Kaiken keskellä ja keskellä ei mitään

Katja Kemppaisen ääni vakavoituu, kun hän kuulee, että toimittaja on tulossa Puolangalle.

– Olen hyvin pahoillani puolestasi, hän sanoo.

Repliikki sopii mainiosti Kemppaisen asemaan. Hän on Puolangan pessimistit ry:n puheenjohtaja.

On paljolti yhdistyksen ansiota, tai syytä, että pieni kainuulaispitäjä on saanut valtakunnallista ja kansainvälistäkin huomiota. Puolangasta on tullut pessimismin pääkaupunki.

On syntynyt Puolanka-brändi, mielikuva ankeasta kunnasta, jossa kaikki on menetetty eikä paremmasta ole toivoa.

Etenkään millekään ei kannata ruveta, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule: mitäpä se hyvejää.

Vaan minkälainen paikka Puolanka brändin takana oikeasti on ja mitä puolankalaiset kotikunnastaan ja sen maineesta ajattelevat? Sen selvittäminen ei ole aivan helppoa.

Torille

Maanantai-iltapäivänä Puolangan keskustassa on 23,5 astetta lämmintä eli hilkkua vaille helle.

Kylän raitilla ei näy ristin sielua. Täysin tyhjä taajama ei ole, sillä toisinaan ohi suhahtaa auto, mutta jalkaisin ei ole liikkeellä ketään.

– Voi vittu, se on kiinni, kuuluu yllättäen pensaan takaa.

Pihassa käydään vaimeampaa keskustelua, mutta sanoista ei saa selvää.

– Torille, kajahtaa pian huudahdus.

Joukko poikia pyrähtää polkupyörillä kohti tien toisella puolella sijaitsevaa aukiota. Pensaan takaa paljastuu kirpputori. Kiinni on, kuten pojat totesivat.

Jää epäselväksi, tarkoittiko torille-huudahdus aietta mennä aukiolle juhlimaan, kuten vaikkapa urheilumenestyksen huumassa, vai muuten vain viettämään sinne aikaa.

Siinä ajassa, mitä tien ylittämiseen jalkaisin kuluu, on tori joka tapauksessa autioitunut – jos siellä ketään olikaan. Ilmeisesti kahvilaa toimittava telttapaviljonki on tyhjä. Käsityömyymälä ja grilli-kahvio ovat kiinni ainakin sen päivän osalta.

Vähän etäämpänä Alkokin on kiinni. Se ei ole maanantaisin auki lainkaan. Skeittirampeilla ei ole ainuttakaan temppuilijaa.

Puolangan keskustaajamassa asuu reilusti toista tuhatta ihmistä, mutta juuri sillä hetkellä kaikki ovat jossakin muualla.

Huoltoaseman pihassa sentään kävelee mies, mutta hänkin hyppää autoonsa ja kaasuttaa tiehensä ennen kuin häntä ehtii puhuttelemaan.

On ehkä syytä palata paikalle myöhemmin uudestaan.

Ihmisiä talossa

Puolangan Pessimismitalo sijaitsee kantatie 78:n ja kirkonkylälle johtavan tien risteyksessä.

Toisin sanoen ”kätevällä paikalla Puolangan ohitustien varressa, jotta sen ohi on helppo ajaa”, Puolangan pessimistien verkkosivuilla sanaillaan. Samaisella sivustolla talo mainitaan ”Puolangan turhimmaksi turistirysäksi, missä ei ole mitään nähtävää”.

Se ei pidä aivan paikkaansa.

Talossa on kahvila ja tuotemyymälä, josta voi ostaa toinen toistaan pessimistisempiä paitoja, kortteja ja muita tuotteita.

Ennen kaikkea talossa on ihmisiä toisin kuin kylänraitilla.

Puolangan pessimistien puheenjohtaja Katja Kemppainen istuu kahvilan pöydässä yhdessä Oskari Haapalaisen kanssa. He viimeistelevät pian ensi-iltaan tulevan pessimismimusikaalin sävellyksiä.

Musikaalin nimi on Maailman huonoin sirkus.

– Siellä nähdään miten sirkustemput epäonnistuvat ja mikä kaikki voi sirkuksessa mennä pieleen, Kemppainen kertoo.

Musikaalia esitetään heinäkuun ajan Pessimismitalon kylkeen rakennetussa kesäteatterissa.

Ensi-ilta osuu osapuilleen Puolangan pessimismipäivien puoliväliin. Vuosittain järjestettävä tapahtuma alkaa 1. tammikuuta ja päättyy vuoden loppuun.

Just nappiin

Jos tapahtumia haluaa järjestää, on hyvä olla siihen sopiva paikka. Puolangan pessimistit ostivat tätä tarkoitusta varten Pessimismitaloksi nimetyn rakennuksen tammikuun alussa vuonna 2020.

Mikäpä voisi mennä pieleen.

– Se oli ihan täydellinen aika ostaa tapahtumatalo. Kaksi kuukautta sen jälkeen kaikki tapahtumat kiellettiin koko maailmasta vuodeksi. Se osui just nappiin, Puolangan pessimistien taiteellinen johtaja Tommi Rajala muistelee korona-aikaa.

Rajalan sanat avaavat kainuulaisen pessimismin olemusta. Vastoinkäymisiä on, mutta se ei tarkoita, että kirves heitettäisiin kaivoon. Vaikeuksiin voi suhtautua hirtehisesti ja lopulta ne onkin ehkä tehty voitettaviksi.

Sitä paitsi pessimismi tarjoaa oivan ponnistuspohjan: jos lähtökohtana on, että kaikki menee kuitenkin pieleen, on vain voitettavaa.

Puolangan pessimistit on tehnyt tästä aseen. Kaikki löydetty kielteinen palaute otetaan ilolla vastaan ja sitä jaetaan ylpeästi yhdistyksen Facebook-sivulla. Negatiivinen muuttuu positiiviseksi.

– Jotenkin tämä mahdollistaa teflon-pinnan, johon ei tartu mikään.

Ei järkeä

Pessimismimusikaali on puolankalaisittain suuri ponnistus. Työryhmään kuuluu yli 20 henkilöä.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, että me teemme niin isosti. Joka vuosi tunti uutta musiikkia ja kahden tunnin teksti. En tiedä muuta paikkaa Suomessa, joka tekisi vastaavaa, Tommi Rajala sanoo.

Hullu ajatus, mutta se näyttää toimivan ja kiinnostavan niin tekijöitä kuin katsojiakin. Musikaalin esiintyjiä haalittiin koe-esiintymisissä Oulussa ja Helsingissä. Näytökset keräävät vuosittain jopa yli 4 000 katsojaa – siis reilusti enemmän kuin Puolangalla on asukkaita.

Yhdistys on kulttuurikentälle myös siinä mielessä poikkeuksellinen, että Rajalan mukaan se pystyy rahoittamaan itse oman toimintansa. Musikaalin tekijät saavat työstään palkkaa, joka tänä vuonna maksetaan provisioperusteisesti.

Yhdistys on Puolangan kunnasta irrallinen organisaatio. Tommi Rajala myöntää avoimesti, että se kaappasi kunnan brändin. Se onnistui, koska aiemmin varsinaista brändiä ei ollut.

– Kukaan ei tuntenut Puolankaa. Se oli ollut täysin hajuton, mauton ja tuntematon suurimmalle osalle suomalaisista. Nyt lähes kaikki suomalaiset yhdistävät pessimismin jollakin tavalla Puolankaan.

Vaikka kunnan koneistossa tuskin oltiin haaveiltu juuri sellaisesta maineesta, sen luulisi kelpaavan, sillä nyt Puolanka tunnetaan ja varsinkin musikaali tuo kuntaan kesäisin tuhansia ihmisiä.

– Ei kunta meitä enää aktiivisesti vastusta, kuten joskus teki. Kunta tukee meitä tosi hyvin, vaikka suoraa rahallista tukea emme saakaan, Rajala sanoo.

Ei kaikille

Puolangan keskustassa sijaitsee Keskipisteen puisto. Sen keskellä on kivi, jolla juhlistetaan sitä, että toisaalla Puolangalla sijaitsee yhden laskelman mukaan Manner-Suomen keskipiste.

Puistossa ei ole luonnollisestikaan ketään. Sitkeä kävely Puolangan keskustassa tuottaa kuitenkin viimein tulosta.

Siellä täällä on kuin onkin ihmisiä, mutta useimmat ovat kovin kiireisiä. Moni sanoo, että juuri sillä hetkellä ei millään jouda juttusille.

Pääosa heistä, jotka ehtivät, eivät halua puhua nimellään. Pienessä yhteisössä ei haluta julkisesti lausua etenkään mitään kriittistä, koska se saattaisi aiheuttaa jännitteitä.

– Puolanka on pieni paikka. Kaikki tuntevat kaikki ja kaikkien asiat. Liiankin hyvin, eräs puolankalainen sanoo.

Brändiksi muotoutunut pessimismi jakaa mielipiteitä. Osa kiittelee sen tuomaa julkisuutta ja sanoo pessimistiyhdistyksen tuoneen kuntaan elämää.

Osa katsoo, että pessimismi brändinä luo paikkakunnasta väärän ja epämiellyttävän kuvan. Ennemmin sopisi korostaa vaikkapa Hepokönkään vesiputousta, muuta kaunista luontoa tai pikkukunnan rauhaa.

Muuan puolankalainen valittelee, että pessimistiyhdistys musikaaleineen on aiheuttanut haittaa paikkakunnalla paljon pidempään toimineelle Askanmäen kesäteatterille. Hänellä ei ole muutenkaan kovin hyvää sanottavaa Puolangasta tai puolankalaista.

Hän on lähtöisin muualta ja kokee, ettei ole koskaan päässyt kunnolla osaksi yhteisöä.

– Puolankalaiseksi ei voi tulla kuin syntymällä, hän sanoo.

Uni tulee

Puolangalla oli 1960-luvulla parhaimmillaan yli 7 500 asukasta. Nyt siitä jäljellä on enää vajaa kolmannes, noin 2 400 ihmistä. Heistä puolet on eläkeläisiä.

Jo siitä, jos ei jo hiljaisesta kylänraitistakin, on pääteltävissä, että mainittua rauhaa Puolangalla todennäköisesti riittää.

Ne, jotka Puolangalle ovat jääneet, tuntuvat olevan tyytyväisiä paikkakuntaan. Palvelut pelaavat ja hiljaisuus miellyttää, vaikka mopopoikien päristely sitä joskus rikkookin.

– Älä ainakaan nimellä laita, että sanoin noin, sanoo eräs iäkäs puolankalainen, joka pelkää, että julkinen moittiminen saattaisi johtaa kiusaamiseen.

Vesa Härkönen on menossa ruokakauppaan. Hän kertoo, että käy muualla töissä, mutta koti on edelleen Puolangalla. Härkönen sanoo käyvänsä Puolangalla lähinnä nukkumassa.

Hän ei keksi paikkakunnasta suuremmin moitittavaa.

– Kyllä täällä uni tulee.

Kierrätysmyymälän edustalla Tarja Kemppainen ottaa vastaan lahjoitustavaroita. Hän toimii vastaavana myymälässä, jota ylläpitää Ristijärven 4H-yhdistys. Puolangalla ei ole omaa yhdistystä.

Kemppainen muistaa ajat, jolloin Puolangalla oli enemmän asukkaita.

– Ei tämä ollut silloinkaan mitenkään vallaton paikka, hän naurahtaa.

Kerran päivässä

Koska Puolanka on Manner-Suomen keskipiste, sen voi näkökulmasta riippuen sanoa olevan keskellä kaikkea tai keskellä ei mitään.

Lähettyvillä ei ole yhtään suurempaa kaupunkia. Ouluun on matkaa 130 kilometriä ja Kajaaniin 100 kilometriä.

Jos Puolangalle haluaa, on yksityisautoilu hyvä vaihtoehto. Bussillakin pääsee Oulusta tai Kajaanista, mutta vuoroja on vain yksi tai korkeintaan kaksi päivässä. Samana päivänä ei ollenkaan välttämättä pääse pois.

Yrjö ja Anja Näyhä odottelevat virastotalon edustan pysäkillä päivän ainokaista Oulusta saapuvaa bussia. Lapsenlapset ovat tulossa kylään.

Näyhät kertovat olevansa syntyperäisiä puolankalaisia ja että he eivät ole lähdössä minnekään.

– Katsomme lorun loppuun täällä, Anja Näyhä sanoo.

Asukasluvun romahdus osoittaa, että moni muu on päättänyt toisin. Se ei silti tarkoita, että siteet paikkakunnalle olisivat katkenneet lopullisesti, vaikka vakinainen osoite olisikin muualla.

Puolangan pormestari Harri Peltola toteaa, että monilla on kesäpaikka Puolangalla ja monipaikkainen asuminen on tätä päivää.

– Meille ovat aivan yhtä tärkeitä ne monipaikkaisesti asuvat ihmiset, jotka ovat täällä vaikka kaksi kuukautta vuodesta.

Pormestari

Puolanka on Suomen pienin paikkakunta, jota johtaa pormestari. Pormestarimalliin kunnassa siirryttiin vuonna 2018, kun silloinen kunnanjohtaja erosi.

Tavallinen ratkaisu olisi ollut käynnistää uuden kunnanjohtajan haku, mutta kunnassa pysähdyttiin pohtimaan, että mitäpä se hyvejää: olisiko se kestävä vaihtoehto.

Enemmistö Puolangan kuntapäättäjistä katsoi, että vakain ratkaisu oli hypätä kertarysäyksellä kesken vaalikauden uuteen malliin.

Kunnanhallituksen puheenjohtajana vuodesta 2005 istunut Peltola valittiin pormestariksi. Vastaehdokkaita ei ollut. Peltola uusi pestinsä vuoden 2021 kuntavaaleissa, kun hän oli keskustan listoilla paikkakunnan äänikuningas.

Peltola on lypsykarjatilallinen, joka oli kuitenkin ollut kunnan tehtävissä jo pitkään ennen pormestariutta. Kaikki Puolangalla tuntevat Peltolan.

– Mitäpä se Harri sanoi, kylänraitilla kysytään, kun kuullaan, että Iltalehti on käynyt pormestarin juttusilla.

Peltola sanoi paljonkin, kuten sen, että lyhyen ajan sisään Puolangalla on käynyt peräti kolme saksalaista mediatoimijaa ihmettelemässä, minkälainen paikka ratsastaa pessimismillä.

Työttömyys

Puolanka voisi hyvin toimia esimerkkinä siitä, mitä kaupungistuminen tarkoittaa maaseudulla. Ihmiset lähtevät, kun mahdollisuudet ovat muualla. Tulee tyhjempää, ja paikkakunta jää ikään kuin hiljalleen nukahtamaan.

Puolankaa riivaa jopa kainuulaisittain rujo työttömyys. 21 prosenttia työvoimasta oli huhtikuussa vailla työtä. Esimerkiksi naapurikunta Paltamossa vastaava lukema oli 11 prosenttia ja koko maassa 9,3 prosenttia.

Harri Peltola nimeää työttömyyden yhdeksi Puolangan suurimmista ongelmista. Hän uskoo, että asiaan pystytään vastaamaan nykyistä paremmin, kun vastuu työllisyyspalveluista siirtyy kunnille vuonna 2025.

– Työttömyysasiaan pystyy ehkä puuttumaan paremmin kunnan ratkaisuilla kuin niin, että ratkaisuja tekevät jotkut muut jossakin muualla.

Työttömyysongelman ratkaisu vaatisi myös työpaikkoja, joita tarjoavat yritykset. Senkin suhteen Peltola on toiveikas. Hän uskoo, että ainakin uusiutuva energia poikii paikkakunnalle toimeliaisuutta.

– Meillä taitaa olla vireillä kymmenen kaavoitushanketta, joissa erilaisia tuulivoimakaavoja viritellään. Kokonaisuudessaan energia mahdollistaa työtä ja elinkeinoja.

Peltola huomauttaa, että Puolanka on pieni paikka ja että työttömyyslukemien selkeäänkään parantumiseen ei tarvita kovin suuren joukon työllistymistä.

Viikko haastattelun jälkeen Puolangalla kuultiin hyviä uutisia. Kuulokevalmistaja Valco aikoo perustaa Puolangalle kuuloke- ja kaiutintehtaan. Sen on määrä valmistua vuonna 2025 ja työllistää 20 henkilöä.

Toinen Valcon johtohahmoista on puolankalaislähtöinen Henri Heikkinen, josta yhtiön tiedotteessa käytetään titteliä ylijohtaja.

– Puolanka on valikoitunut tehtaan sijainniksi, koska puolankalainen pessimismi on lähellä sydäntämme. Lisäksi Henri on Puolangalta ja jankkaa siitä koko ajan, toteaa tiedotteessa Valcon suureksi johtajaksi kutsuttu Jani Rajaniemi.

Sipilä ja Orpo

Puolangan pessimistien luoma vitsi, tai oikeastaan taideteos, kunnan ankeudesta perustuu tosiasioihin. Moni asia Puolangalla voisi olla paremmin.

Pessimismikunnan pormestari vaikuttaa kuitenkin suorastaan optimistilta. Muuttoryntäystä hän ei sentään odota, mutta Harri Peltolan mielestä Puolanka on hyvä paikka nyt ja mahdollisuuksia siintää tulevaisuudessa.

Peltola suhtautuu myönteisesti jopa pessimismiin. Hänen mukaansa uusi brändi on tehnyt kunnalle hyvää.

– Kun puhuu vieraankin ihmisen kanssa, hänellä on ainakin jonkinlainen käsitys Puolangasta. Olipa se hyvä tai huono, mutta ainakin jokin käsitys ja mielikuva paikkakunnasta.

Peltola sanoo, että Puolangan pessimismi saatetaan ymmärtää väärin. Hän ei katso sen edustavan passiivista toivottomuutta vaan pikemminkin tervettä järkeä.

– Minusta pessimisti on loppujen lopussa täysin realisti katsoessaan, että tämä voi mennä pieleen, mutta joskus hyvin harvoin pessimistikin yllättyy iloisesti. Mutta hyvin harvoin.

Pääministerinä vuosina 2015–2019 toiminut Juha Sipilä (kesk) kasvoi ja kävi koulunsa Puolangalla. Vielä haastatteluhetkellä hallitusneuvotteluja vetäneellä ja nyttemmin pääministeriksi nousseella Petteri Orpolla (kok) on niin ikään kytkös Puolankaan: hänen vaimonsa on paikkakunnalta lähtöisin ja heillä on Puolangalla kesäpaikka.

Molemmat osuivat Puolangalle samaan aikaan kesällä 2019, ja Sipilä julkaisi kuvan kaksikosta pessimismimusikaalin katsomossa.

Sipilä ja Orpo tunnetaan poliitikkoina, jotka ovat nähneet tulevaisuuden synkkänä, ellei jotain tehdä ja äkkiä: rahankulutus on käytävä tarkkaan läpi ja mietittävä, mitä hyötyä mistäkin on – eli mitäpä se mikäkin hyvejää.

– Pessimistipääministereitä. Ehkäpä siinä saattaa jokin pessimistinen miete tarttua, kun täällä aikaa viettää, Harri Peltola hymähtää.

Mitäpä se hyvejää

Maanantainen iltapäivä Puolangalla kääntyy iltaan. Aurinko porottaa.

Kaupasta saapuu äiti tyttärineen. Molemmat syövät jäätelöä. Äiti toteaa, että on niin kiire, että ei ehdi pysähtyä juttelemaan.

Etäämpänä kävelee pariskunta, joka työntää lastenvaunuja. He katoavat kulman taakse, eikä heitä enää näy, kun sinne ennättää.

Olisivatko autoilleet tiehensä?

Sitten Puolangan kylänraitilla ei enää näykään ristin sielua. Tori on tyhjä, samoin Keskipisteen puisto. Kaikki ovat jossakin.

Kantatie 78:n ja kylänraittina toimivan Ouluntien risteyksessä Pessismitalon pihalla on kuitenkin kuhinaa. Joukko esiintyjiä harjoittelee musikaalia.

Mitäpä sekään hyvejää, tekisi mieli kysyä, mutta ehkä se ei aivan turhaa ole. Ties vaikka Maailman huonoimmasta sirkuksesta ei tulisikaan aivan niin huono.

Tai jos tuleekin, niin se on vain uusi sulka hattuun ja luku surkeutta juhlivaan tarinaan. Pessimistit eivät voi epäonnistua.