Tajunnanräjäyttävä dokumentti aikamme merkittävimmästä tietovuodosta jättää varjoonsa kaikki viikon muut ensi-illat.

Citizenfour saattaa hyvinkin olla 2010-luvun tärkein dokumenttielokuva. Ainakaan heti en keksi mitään yhtä merkittävää ja huomionarvoista kuin tämä tinkimätön ja huippuunsa trimmattu raportti Edward Snowdenin poikkeuksellisesta rohkeudesta ja sen seurauksista.

Viime vuoden parhaan pitkän dokumentin Oscarin voittanut elokuva päättää ohjaaja Laura Poitrasin 9/11:en jälkeistä Amerikkaa ruotineen trilogian. Sen ensimmäiset osat My Country, My Country (2006) ja The Oath (2010) käsittelivät Irakin sotaa ja Guantanamon vankileiriä. On myös niiden ansiota, että Snowden otti alun perin juuri Poitrasiin yhteyttä.

Jo edellisten elokuviensa aiheuttaman vainon vuoksi pysyvästi Berliiniin muuttanut Poitras alkoi saada kryptattuja sähköpostiviestejä tuntemattomalta lähteeltä tammikuussa 2013. Citizenfour-nimellä esiintynyt lähettäjä kertoi olevansa korkean tason toimihenkilö turvallisuusalalla. Hän lupasi välittää Poitrasille salaista tietoa ja ettei ohjaaja tulisi haaskaamaan aikaansa.

Kesäkuussa Poitras ja The Guardinin toimittaja Glenn Greenwald tapasivat Citizenfourin hongkongilaisessa hotellihuoneessa. Edward Snowdeniksi paljastunut mies kertoi työskennelleensä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle sekä Kansalliselle turvallisuusvirasto NSA:lle. Kaikki mitä Snowden oli tehnyt, liittyi amerikkalaisten ja muiden maiden kansalaisten laittomaan valvontaan. Todisteet ja haastattelun, jotka hän antoi seuraavan kahdeksan päivän aikana Poitrasille ja toimittajille muuttivat maailmaa. Lopulta Snowden tuli itse ulos kaapista ja antoi kasvot Yhdysvaltain historian merkittävimmälle tietovuodolle.

Poitrasin elokuvaa katsoo rystyset valkoisina ja sydän pamppaillen. Välillä pulssi kiihtyy jännityksestä, välillä raivosta ja epäuskosta, joka purkautuu Snowdenin paljastusten tuloksena. Oli täysin eri asia seurata Snowdenin tilanteen ja tietovuodon synnyttämän lumipalloefektin etenemistä lehdistä ja tv:stä, kuin päästä kurkistamaan suoraan leijonan pesään, tässä ja nyt –tilanteeseen, joka muuttaa maailmaa – toivon mukaan parempaan suuntaan.

Poitrasin elokuva on jännittävämpi kuin yksikään Jason Bourne –trilleri, kiehtovampi kuin kaikki John le Carrén vakoojaromaanit yhteensä ja vallankumouksellisempi kuin mikään Michael Mooren dokumenteista. Jos aiot katsoa tänä viikonloppuna vain yhden uuden elokuvan, tee itsellesi palvelus ja valitse Citizenfour.

IL-arvio