Vuosi sitten joulupäivänä Rautjärven kirkko sytytettiin palamaan jumalanpalveluksen aikana. Vieraat ehtivät tulen alta pois, mutta rakennus paloi kivijalkaan asti. Näin tapahtumat etenivät palopäivänä.
Oli aivan tavallinen joulupäivän aamu, kun kappalainen Timo Kälviäinen heräsi aikaisin aamulla ja saapui kirkkoon. Kahdeksalta alkaisi joulujumalanpalvelus.
Kaikki valmistelut oli tehty etukäteen, virret valittu ja saarnat valmisteltu. Kanttorin kanssa käytiin läpi vielä viimeisiä kohtia.
Pian paikalle alkoi saapua kirkkovieraita. Yhteensä heitä oli noin 30. Kirkonkellot soivat, tunnelma oli rauhallinen ja jouluinen, kun viimeisetkin vieraat istuivat alas. Tuolloin kukaan ei vielä tiennyt, että se olisi viimeinen kerta Rautjärven vanhassa puukirkossa.
Kälviäinen aloitti jumalanpalveluksen suunniteltuun tapaan. Ensin laulettiin virsiä, jota seurasi alkusiunaus ja synninpäästö. Jumalanpalvelusta oli jatkunut noin puoli tuntia, kunnes palohälytin alkoi soida. Eteisestä alkoi nousta savua ja liekkejä.
Kirkko oli tulessa.
– Kun näin liekit, tajusin, että nyt on tosi kyseessä, eikä tämä ole väärä hälytys.
Kälviäinen kehotti kaikkia poistumaan sivuovista, sillä pääovella roihusi.
Samaan aikaan kirkon keskikäytävän takaosassa saarnaa kuunnellut rautjärveläinen Liisa Juuti nousi ylös kirkon penkistä miehensä kanssa, ja lähti nopeasti, mutta rauhallisesti, kohti ulko-ovea.
– Se oli tyrmistyttävä tilanne. Katsoin taakse ja lieskat löivät jo silloin ovista.
Pian Juuti huomasi kuitenkin saman, minkä moni muu. Sivuovi ei auennut kunnolla, sillä kirkon oveen oli kiinnitetty naru.
– Suntio piti ovea auki ja me menimme sieltä narun alta ulos, Juuti muistelee.
Myös kirkon muihin oviin oli kiinnitetty naruja, mutta ne olivat kiinnitetty sen verran löysästi, etteivät ne todellisuudessa estäneet ulospääsyä.
Silti ajatus tuntui Juutista hurjalta.
– Se oli sillä hetkellä niin shokeeraava tilanne, ettei oikein tajunnut, mitä tässä oikein tapahtuu. Ajattelen, että se oli tarkoitettu niin, että me olisimme jääneet sinne kirkkoon palamaan.
Kaikki kuitenkin pelastautuivat.
Palo eteni vauhdilla
Samalla kun vieraat tulivat ulos kirkosta, hätäkeskus sai ilmoituksen palosta puoli yhdeksän maissa. Hälytys oli automaattinen, ja se tuli kirkon ilmaisimista. Myöhemmin hätäkeskukseen alkoi tulla myös soittoja paikan päältä.
Ensimmäinen sammutusauto oli paikalla noin 14 minuuttia hälytyksestä.
Piru ei saanut meitä
Liisa Juuti
Palomestari Kalle Lantta kertoo, että jo tuolloin alkoi olla selvää, että kirkko oli mennyttä.
Kellotorni roihusi ja liekkejä tuli kirkkosalin ikkunoista. Ikkunat olivat poksahtaneet rikki. Kirkkovieraat olivat kauempana parkkipaikalla seuraamassa tilannetta.
– Palon syttyminen ja leviäminen oli niin voimakasta, ja kun kyseessä oli puurakenteinen vanha talo, niin siinä vaiheessa ei ollut mitään tehtävissä, kertoo Lantta, joka toimi joulupäivänä päivystävänä päällikkönä kotoa käsin.
Savusukeltajat tosin yrittivät sakastin oven kautta pelastaa kirkkohopeita ja kulttuurihistoriallisesti kallisarvoisia esineitä, mutta se jäi yritykseksi.
– Siellä oli niin voimakas tulipalo ja savukaasut tulivat niin voimakkaasti vastaan, ettei eteistä pidemmälle pystynyt etenemään.
Kirkon torni kaatui kymmentä yli yhdeksän, ja kirkko jatkoi palamistaan. Ja se paloi aina kivijalkaan asti.
Kaksi paloa, yksi ruumis
Kun Rautjärven kirkko oli vielä tulessa, hätäkeskus sai toisen soiton kello 10.22. Noin 30 kilometriä kirkolta oleva maatila oli ilmiliekeissä.
Ruokolahtelaiset Heino ja Helena Pitko olivat soittaneet hätäkeskukseen, tosin vasta noin 20 minuuttia ensimmäisen soiton jälkeen.
Hetkeä aikaisemmin Pitkot olivat saaneet soiton kummipojaltaan, että Torsajärven päässä savuaa. Pitkot lähtivät ottamaan asiasta selvää.
Savu johdatti Pitkot naapuriin, Torsantielle.
Pariskunnan saavuttua kuusiaidalla rajattuun pihapiiriin, he soittivat heti hätäkeskukseen. Talo oli tulessa.
– Juoksin niin lähelle taloa, että liekit jo polttivat. Huusin perseestä asti, että tarvitseeko apua, ja onko siellä ketään. Ei kuulunut mitään. Pian kuului kova pamahdus, Heino Pitko kertoo.
Pitkot jäivät odottamaan avun saapumista.
Paloautot saapuivat paikalle kymmenen minuuttia Pitkojen soiton jälkeen.
Asuintalon yhteydestä löytyi pian harmaantuneen ja hoikan miehen ruumis. Mies oli ampunut itsensä.
Lähellä paloi myös viinipunainen viistoperäinen Opel Astra.
Kuka, mitä, miksi?
Rautjärvellä oli yhden päivän aikana sammutettu kaksi paloa, ja löytynyt yksi ruumis. Tapausten välillä vaikutti olevan yhteys.
Poliisilla ei mennytkään kauan aikaa ennen kuin se pyysi havaintoja viinipunaisen Opel Astran liikkeistä, ja 60–80-vuotiaasta harmaantuneesta hoikasta miehestä, jolla oli ollut päällään mustat kumisaappaat, mustat housut, ruskea takki ja sinivalkoinen pipo.
Poliisi tutki pitkään paloa törkeänä tuhotyönä, mutta lopetti kirkkopalon aktiivisen tutkinnan tänä syksynä. Tekijästä ei vieläkään ole täysin varmaa tietoa.
Ainoa epäilty oli nimittäin kuollut.
Poliisi tutki miehen digitaalisia jalanjälkiä, mutta mitään ei löytynyt. Kirkolta Torsantielle ei ollut yhtäkään valvontakameraa, matkapuhelinta mies käytti harvakseltaan ja Rautjärvi harvaan asuttua seutua, joten havaintoja viininpunaisen Opel Astran liikkeistä ei ollut paljon. Koska kirkko roihahti liekkeihin ja paloi niin nopeasti, poliisin tekninen tutkinta ei saanut selvyyttä siitä, millä aineilla tuli edes sytytettiin.
Myös mahdollinen motiivi on mysteeri. Epäilty näytti olevan tavallinen mies, jolla ei vaikuttanut olevan esimerkiksi velkoja tai mielenterveysongelmia.
Mies eleli kyläläisten mukaan kuitenkin yksinäistä ja eristäytynyttä elämää, ja motiiviksi esitettiin huhuja esimerkiksi siitä, että erakkomies olisi hermostunut seurakunnalle vanhempiensa hautojen laputtamisesta. Laputtamisella tarkoitetaan, että seurakunta ottaa haudan hoidettavakseen, mikäli sitä ei hoideta.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että mysteerin voi ratkaista ainoastaan polttaja itse.
Ajatukset kääntyvät uuteen kirkkoon
Monet kyläläiset olivat pitkään tapahtuneista ihmeissään. Suru varjosti Rautjärven kirkon raunioita, ja moni ihmetteli, miksi kukaan haluaisi polttaa historiallisen kirkon saatikka sisällä olevat ihmiset.
– Piru ei saanut meitä, palopäivänä kirkkovieraana ollut Liisa Juuti toteaa.
Paikallisille kirkossa oli tapahtunut monia elämän käännekohtia. Esimerkiksi Juuti pääsi ripille Rautjärven kirkossa. Kappalaiselle, Timo Kälviäiselle kirkko oli myös muuta kuin työpaikka.
– Se oli minun vihkikirkkoni, ja merkittävä paikka tietysti.
Tänä jouluna kirkolle ei kuitenkaan pääse. Nyt monet kyläläiset käyvät jumalanpalveluksissa pitäjäntuvalla. Aattona Rautjärven kirkon raunioilla järjestetään vielä hartaus.
– Toki tietysti nyt, kun uuden kirkon rakentamisasia on lähtenyt liikkeelle, niin ajatukset alkavat kääntyä siihen suuntaan, Kälviäinen kertoo.
Ruokolahden kirkkovaltuusto on tehnyt investointipäätöksen uuden kirkon rakentamisesta. Suunnittelu onkin hyvässä vauhdissa, ja lapio onkin tarkoitus iskeä maahan jo ensi kesänä. Uusi kirkko rakennetaan näillä näkymin lähelle vanhaa kirkkoa.
Kälviäisen mukaan monella on toive siitä, että vanhan kirkon henki tulisi näkymään myös uudessa kirkossa.
– On aika vahva kannatus sillä, että väreissä huomioitaisiin tämän palaneen kirkon värejä.
Monen kyläläisen toiveissa on myös toinen asia. Se, että tämän vuoden joulu olisi edellistä rauhallisempi.