Mikkelin markkinointivaltti on ”Ruskea reikä” – näin kaupunkilaiset siitä ajattelevat
Ruskea reikä. Siitä sisään Saimaan kesäkaupunkiin, Mikkeliin.
Mikkelin kaupunki lähestyy potentiaalisia muuttajia ja matkailijoita videosarjalla, jonka juhannusviikon teema on juuri Ruskea reikä. Oikealta, lähes unohdetulta nimeltään teon on Suuri spiraali. Risto Junnilaisen teräksinen taideteos on vuodesta 2007 ottanut kaupunkiin valtatieltä kääntyjät vastaan.
– Markkinointi, joka ei herätä keskustelua, on mielestäni epäonnistunutta. Tämä herättää. Ja koen, että olemme onnistuneet jättämään muistijäljen, kertoo mikkeliläinen videotarinoiden käsikirjoittaja ja teatterin ammattilainen Pauliina Hukkanen.
Siinä Hukkanen on oikeassa, että jälki Ruskeasta reiästä on jäänyt. Kaikilla on taideteoksesta mielipide. Osa pitää sitä romurautana, osa herkkänä kauniina teoksena.
– Se on tehnyt tehtävänsä taideteoksena, kun se aiheuttaa ihmisissä jotain ajateltavaa. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Minun silmiini se on kaunis, houkutteleva ja aina uusia näkökulmia tuova, sanoo Mikkelin läpikotaisin tunteva opas Helena Partanen.
Taideteos on toivotettu myös tervemenneeksi kierrätysmetalliksi, jonka sijaan liikenneympyrään voisi istuttaa kauniita kesäkukkasia. Yhdelle asukkaalle se edustaa keskikesän juhlassakin räntäsateista ja loskaista tunnelmaa.
– Aivan helvetin ruma. Mitään positiivista en siitä keksi, sanoo Mikkelin Ristiinassa asuva Heli Piispanen.
Myös Anne Grönroos tiivistää monen mikkeliläisen ajatukset.
– Se hirveä romurinkula kuuluisi kaatopaikalle.
Ruosteympyräteos saa myös kiitosta.
– Aina kun käyn Mikkelissä, käyn katsomassa sitä. Spiraali on komea, kauniskin, ja se edustaa minulle elämän ympyrää ja sen monimuotoisuutta, sanoo Jaana Kervinen, joka muutti Mikkelistä pois viisi vuotta sitten.
– Kun ekan kerran näin sen, piti oikein pysähtyä miettimään, onko se hieno vai ei. Mitä enemmän sitä tutkin, niin sitä enemmän ihastuin sen suureen kokoon, ja kuitenkin se näyttää silmissäni sirolta.
Marjo Ruuskanenkin näkee kotikaupunkinsa ruskeareikätaiteessa arkista kauneutta.
– Itse pidän tästä kovasti. Minusta se kuvastaa elämän tyhjyyttä ja kulumista ruosteineen.
”Rohkea yllättäjä”
Mikkelin kaupunkimarkkinoinnin kantava teema kesävideoilla, joiden juhannusviikon teema Ruskea reikä siis on, on itselleen nauramisen taito, joka korostaa paikkakunnalle ominaisia piirteitä positiivisessa hengessä.
– Videoiden ensisijaisena kohderyhmänä ovat Etelä-Suomen nuoret aikuiset ja niiden tarkoitus on lisätä Mikkelin tunnettavuutta. Jos Mikkeliä ei tunneta, se ei voi olla vaihtoehto, kun pohditaan matkakohdetta, opiskelu- tai asuinpaikkaa. Jotta muistijälki syntyy, on asioita tehtävä erilaisella tavalla. Ohjenuoranamme oli Mikkelin kaupungin brändin ydin: rohkea yllättäjä. Myös yksi kaupungin kolmesta arvosta on rohkeus. Meillä ei asioita oteta turhan vakavasti, osaamme ottaa asioita huumorilla ja olemme ylpeitä siitä, mitä meillä on, sanoo Mikkelin kaupungin viestintäpäällikkö Heidi Hänninen.
Mikkeli on monen paikallisen silmin kateuden ja negatiivisuuden kaupunki, jossa talouskin on saatu lähes kriisikuntatasolle. Tilannetta tasapainottavat rennot eteläsavolaiset sekä monesti myös junan tuomat.
– Meidän mikkeliläisten täytyy osata kääntää persoonalliset asiat eduksi. Itseironia on tähän paras lääke! Luottaa siihen, että meiltä löytyy kykyä nauraa itsellemme sekä olla ylpeitä kaupunkimme nähtävyyksistä, sanoo Pauliina Hukkanen.
Jo muinaisessa Roomassa
Mikkeli on viime vuosina profiloitunut massiivisella ympäristötaiteella, sillä esimerkiksi uuden lastensairaalan seinät ovat lasimaalausta, joka sopii ihasteltavaksi jalkakäytävältä.
Jos joku ei ymmärrä mikkeliläistä ympyrätaidetta, mikkeliläinen Kyösti Ylijoki antaa uudenlaista suuntaa harkintaan, sillä hän on nähnyt vastaavanlaisen tuhatvuotisessa valtakunnassa, joka on vaikuttanut globaalisti ihmiskuntaan.
– Minusta oli elämys Roomassa käydessä, kun samanlainen ruosterinkula olikin sinne tehty jo aiemmin. Mielestäni aivan samanlainen.
”Savolainen ei kehu toisen tekemää”
Mikkeliläinen Suvi Kähkönen-Valtola kuvaa suhtautumista taideteokseen ehkä varsin osuvasti.
– Savolainenhan ei koskaan kehu toisen tekemää tai toisen omaa. Koko tämä keskustelu aiheen ympärillä kuvaa juuri savolaisuutta.
Muun muassa Jyväskylän Valon kaupunkia suunnitellut mikkeliläinen Elisa Hillgen pohtii taiteen merkitystä.
– Tykkään ilmiöstä, joka sen ympärille on syntynyt. Lempinimet ja ikuinen keskustelu aiheesta.
Tiina Sundell tutustui taideteokseen käydessään sukuloimassa Mikkelissä. Nyt hän on jo muuttanut kaupunkiin.
– Kun näin sen ekaa kertaa, niin ajattelin, että onhan se kaunis. Pidän ruosteisista pinnoista, ne ovat eläviä ja upeita. Pidän esimerkiksi ruosteista piikkilankaa erittäin upeana.
Yksi teos, monta näkymää
Mikkeliläinen Ola Muttilainen sanoo, että teosta ei pitäisi katsoa vain yhdestä kulmasta eikä vain yhtenä hetkenä.
– Moni tuntuu aika herkästi ajattelevan, että kyse on staattisesta rakennelmasta. Sitä pitää katsoa liikkeessä. Teos on hyvin kolmiulotteinen; se muuttaa muotoaan, kun sen ympäri liikkuu. Se myös elää valaistuksen mukaan ja sen eri pinnat ovat erilaisia päivä- ja yöaikaan. Valon ja varjon dynamiikka toimii siinä hyvin. Hämärässä taustaympäristökin katoaa paremmin.
– Kyllä tämä parjattu teos on varsin tyylikäs kokonaisuus.
Mikkelin museojohtaja Matti Karttunen näkee hamaan tulevaisuuteen, jossa taideteos ei silloinkaan koskaan kulje yksin.
– Pidemmän aikavälin tarkastelussa teos kestää aikaa varsin hyvin eikä ole lainkaan huono vertailtaessa lukuisiin taideteoksiin, joita sittemmin on liikenneympyröihin pystytetty. Aikanaan teos joutui täysin kohtuuttoman arvostelun kohteeksi.