Konkurssiin ajautunut maatalousyrittäjä hakee tilakaupan purkamista velallisen etua loukkaavan, alihintaisen realisoinnin perusteella.

Maatalousyrittäjä Eero Vilokki moittii kanteessaan konkurssipesän toteuttamaa ja velkojainkokouksen hyväksymää realisointia. Vilokin mukaan velkojainkokouksen hyväksymä tilakauppa on törkeän alihintainen ja velalliselle kohtuuton. Kauppa tuottaa kanteen mukaan ostajille epäoikeutettua etua konkurssipesän kustannuksella.

- Ryöstöhän se oli. Menetin sukutilan ja kaiken omaisuuteni, silti niskaan jäi yli neljän miljoonan euron velka, kiteyttää Eero Vilokki.

Konkurssipesä myi velkojainkokouksen hyväksynnällä Eero Vilokin koko omaisuuden MTK:n Kiuruveden paikallisosaston puheenjohtajan yritykselle elokuussa 2016. Satapäinen lypsykarja, kaksi navettaa ja joukko muita kiinteistöjä sekä mittavat metsä-, pelto- ja soranottoalueet vaihtoivat omistajaa 400 000 eurolla. Miljoonaluokan liikevaihtoa pyörittäneen maitotilan liiketoiminnasta MTK:n paikallisjohtaja maksoi 150 000 euron kertakorvauksen.

- Näin maatalousyrittäjien etujärjestö tukee jäseniään, Vilokki tiuskahtaa.

Neljä miljoonaa puolen miljoonan sijaan

Eero Vilokin mukaan kiinteistökokonaisuuden ja liiketoiminnan yhteisarvo on todellisuudessa yli neljä miljoonaa euroa, puolen miljoonan euron sijaan.

- Pelkästään navetta maksoi minulle 1,6 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa. Pellot pesänhoitaja antoi ilmaiseksi, eikä metsistä mainittu myynti-ilmoituksessa mitään. Soranottovalmiin kallioalueen arvoa ei sitäkään huomioitu kaupassa millään tavoin.

Eero Vilokki perustelee näkemystään tilan kokonaisarvosta aiemmin laadituilla arvioasiakirjoilla. Niissä kiinteistömassan arvoksi on arvioitu 1,8 miljoonaa euroa. Metsät on arvostettu 178 000 euroon ja pellot 390 000 euroon. Hyvälaatuisen kiviaineksen arvoksi on arvioitu 600 000 euroa.

- Kallioalueen todellinen arvo on huomattavasti tuotakin arviota korkeampi, koska soranottomahdollisuuksia on näillä seuduilla niin vähän.

Liiketoiminnasta maksettu 151.600 euron kauppahintaa Eero Vilokki moittii nöyryyttäväksi.

- Hyvinä vuosina tuotimme maitoa yli miljoona litraa ja liikevaihtoakin oli yli 800 000 euroa, Vilokki muistuttaa.

Konkurssipesä vaatii kanteen hylkäämistä

Konkurssipesä vaatii vastineessaan velallisen nostaman kanteen hylkäämistä. Pesä perustelee hylkäämisvaatimustaan sillä, ettei Vilokki moittinut velkojainkokouksen päätöstä välittömästi kokouksen jälkeen konkurssilain edellyttämällä tavalla.

Konkurssipesä katsoo, ettei realisoinnin moittiminen ole enää tässä vaiheessa mahdollista.

- Varmasti ilmaisin tyytymättömyyteni kauppaan välittömästi velkojainkokouksen jälkeen, Vilokki vastaa.

Velkojainkokous hyväksyi pesänhoitajan esittelemän realisoinnin yksimielisesti viime vuoden syyskuussa. Vilokin mukaan kokouksen ajankohta oli hänelle epäsopiva.

- Asianajajani ei päässyt kokoukseen lomamatkansa vuoksi. Hän ei jostakin syystä järjestänyt sijaista itselleen. Näin jouduin ottamaan asiamiehekseni tuttavani. Sanoimme kyllä selkeästi kokouksen jälkeen, että riitautamme kaupan ja velkojainkokouksen kaupalle antaman hyväksynnän. Nauhoitin tilaisuuden, joten näyttö löytyy hallussani olevalta ääninauhalta, Eero Vilokki selvittää.

Kiuruveden suurimman maitotilan konkurssia seurannutta tilakokonaisuuden realisointia puidaan Pohjois-Savon käräjäoikeudessa syyskuussa. Konkurssiin ajautunut maatalousyrittäjä hakee alihintaisen kaupan purkamista. Tilan osti MTK:n paikallisosaston puheenjohtaja yrityksensä lukuun. PICASA

Pesänhoitajalla kaksi vaihtoehtoa

Pesänhoitaja Mikko Hakola puolustautuu vaihtoehtojen vähyydellä. Hakolan mukaan valittavana oli kaksi toimintamallia. Tila voitiin joko myydä eteenpäin nopeasti toimintakuntoisena kokonaisuutena tai vaihtoehtoisesti lopettaa karja ja ajaa maitotilan liiketoiminta kokonaisuudessaan alas. Vasta liiketoiminnan alasajon ja karjan lopettamisen jälkeen pesänhoitajalla olisi oman näkemyksensä mukaan ollut aikaa pilkkoa tila ja myydä se osissa eteenpäin parhaan mahdollisen kauppahinnan saavuttamiseksi.

- Tilanne oli hankala. Piti tehdä nopeita ratkaisuja. Tilan satapäinen karja oli siirtokiellossa, joten jälkimmäisessä vaihtoehdossa koko karja olisi pitänyt hävittää ongelmajätteenä, kertaa Hakola.

Konkurssipesää hoitavan asianajajan ja velallisen näkemykset risteävät myös tässä kohtaa. Toisin kuin pesänhoitaja esittää, Eero Vilokin mukaan siirtokiellossa oleva karja ei ole automaattisesti ongelmajätettä.

- Ely-keskuksen suostumuksella naudat olisi saanut Honkajoen jätteenkäsittelylaitoksen sijaan teurastamolle. Laskun sijaan niistä olisi saatu rahaa.

Kaupan riitautuksen vuoksi lainhuuto tilaan on yhä edelleen velallisella.

- Vaikka lainhuuto on minulla, pesänhoitaja on kärrännyt koko irtaimiston vaatteita ja valokuvia myöten pois. Samassa rytäkässä hävisivät myös työntekijöideni henkilökohtaiset tavarat. Pesänhoitaja ja ostaja eivät kerro, mistä voisimme hakea pois henkilökohtaiset tavaramme sekä sukuni muistot, hämmästelee Vilokki.

Pesänhoitaja Hakolan mukaan Eero Vilokki on ollut koko prosessin ajan riidanhaluinen ja yhteistyökyvytön.

- Velallinen voisi omalla toiminnallaan helpottaa tilannettaan ja edesauttaa pääsyään velkasaneeraukseen. Vilokin toiminta on kuitenkin täysin päinvastaista. Hän vaikeuttaa omaa tilannettaan merkittävästi, koska heittäytyy hankalaksi asiassa kuin asiassa, toteaa pesänhoitaja Mikko Hakola.

Neljä ydinkysymystä ja sovintoesitys

Käräjäoikeudessa puhetta johtavan käräjätuomari Heikki Pulkan mukaan kiistan ytimessä on neljä ydinkysymystä.

1) Ilmoittiko Eero Vilokki velkojainkokouksen jälkeen konkurssilain edellyttämällä tavalla tyytymättömyytensä realisointiin vai ei?

2) Onko kauppa omiaan tuottamaan ostajille kohtuutonta etua velallisen kustannuksella?

3) Mikäli kauppaa voidaan todistettavasti pitää alihintaisena, onko sen hyväksyminen ollut kuitenkin perusteltua?

4) Onko mahdollinen alihinta sellainen, että sitä voidaan pitää velallisen kannalta ilmeisen kohtuuttomana?

Kesäkuussa järjestetyssä valmisteluistunnossa käräjätuomari Heikki Pulkka painotti kiistan osapuolille riidan sopimisen järkevyyttä.

Käräjätuomari korosti, että kaikkien osapuolten kannalta olisi toivottavaa saattaa kiista sovintoratkaisuun oikeuskäsittelyn sijaan. Todistelutarkoituksessa kuultavia henkilöitä olisi yli 20 ja asiakirja-aineistoa niin ikään runsaasti.

Tuomari lähetti vielä heinäkuun alussa sähköpostia sovintotoiveestaan pesänhoitajalle ja velallisen asianajajalle.

Tiistai 4. Heinäkuuta 2017. Heikki Pulkka kirjoittaa:

“Kehotan asiamiehiä etsimään toimivaa ja laillista sovintoratkaisua, jolla osapuolet voisivat päästä jonkinlaiseen win win -lopputulokseen. Jos vastapuoli suorittaisi taloudellisen etuuden Vilokille ja se olisi vaikkapa puolet vastapuolen säästyvistä oikeudenkäyntikuluista, puhuttaisiin jo merkittävästä euromäärästä. Lisäksi säästäisimme kaikki paljon aikaa ja työtä. Sopimukseen olisi mahdollista kytkeä myös muita elementtejä kuin taloudellinen hyvitys. Taloudellisen hyvityksen olisi syytä olla sellainen, ettei sitä lain mukaan ulosmitata."

Eero Vilokki sanoo olevansa pöyristynyt käräjätuomarin ehdotuksesta. Hän kertoo kyseenalaistaneensa merkittävän osan konkurssiin johtaneista velkasaatavista ja vaatii asiansa selvittelyä pohjamutia myöten.

- Minut olisi ostettu hiljaiseksi. Jos olisin suostunut, koko vääryys olisi voitu lakaista maton alle. En tietenkään lähde mukaan tuollaiseen.