Tasan 30 vuotta sitten Suomi sekosi Martin uskomattomasta havainnosta – vaaniko Ruokolahden metsissä oikea leijona?

Kolmekymmentä vuotta sitten koko Suomi puhui Ruokolahden leijonajahdista.

Eksoottisen eläimen uskottiin loikanneen suomalaisiin metsiin venäläisestä kiertävästä sirkuksesta. Varmuutta tästä, tai edes koko leijonasta, ei koskaan saatu. Monet pitävätkin Ruokolahden leijonaa hiljaisen kesäkuukauden uutisjuttuna, joka ei pitänyt paikkaansa. Mutta ainakin 30 vuotta sitten leijonaa metsästettiin tosissaan. Tämän jutun lisäksi voit lukea tästä ja monesta muusta aiheesta Iltalehden näköislehtiarkistosta.

Ensihavainnon leijonasta teki metsäteknikko Martti Auvinen, jonka havaintoa pidettiin varteenotettavana, sillä kyseessä oli paljon metsässä liikkunut ja metsästystä harrastanut henkilö.

Miehen mukaan hänen havaitsemansa naarasleijona oli katsonut häntä suoraan silmiin 20 metrin päästä, jonka jälkeen leijona oli poistunut taimikkoalueelta metsään. Myös metsäteknikko itse oli paennut paikalta ja kertonut havaintonsa seuraavana päivänä paikalliselle poliisille.

Kesäkuun 26. päivä vuonna 1992 Iltalehti kertoi, että leijonahavaintoon suhtaudutaan Ruokolahdella vakavasti, ja asia selvitetään perin pohjin. Leijonajahtiin lähti Ruokolahden nimismies Markku Häkkinen apunaan suurpetoihin erikoistunut eläintutkija Erik S. Nyholm. Leijonajahti oli alkanut.

Seuraavana päivänä ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimiston ylitarkastaja Matti Osara kertoi Iltalehdelle kuulleensa sirkusseurueelle tapahtuneesta onnettomuudesta rajan takana. Onnettomuudessa eläinkuljetusrekka oli kaatunut.

– Siinä oli päässyt joukko sirkuksen eläimiä karkuun, hän kertoi.

Onnettomuus kuitenkin tapahtui ympäristöministeriön tietojen mukaan huhtikuussa, eikä onnettomuudesta saatu varmistusta Venäjältä.

Suurin kysymys oli alusta asti se, mitä pedolle tulisi tehdä, mikäli siitä tehtäisiin havainto. Täytyisikö se ampua vai ottaa elävänä kiinni? Minne se tulisi sijoittaa? Korkeasaari ehti jo kertoa, että he eivät lisää leijonia häkkeihinsä kaipaa. Ympäristöministeriön Osara totesi, että se tulisi mieluiten palauttaa takaisin Venäjälle.

– Toivottavasti saadaan yhteyksiä Venäjän puolelle ja saadaan selville, haluavatko he leijonansa takaisin.

Kesätoimittaja lähti leijonajahtiin

Kesän 1992 kuumimman jutun kimpussa oli Iltalehden silloinen kesätoimittaja, nykyinen Iltalehden yhteiskuntatoimituksen päällikkö Juha Ristamäki.

Ristamäki lähetettiin Helsingistä Ruokolahdelle leijonaa metsästämään yhdessä kuvaajan kanssa.

– Menimme Ruokolahdelle ja kyselimme paikallisilta tämän oletetun leijonan liikkeistä. Olimme molemmat hyvin skeptisiä, mutta pitihän meidänkin vuorollamme mennä juttua tekemään. Muistan, että kun nousimme autosta, totesimme että ehkä ei kannata kuitenkaan kauhean kauaksi autosta lähteä...

Eräs paikallinen kertoi ottaneensa kuvankin tästä leijonasta, mutta jäi tulkinnanvaraiseksi, oliko kuvassa sittenkin karhu tai suurikokoisempi koira.

– Muistelen, että myöhemmin samana kesänä oli juttua toisaalla Suomessa, että tansseista palannut miesporukka kertoi kohdanneensa kotimatkallaan mustan puuman. Osa todella uskoi siihen teoriaan, että sirkusvaunu oli vaurioitunut, ja villieläimiä oli levittäytynyt ympäri Suomen, Ristamäki kertoo.

Myös työtodistuksessa myöhemmin muistettiin mainita, että Juha Ristamäki oli mukana Ruokolahden leijonajahdissa.

Leijonakuume

Seuraavien päivien aikana leijonakuume nousi tosissaan Ruokolahdella. Havaintoja tehtiin muun muassa Ruokolahden ja Imatran rajalla. Tuolloin 11-vuotiaat Maarit Viljakainen ja Elina Tahkokallio kertoivat havainnostaan Iltalehdelle.

– Se oli ison lampaan kokoinen.

Metsästäjät olivat myös valppaina. Paikallinen eräyrittäjä halusi olla ensimmäinen suomalainen, joka ampuu Suomessa leijonan. Leijonakuume nousi myös pohjoisessa. Iltalehti kertoi, että 50 hengen joukko karhunmetsästäjiä oli valmiina lähdössä kaatamaan leijonan.

– Jos Etelä-Suomen metsästäjät saavat tulla tänne pohjoiseen ilman erityisiä lupia ampumaan karhuja, on meilläkin oikeus lähteä leijonajahtiin, uhottiin pohjoisesta.

Seuraavina heinäkuun kuumina uutispäivinä Iltalehti raportoi Elvi-leijonan liikkeistä herkeämättä. Parin viikon aikana näköhavaintoja väitettiin olevan ainakin seitsemän ja jälkihavaintoja useita. Väitettyjä havaintoja tehtiin Imatran lisäksi Kristiinankaupungissa ja ehkä Joutsenossakin.

Minne leijona katosi?

”Ihmiset eivät Imatralla puhu tasavallan velkaantumisesta, integraatiosta tai Etykistä. He puhuvat leijonasta [..] Leijona on yksinkertainen asia, se joko on tai ei ole.”

Heinäkuun ensimmäisten päivien jälkeen havainnot tai ”havainnot” leijonasta vähenevät, mutta Ruokolahdella kissapetoa etsittiin kuin viimeistä päivää.

Lopulta uutisoitiin, että leijonaa ei ole havuviidakossa nähty viikkoon. Iltalehti otsikoi ykkössivun juttunsa näin 6. heinäkuuta 1992: ”Kylmä karkotti Afrikan vieraan – Leijona kyllästyi karhujen isännöimään koleaan havuviidakkoon”.

Jutussa kerrottiin, että viimeisin havainto leijonasta tehtiin muutaman kilometrin päästä rajasta Niska-Pietilän lounaispuolella, jonne on matkaa ensimmäisestä leijonan havaintopaikasta noin 60 kilometriä.

Uusia havaintoja soiteltiin paikalliselta poliisilta vielä muutaman päivän päästä, mutta kävi ilmi, että leijona oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

– Jopa lehtimiehetkin norjalaisia myöten ovat hylänneet meidät. Ruokolahti ei enää kiinnosta edes satunnaisia matkailijoita, summasi paikallinen vanhempi konstaapeli 9. heinäkuuta Iltalehdelle.

Sen jälkeen heinäkuun uutisointi saikin uutta vauhtia Helsingin Etyk-kokouksen myötä.

Haluatko lukea lisää vanhoja Iltalehtiä? Pääset näköislehtiarkistoon tästä linkistä.