Professori Esko Valtaoja: "Älyä pitää treenata päivittäin"

Esko Valtaoja ET-lehden 5 x sydämellä -palstalla ne asiat, mitkä häntä askarruttavat erityisesti.

1. Uteliaisuus

Voit olla vaikka minkälainen matikkanero, mutta hyväksi tutkijaksi
et tule, jos et ole utelias. Uteliaisuuden on pursuttava koko elämään, se on tärkein ohje, jonka olen antanut nuorille opiskelijoilleni. Uteliaisuus on energian ja onnellisuudenlähde.

Vaimoni tyttären nelikuinen lapsenlapsi oli juuri mökillämme Sotkamossa käymässä. Oikein odotamme, että pääsemme ensi vuonna yksivuotiaan kanssa möyrimään rantaan, ihmettelemään luontoa ja maailmaa.

2. Äly

Älystä puhutaan usein ihaillen. Minuakin on kehuttu Suomen älykkäimmäksi ihmiseksi, mikä ei todella pidä paikkaansa. Älyä ei pidä palvoa. Jokainen meistä pystyisi älyn osalta parempaan. Menemme tottumus­temme ja uskomustemme johdattamina läpi elämän. Älykäs ei pyri todistamaan olevansa oikeassa, vaan pohtii, miksi ja missä hän voisi olla väärässä.

Treenaan älyäni säännöllisesti. Lomalla en halunnut turruttaa aivojani dekkareilla, vaan haastoin itseäni ja luin 40 vuoden jälkeen uudestaan James Joycen Odysseuksen. Minä en juokse maratoneja, mutta treenaan älyäni samalla kaavalla: kun pääsee parikymmentä sivua päivässä eteenpäin, älynystyrät saavat liikettä. Kannattaa muistaa, että jokainen maratoniakin juokseva epäilee 30 kilometriä juostuaan olevansa hullu. Myös aivojen bodaaminen vaatii työtä ja itsekuria. Ensi kesänä voisin lopultakin lukea Volter Kilven Alastalon salissa.

3. Tulevaisuus

Loppuvuodesta lähdemme vaimoni kanssa pakoon putkiremonttia, ehkä ulkomaille. Usein työrauha on vaikkapa veden äärellä istuessa parempi kuin työhuoneella. Aivoja ei voi panna lomallakaan narikkaan, se ominaisuus taitaa yhdistää tutkijoita ja taiteilijoita. Luen lomallakin sähköposteja ja käyn tieteellistä kirjeenvaihtoa. Puhelimen pidän visusti kiinni.

Seuraava kirjani käsittelee ikuisuutta, ja sen aikahaarukka liikkuu miljardeissa ja biljoonissa vuosissa. Vuosisatamme ongelmat tuntuvat tässä mittakaavassa melko yhdentekeviltä ja oman lähitulevaisuuden pohtiminenkin pikkuhommalta.

Tiedostan, että oma tulevaisuuteni on tällä hetkellä supistumaan päin. En usko, että me ihmiset muutumme vielä minun elinaikanani kuolemattomiksi, syväjäädytämme aivojamme tai lataamme tietoisuuttamme tietokoneisiin. Elämää ja sen hauskoja asioita on silti vielä paljon jäljellä.

4. Oikeudenmukaisuus

Kaikkihan me haluamme olla oikeudenmukaisia, mutta monesti oikeudenmukaisuus perustuu uskoon ja tunteeseen enemmän kuin totuuteen. Tein jo nuorena sen valinnan, etten liity puolueisiin tai yhdistyksiin. Puolueettomuus kuuluu tutkijan työhön, en halua edustaa mitään ideologiaa. Asiat esitetään totuudellisesti, faktoihin nojaten ja puolia valitsematta. En usko että palopuheita pitämällä saati nyrkkiä puimalla päästään lähemmäs aitoa totuudenmukaisuutta.

Oman oikeudenmukaisuuteni jätän muiden arvioitavaksi, saavat sitten minun kuoltuani todeta, kuinka hyvin tämä äijänturilas oman leiviskänsä hoiti. Luulen, että tässä maailmassa ulkopuolisia tarkkailijoita tarvitaan enemmän kuin sisäpuolella tappelijoita.

5. Ilo

Vuosien mittaan kykyni tuntea iloa tuntuu vain kasvavan. Ilo syntyy tiedostamisesta, hyvistä muistoista, olotiloista tai sitten jostakin niin konkreettisesta ja brutaalista kuin grillimakkaran haukkaamisesta.

Ilo on minusta tärkeämpää kuin onnellisuus. En ymmärrä, miksei onnellisuusoppaiden sijaan kirjoiteta ilo-oppaita. Onnellinen ihminenhän on aivan aivokuollut, hymyilee koko ajan ja on yhtä sietämätön kuin vasta­rakastunut, kuka sellaista kestää? Ilo sen sijaan tulee ja menee lennähtäen kuin perhonen, se ei rakenna sinuun pesää. Ilo ja uteliaisuus, ne pitävät minut hengissä.