Suomen nykyistä hallitusta ja hallitusohjelmaa on kutsuttu ihmisoikeusmyönteisimmäksi aikoihin. Sanan myönteinen käyttö osoittaa, että työ ihmisoikeuksien puolesta on vasta alussa/matka todelliseen yhdenvertaisuuden on vasta alkanut.
Myönteisyys on toki positiivista, ja hyvä alku. Ainakaan se ei suorilta käsin sulje pois jotain - tässä kohtaa ihmisoikeuksia. Se kuitenkin sisältää saman ongelman kuin käsite suvaitsevainen. Suvaitsevaisuudella tarkoitetaan hyvää, mutta ajatusmaailma käsitteen takana on syrjivä, näin ylläpitäen meidän ihmisten keskinäistä epätasa-arvoa. Se on syrjivä koska se asettaa suvaitsevan, usein valtaväestöön kuuluvan, toisen yläpuolelle. Jos toisen hyväksyminen tai hänen perusoikeudet ovat alisteisia suvaitsemiselle, on kyse vallasta ja sen käytöstä.
Käsitteet elävät ja ymmärryksemme yhdenvertaisuudesta kasvaa. Kriittisestä näkökulmasta huolimatta käsitteisiin ei kannata juuttua pyrkimyksissä hyvään.
Kuitenkin valtion ja viranomaisten kohdalla on meidän syytä olla tinkimättömiä.
Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat merkittävässä osassa lainsäädäntöämme sekä kansainvälisiä sopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut.
Tällä viikolla julkaistiin Oikeus olla -kansalaisaloite, jolla tavoitellaan itsemääräämisoikeuteen perustuvaa translakia. Lakia joka toisin kuin nykyinen, kunnioittaisi lasten oikeuksia sekä Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia.
Ihmisoikeudet eivät ole vaihtoehtokysymys.
Nyt ihmisoikeusmyönteisimmän hallituksen translainuudistuksessa on tehty kompromisseja erityisesti lasten ja nuorten oikeuksien osalta, eikä uudistus toisi parannusta epäkohtiin, joita jo vuosia on vaadittu muutettavan.
Aloite keräsi kahden ensimmäisen vuorokauden aikana vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, joilla se etenee eduskuntaan. Vaikka eteneminen eduskuntaan on jo varma, ansaitsee aloite jokaisen meistä tuen. Tarvitsemme vahvan viestin eduskuntaan. Ihmisoikeudet eivät ole vaihtoehtokysymys eikä niistä tehdä kompromisseja.
Kirjoittaja on Helsinki Pride -yhteisön toiminnanjohtaja.