Ypö-Viidessä ja Avo Heyskasessa soittaneelle Jari Räsäselle musiikin merkitys on korostunut, kun näkökyvystä on enää rippeet jäljellä

Kotkalaisen muusikon Jari Räsäsen elämä koki melkoisen muutoksen vuonna 2010, kun hän joutui jättämään leipätyönsä päiväkodissa. Näkökyvyn voimakas heikentyminen ei ole kuitenkaan estänyt häntä tekemästä ja esittämästä musiikkia.

Syksyllä 63 vuotta täyttävä Jari Räsänen istuu keittiön pöydän ääressä. Sylissään hänellä on akustinen kitara, josta pääsee ilmoille tuttuja sointuja. Kitaran soittaminen on tullut hänelle tutuksi jo lähes 50 vuoden aikana. Musiikin pauloihin hän eksyi jo lapsena.

– Äitini oli innokas iskelmämusiikin ystävä, pätevä laulamaan ja lauloikin mielellään. Tuntui luonnolliselta laulaa itsekin. Ensimmäisillä koululuokillakin musiikki tuntui kiinnostavalta, kun pääsi laulamaan urkuharmonin säestyksellä, Räsänen muistelee.

Radion ja television vaikutusta ei myöskään voi väheksyä 1960-luvulla lapsuuttaan viettäneen Räsäsen innostuksessa musiikkiin. Isona vaikuttimena toimi myös hänen seitsemän vuotta vanhempi veljensä, Rauno, joka oli intohimoinen rockmusiikin ystävä.

– 1970-luvun alussa Raunon ollessa jo kunnolla teini-iässä sai hän hankittua kesätyörahoillaan kelamankan. Sen ajan henkeen kuului musiikin äänittäminen vinyyleiltä kelanauhalle. Isoveljen kautta musiikkimaailma laajeni älyttömästi, koska niiltä ajoilta muistan ensimmäisen bändin, jota olen fanittanut, ja joka tuntui omalta musiikilta. Se oli John Mayallin Bluesbreakers, Räsänen kertoo.

Haluatko lukea koko jutun?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Saimaan sisällöt.

Tilaa 6 kk 5,90 €/kk Tilaa 2 kk 15 €/kk

  • Esaimaa.fi-verkkopalvelun rajaton käyttöoikeus vuoden jokaisena päivänä
  • Näköislehti
  • Mobiilisovelluksen käyttöoikeus (iOS ja Android)
  • Ita-Savo.fi-, Kouvolansanomat.fi-, Kymensanomat.fi- ja Lansi-Savo.fi-verkkopalvelut, näköislehdet ja mobiilisovellukset
  • Lukuoikeus sinulle ja kolmelle perheenjäsenellesi