Suomessa on viime vuosina kuvattu paljon kansainvälisiä tv-sarjoja ja elokuvia, ja jokainen niistä on saanut median enemmän tai vähemmän innostumaan.
Eri kokoisia tuotantoja on kuvattu muun muassa ”salaperäiseksi jättisarjaksi”, ”mystiseksi megatuotannoksi”, ”kansainväliseksi suurelokuvaksi” ja ”huipputekijöiden fantasiapläjäykseksi”.
Voisikin kuvitella, että suomalaiset metsät olisivat tällä hetkellä kansainvälistä draamaa tekeviä kuvausryhmiä sakeanaan. Sen verran monimuotoiset ovat kannustimet, joilla kansainvälisiä tuotantoja Suomeen houkutellaan.
Valitettavasti kuva ei ole niin ruusuinen.
HS:n tietojen mukaan tuoreessa selvityksessä ehdotetaan, että Suomi määräisi suoratoistopalveluille investointivelvoitteen.
Kun kansainvälisiä tuotantoja houkutellaan mihin tahansa maahan, kyse on rahasta. Suomessa tuota rahaa nimitetään tuotantokannustimiksi.
Tuotantokannustimen mainitsi myös Oscar-voittaja Emma Thompson hehkuttaessaan Suomea ja suomalaista elokuvaosaamista kirjeessään suomalaisille.
Tuotantokannustimet ovat vuonna 2017 käyttöön otettu maksuhyvitys, jota maksetaan Suomeen maksetuista palkoista ja ostetuista palveluista. Enimmillään näistä kuluista korvataan 25 prosenttia. Maksuhyvitykseen oikeutetuilla tuotannoilla tulee olla vähintään 25 prosenttia ulkomaista rahoitusta.
Rahaa voi saada fiktioelokuviin, dokumentteihin, tv-sarjoihin ja animaatioihin. Sen sijaan esimerkiksi tositelevisiotuotannot on rajattu tuen piiristä pois.
Kuuden vuoden ajanjakson aikana kannustimiin on jaettu noin 70 miljoonaa euroa. Niiden avulla Suomeen on onnistuttu houkuttelemaan useita kansainvälisiä mittavia tuotantoja.
Ainakin alan tekijöiden mukaan kannustinrahat myös palautuvat Suomeen korkoineen. Samalla ala kasvaa ja kansainvälistyy. Kannustimen käyttöönoton jälkeen, vuodesta 2017, suomalaisen av-teollisuuden liikevaihto on kolminkertaistunut.
Business Finlandin lisäksi julkista rahaa tuotantoihin antavat Avek ja Suomen elokuvasäätiö.
Ketkä kannustinrahoja sitten ovat hankkineet? Tutkimuskeskus Cuporen tuoreita tilastoja tutkiessa voi päätellä, että kaikkiaan kannustinrahat vaikuttavat päätyvän melko harvojen yritysten käsiin.
Suomessa tukea on saanut vuosittain parikymmentä alan toimijaa. Määrä on ollut nousussa, sillä vuonna 2017 tuotantokannustinrahaa saaneita yrityksiä oli 17, ja vuonna 2022 yrityksiä oli 27. Myös saadut summat ovat kasvaneet merkittävästi. 2017 keskimääräinen kannustin on ollut 434 000 euroa, vuonna 2022 jo 722 000 euroa. Suurimmat tuet nousevat useisiin miljooniin.
Suuri osa rahoista on mennyt kansainvälisten suoratoistojättien, kuten Viaplayn, HBO:n, Disneyn ja Netflixin ja Apple TV+:n tuotantoihin ja osatuotantoihin.
Turun seudulla on kuvattu esimerkiksi Cryptidiä, Helsingissä Advokatenia ja Dance Brothersia, Lapissa Constellationia ja Etelä-Suomessa Karhun keittoa. Tampereen seudulla on kuvattu muun muassa Netflix-hittinä käynyt Kuilu-elokuva.
Tilastoista selviää, että tuotantoyhtiöiden kautta saamansa tuen lisäksi suoratoistojätit ovat saaneet myös suoraa kannustinrahaa useita miljoonia. Disney on saanut vuonna 2022 kertakorvauksena runsaat 1 855 000 euroa ja HBO Nordic samana vuonna 1 655 000 euroa.
Business Finlandin jakaman tuotantokannustinrahan päälle tulevat alueiden antamat omat kannustimet. 2010-luvulta lähtien niin sanotut elokuvakomissiot ovat myöntäneet omaa hyvitystä, jonka avulla voi saada osan alueella käytetystä rahasta takaisin. Esimerkiksi Tampereella on mahdollista saada 10–15 prosentin lisähyvitys, Pohjois-Karjalassa peräti 25 prosenttia.
Joillain alueilla pienimuotoisempien tuotantojen aikaan kehitetty järjestelmä on nyt havaittu niin anteliaaksi, että kalliit kansainväliset sarjat uhkaavat tyhjentää pajatson kokonaan. Luultavaa onkin, että hyvitysprosentit ovat laskemaan päin.
Tällä hetkellä alueiden myöntämillä rahoilla voi Suomessa tehdä sarjaa tai elokuvaa niin kaupungissa, tunturimaisemissa, ulkosaaristossa, kuin pikkukylässäkin.
Hyvitysprosentti on joillain alueilla suurempi sen mukaan, mitä paremmin kuvauspaikka lopullisessa tuotteessa erottuu.
Juuri nyt kansainvälisille tuotannoille olisi enemmän tarvetta kuin koskaan. Journalisti-lehden tuoreen artikkelin mukaan elokuva- ja tv-ala on isoissa vaikeuksissa. Yle on jarrutellut tilauspäätöksiä mahdollisten leikkausten pelossa, väkeään irtisanonut MTV on talousongelmissa ja Elisan alkuperäissarjat ovat siirtyneet Sanoman Ruutu+ -suoratoistopalveluun.
"Vaikka tarjolla olisi Jeesuksen toinen tuleminen yksinoikeudella, se ei mene kaupaksi". televisiotuottaja Petteri Ahomaa toteaa Journalistissa.
Menneen työvoimapulan sijaan ulkomaisille tuotantoyhtiöille olisi nyt tarjolla osaavaa suomalaista tekijäjoukkoa, joiden kokemus suurista kansainvälisistä tuotannoista on vuosi vuodelta kasvanut.
Sääli vain, että samaan aikaan kotimaisen kysynnän hiipumisen kanssa kyykkäävät myös kansainväliset suoratoistopalvelut.
Toinen keino ovat velvoitteet. EU on vastannut mediamurrokseen uudistamalla niin sanottua avms-direktiiviä vuonna 2018. Eurooppaa on kismittänyt tilanne, jossa amerikkalaiset suoratoistojätit ovat vieneet tilaa perinteiseltä televisiolta ja kulttuurista on tullut entistäkin Amerikka-vetoisempaa.
Direktiivi muun muassa antaa valtioille mahdollisuuden pakottaa suoratoistojätit sijoittamaan paikalliseen elokuva- ja sarjatuotantoon.
Noin puolet jäsenmaista onkin ottanut velvoitteen käyttöön. Rajuimmillaan suoratoistopalvelut on pakotettu sijoittamaan sikäläiseen tuotantoon noin viidennes liikevaihdostaan.
Pienemmillään korvaus on muutamia prosentteja.
Arvioiden mukaan kaikkien suoratoistopalveluiden keräämä tuotto Suomesta on vuositasolla noin 280 miljoonaa euroa. Sarjoja ja elokuvia tilataan Suomesta noin 160 miljoonalla eurolla.
Tähän joukkoon on todennäköisesti liittymässä myös Suomi. Edellinen hallitus sai aikaan selvityksen, jonka mukaan tilauspohjaiset suoratoistopalvelut velvoitettaisiin tukemaan kotimaista draamatuotantoa.
Esillä olleita vaihtoehtoja on kaksi: joko tietty määrä tuotannosta tehdään Suomessa tai sitten rahaa pannaan suomalaista tuotantoa tukevaan rahastoon.
Ulkomaisten jättien lisäksi velvoite koskisi myös kotimaisia tilauspohjaisia suoratoistopalveluja.
Nykyisen hallituksen aikana työ on edennyt pian esiteltävään toimenpide-esitykseen.
HS:n tietojen mukaan se odottaa tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan (kok) pöydällä julkistustaan. Ministeri ei kommentoi esitystä vielä tässä vaiheessa.
Suunta on kuitenkin selvä: annetaan keppiä, kun ei porkkana riitä.
Lähteitä: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen katsaus Business Finlandin myöntämää luovien alojen yritystukirahoituksesta vuosina 2017–2022.
