Sekopäinen woke-kultti löi alastomassa karuudessaan kansakunnan olohuoneisiin perjantaina Marja Sannikan lähetyksessä, jossa keskustelu studiossa riistäytyi täysin käsistä.

Aktivisti ja Ylen toimittaja Renaz Ebrahimi menetti täysin malttinsa, kun tähtitieteilijä Esko Valtaoja käytti n-sanaa pari kertaa alleviivatakseen pointtinsa kontekstista, jossa sanaa käytetään.

Keskustelussa cancel-kulttuurista Valtaoja halusi painottaa suopeaa tulkintaa: kuinka n-sana Peppi Pitkätossussa ja Teuvo Hakkaraisen puheessa merkitsevät täysin eri asioita. Poliitikon tarkoitus on loukata, Peppi Pitkätossu taas on kirjoitettu 40-luvulla, jolloin sanalla ei ollut samanlaista loukkaavaa merkitystä kuin tänä päivänä.

Ebrahimi hermostui tyystin Valtaojan sanavalinnasta ja alkoi läksyttää tähtitieteilijää.

–On superjärkyttävää, että olen tilassa, jossa valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä käyttää kaksi kertaa n-sanaa tahallaan. Tämä on todella epämukava, epäsensitiivinen, turvaton tila. On tosi ikävää, että olen tässä tilassa, joudun tähän keskusteluun tällä tavalla, Ebrahimi aloitti pitkän monologinsa.

Hyvän ystäväni Marja Sannikan tv-ohjelma teki monella tavalla televisiohistoriaa: niin sanottu woke-aate on tuskin koskaan iskeytynyt ihmisten tajuntaan suomalaisessa televisiossa yhtä vahvasti.

Ebrahimi kertoi ohjelman jälkeen tunteneensa olonsa turvattomaksi Valtaojan kommenttien takia, mutta hän ei täsmentänyt, mikä häntä tarkalleen ottaen tv-studiossa uhkasi. Mikä on pahin mahdollinen asia, mitä hänelle olisi voinut sattua?

Hänelle tuli paha mieli ja epämukava olo Valtaojan käyttämästä sanasta, mutta siinä kaikki. Valtaoja ei käyttänyt sanaa rasistisessa tarkoituksessa vaan yritti korostaa, että tärkeintä eivät ole sanat vaan teot – ja motiivi, jonka takia sanoja käytetään.

Ebrahimi ei näyttänyt missään vaiheessa pohtivan sitä, oliko hänen oma puheensa loukkaavaa. Hän kiihtyi loukkaavista sanoista ja alkoi vetää niitä sarjatulella Valtaojan niskaan: Valtaoja on kuulemma etuoikeutettu ihminen, joka vähättelee sorrettuja ja joka ei halua ottaa vastuuta teoistaan.

On täysin hämmentävää, jos joku näkee suuressa humanistissa Esko Valtaojassa sortajan, jonka koko elämäntyö mitätöityy kahdesta sanasta. Se, että Valtaoja tuomitaan ihonvärinsä ja oletetun etuoikeutetun asemansa puolesta, on yksiselitteisesti väärin.

Olin sattumoisin juuri puhumassa samana aamuna Pörssiklubilla woke-ideologiasta, intersektionaalisesta feminismistä ja cancel-kulttuurista, jossa “väärin ajattelevia” ihmisiä pyritään vaientamaan, leimaamaan ja häpäisemään.

Woke-ideologia on uusvasemmistolainen suuntaus, johon liittyy aatteellisen puhdasoppisuuden vaatimus ja moraalinen puritanismi. Woke on äärimmäisen haitallinen vapausaatteelle, ja sen tärkeä opinkappale on intersektionaalisuus.

Intersektionaalisuus tai intersektionaalinen feminismi puolestaan perustuu marxilaiseen Standpoint-teoriaan, jonka mukaan sorretun luokan näkökulma on puolueettomampi ja todenmukaisempi kuin muiden.

Pidän näitä aatteita totalitaristisina ja äärimmäisen vaarallisina, kyseessä on käytännössä käänteinen rasismi.

Nämä ajatussuuntaukset kukoistavat tällä hetkellä akatemiassa, yliopistoissa ja nuorten keskuudessa, mutta kun nuoret kasvavat ja menevät työmarkkinoille, ne leviävät kaikkialle yhteiskuntaan.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Renaz Ebrahimi (vas.) ja Esko Valtaoja keskustelivat rodullistamisesta Ylen ohjelmassa. Kuvankaappaus/Yle

Intersektionaalinen feministi ajattelee, että koska naisia on sorrettu vuosisadat, nyt on miesten aika vaieta. Hänen mukaansa iso osa ihmisistä on etuoikeutettuja ja heidän täytyy väistää marginalisoituja ryhmiä.

Intersektionaali feministi näkee ihmiset ryhmiensä edustajina: tuolla on musta lesbonainen ja täällä valkoinen heteromies – ja luokittelee heidät paremmuusjärjestykseen oletetun uhriaseman tai etuoikeuksien perusteella: Ole setämies hiljaa ja kuuntele, kun rodullistettu nainen puhuu. Tarkista etuoikeutesi ja turpa kiinni!

Tällainen on syrjintää sukupuolen ja etnisyyden perusteella.

Suomessakin hallitus on ottanut intersektionaalisuuden tasa-arvo-ohjelmansa kantavaksi näkökulmaksi. Termi on jatkossa myös esimerkiksi elämänkatsomustiedon lukio-opintojen opetussuunnitelmassa.

Oikeusministeriö on käyttänyt koulutusmateriaalissaan niin sanottua etuoikeuskehää, joka on intersektionaalisen feminismin piirissä merkittävä toimintaa ohjaava väline. Siinä ihmisten ominaisuuksia on jaettu eri sektoreille sen perusteella, kuinka lähellä valtaa ne ovat.

Suomen Kuvalehti julkaisi viime vuoden lopulla kammottavan jutun, jossa kuvattiin, mitä taidekouluissa tapahtuu ja kuinka opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ristitulessa.

SK:n jutussa kerrottiin, kuinka oppilaat toimittavat korkeakoulujen henkilökunnalle inklusiivisuusagendoja, vaativat sensitiivisyyskoulutusta ja liittolaiskoulutusta, vaativat ottamaan kursseja suunniteltaessa huomioon kolonialismin, sukupuolisensitiivisyyden ja turvallisen tilan sekä vaativat julkisia anteeksipyyntöjä.

Oppilaitoksen lehtori kertoi, kuinka opiskelijat valittivat, että on väkivaltainen kokemus panna heidät yksin kotiin lukemaan teoksia, jotka edustavat “raiskauskulttuuria”. Jotkut opiskelijat kokivat esimerkiksi Romeon ja Julian lukemisen väkivallaksi.

Tämä ajattelu on siis levinnyt jo akatemiaan, ministeriöihin ja hallituksen ytimeen – sieltä se leviää vähitellen koko yhteiskuntaan.

Oikeassaolon kulttuuri on jälleen nostamassa päätään. Poliittista korrektiutta ja moraalista puhdasoppisuutta vaaditaan jokaisen nurkan takana.

Päivi Räsänen on syytettynä Raamatun siteeraamisesta, Yle panee Herra Heinämäen telakalle, Eskimo-jäätelöpuikkojen nimiä muutetaan. Puhe kulttuurisesta omimisesta on johtanut siihen, että saamelaisia käsitöitä ei enää uskalleta ostaa ja liikennemerkkejä muutetaan sukupuolineutraaleiksi.

Nykyisestä keskustelukulttuurista on tullut hyvin taistolaista: olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan. Ei ole enää harmaita sävyjä: on vain pimeyttä ja valoa, mustaa ja valkoista, yksi oikea mielipide, jonka takana kaikkien tulee seisoa.

Tämä ajattelu vie meidät takaisin YYA-ajan Suomeen, jossa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa vaativat sensuuria ja eristivät väärinajattelijat. Neuvostovastaisuus on vain korvautunut muilla määreillä.