus säilyi. Se on kuitenkin varmaa, että täydellisen äänetöntä koiraa et corgista saa.