Lumikide leijaili alas Ylä-Savossa, Pekka Honkakoski kuvasi sen - ja pian se on postimerkissä

IisalmiTerho VuorelaIisalmelaisen Pekka Honkakosken valokuvaamat kolme lumikidettä pääsivät 22.1.2016 julkaistavaan talvipostimerkkiin, ensipäiväleimaan ja ensipäiväkuoreen. Postimerkin ja ensipäiväkuoren ovat suunnitelleet Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu.Postimerkissä on käytetty ensi kertaa postimerkkimaailamassa kaksoisfoliointia. Folioarkin päälle on painettu holografinen toinen foliokalvo.Postimerkissä kimalteleva lumikide leijaili alas Ylä-Savossa eräänä kylmänä maanantaisena tammikuun iltana. Honkakoski valokuvasi sen osittaisella pimeäkenttä, ”triangle brightfield” ja värivaloyhdistelmällä. Tällaista valoyhdistelmää ei ole aiemmin käytetty lumikidevalokuvauksessa. Menetelmä tuo parhaiten esille samanaikaisesti lumikiteen pinta- ja sisärakenteet.Wilson ”Snowflake” Bentley (1865–1931) oli ensimmäinen ihminen maailmassa, joka valokuvasi lumikiteitä mikroskoopin lävitse. Hän sanoi: ”Mikroskoopissa näen lumihiutaleen ihmeellisen kauneuden. On sääli, ettei tätä kauneutta muut voi nähdä ja kokea. Jokainen kide on muotoilun mestariteos eikä kukaan tee koskaan toista samanlaista”.Pekka Honkakoski tallensi kamerallaan tämän kauneuden. Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu mahdollistivat sen kokemisen hienolla suunnittelulla.Suomen Postin avulla se leijailee nyt kaikkien iloksi ympäri maata ulkomaita myöten.Lumikiteiden valokuvaamisessa on omat niksinsä, kertoo Honkakoski. Erilleen otettu lumikide alkaa kadota suoraan ilmaan höyrystymällä. Reunat pyöristyvät nopeasti ja pian kide katoaa, jonka vuoksi valokuvaajankin on oltava nopea.Yksi henkäys voi pilata kuvan. Sukeltajan snorkkeli on valokuvaajan yksi parhaimmista apuvälineistä, sillä sen avulla lumikidettä voi katsella hyvin läheltä pilaamatta sitä.Hienoimmat lumikiteet syntyvät 15 asteen pakkasessa, jonka vuoksi myös lämmin karvalakki on välttämättömyys. Lumikidekameroita ei saa kaupasta valmiina, jonka vuoksi kaikki välineet on rakennettava itse.Miksi samoista aineksista, vesihöyrystä ja pakkasesta, syntyy niin erilaisia lumikiteitä? Aiemmin sanottiin, että lumikiteet ovat kuin hieroglyfejä taivaalta, joita kukaan ei osaa lukea. Sitten japanilainen professori Ukichiro Nakaya (1900–1962) rakensi laiteen, jolla hän pystyi tekemään keinotekoisia lumikiteitä. Laitteessa hän kasvatti lumikiteitä erilaisissa langoissa siinä kuitenkaan onnistumatta.Hän kokeili jopa hämähäkin seittiä, mutta sekään ei toiminut. Lopulta hän laittoi laitteeseensa jäniksenkarvan ja se toimi laitteessa hyvin. Jäniksenkarvan avulla Nakaya ratkaisi taivaalta tulevien hieroglyfien arvoituksen (https://vimeo.com/130608642).Jos pilvessä on paljon vesihöyryä, syntyy kauniita ja monimutkaisia lumikiteitä. Jos kosteutta on vähän syntyy yksinkertaisempia lumikiteitä, jotka muistuttavat maassa olevaa kuuraa. Nakayalle ja kaikille muille oli kuitenkin suurin yllätys se, että lumikiteet vaihtavat kasvusuuntaansa pakkasen kiristyessä. Eivätkä ne vaihda kasvusuuntaasa vain kerran, vaan peräti kolme kertaa!Tämä liittyy lumikiteiden pinnalla olevaan valevesikerrokseen (quasi liquid layer), josta moni lumenkaan kanssa tekemisissä oleva ei ole kuullut mitään. Lumikiteiden pinnalla oleva valevesikerros ei ole tavallista vettä, ei alijäähtynytttä vettä, muttei se ole kunnollista jäätäkään, vaan se on jotain siltä väliltä.Valevesikerros selittää sen, miksi jää (H2O) on liukasta, mutta kiderakenteeltaan hyvin samanlainen kvartsihiekka (SiO2) ei ole liukasta. Kiderakenteiden mukaan niiden pitäisi käyttäytyä samalla tavalla (https://vimeo.com/136231499).Aivan viime aikoihin saakka luultiin, että taivaalta tippuvien hieroglyfien arvoitus on lopullisesti ratkaistu, kunnes huomattiin, että jotain on pahasti pieleesä. Nykyaikaisilla tarkoilla laitteilla tehdyissä mittauksissa todettiin, että lumikiteiden sivujen erilaiset kasvunopeudet eivät selitä sitä mitä me näemme.Mittausten mukaan lumikiteiden pitäisi olla paljon pienempiä ja paksumpia, kuin millaisina ne leijailevat luoksemme. Vasta nyt luonto paljasti aiemmin tuntemattoman asian. Lumikiteiden reunat voivat kasvaa ohuina jäisinä veitsenterinä, jolloin syntyy teräviä neulasia tai meidän tuntemiamme kauniita tähtimäisiä lumikiteitä. Juuri sellaisia, minkälainen on nyt painettu postin uuteen talvimerkkiin.Onko olemassa kahta samanlaista lumikidettä? Vastaus on hankala, on ja ei. Aivan pienet juuri kasvunsa aloittaneet vauvamaiset lumikiteet ovat hyvin samannäköisiä. Sen sijaan on kuitenkin laskettu, että maailmankaikkeuden ikä ei riitä kahteen aivan täsmälleen samanlaiseen aikuiskokoon kasvaneeseen lumikiteeseen. Lumikiteet ovat erilaisia sen vuoksi, että jokainen lumikide kiitää kasvaessaan omaa rataansa pilvessä. Pilvessä kosteus ja pakkasolosuhteet vaihtelevat satunnaisesti, jonka vuoksi lopputulos on yksilöllinen.