Kultainennoutaja synnytti poikkeukselliset 14 pentua – Kokenut kasvattaja: ”Nyt kyllä huijaatte!”
Kaksivuotias ensisynnyttäjä, kultainennoutaja Malin ei antanut ennakkovaroitusta poikkeuksellisen synnytyksensä käynnistymisestä.
Tammikuun 10. päivänä Malin söi tavalliseen tapaansa ja torkahti rauhallisille unille. Kangasalalainen kasvattaja Heidi Karves valmistautui osallistumaan Teams-palaveriin.
Yhtäkkiä Malinin supistukset alkoivat.
Karves sai hälytettyä avuksi nopeasti Ansa-Maria Alatalon, jonka sijoituskoira Malin on. Synnytyksessä avustivat myös Alatalon äiti sekä Karveksen naapuri Suvi Markkula.
Karves seurasi tietokoneensa näytön takaa ajoittain, miten pentuja vain sukkelasti putkahti maailmaan yksi toisensa jälkeen.
– Jossain vaiheessa katsoin, että nyt on kahdeksan, ehkä yksi vielä tulee. Olin arvioinut määrän sellaiseksi kohdun koon perusteella, hän kertoo.
Malin oli käynyt tiineysultrassa, mutta siinä pentujen tarkka määrä ei varmistunut.
Kun palaveri loppui, pentuja oli kymmenen. Silloin Karves arveli, että nyt synnytys oli onnellisesti ohi ja hän voi lähteä hoitamaan muiden koirien, lampaiden ja kanojen iltaruokinnan.
”Nyt kyllä huijaatte!”
Kun hän tuli lampolasta sisälle, synnytystiimi ilmoitti, että 11. pentu oli syntynyt. Silloin hämmästys oli jo suuri.
Sitten syntyi vielä yksi, toinen ja kolmas. Vielä iltatoimissa olevalle Karvekselle kerrottiin iloiset uutiset.
– Nyt kyllä huijaatte, ei voi olla totta!
14 pentua on Karveksen pitkän kasvattajanuran ennätys. Edellinen ennätys oli 12 pentua.
Pennut olivat syntyessään pieniä, vain noin 300 gramman painoisia. Koostaan huolimatta ne olivat kaikki elinvoimaisia. Se on harvinaista, kun pentuja on niin monta.
Kultainennoutaja saa yleensä 6–8 pentua. 14 pentua on kiistämättä kultaisennoutajan kärkisuorituksia Suomessa, ellei sitten jopa ennätyslukema. Tiettävästi suurempia pentueita ei ole rekisteröity Kennelliittoon.
Suurempiakin katraita, ainakin 17 pennun pentueita, on syntynyt muiden rotujen edustajille.
Malinin jättipentueesta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.
Ympärivuorokautisessa valvonnassa
Seuraavien kolmen viikon aikana Karveksen yöunet jäivät hyvin vähäisiksi. Hänen piti päivystää yökaudet pentulaatikon vieressä vahtimassa, että pennut eivät litisty emän alle.
– Päivällä paikalla oli lisäkäsiä, jotta pystyin käydä ottamassa vähän kauneusunia ja jaksoin taas seuraavan yön.
Pennut laskettiin silmistä korkeintaan viideksi minuutiksi ensimmäisen kolmen viikon aikana. Suuressa pentueessa on erityinen riski, että väsynyt emä vahingossa makaa yhden tai useamman pennun päällä liikahdettuaan tai pentulaatikkoon palattuaan.
Malinia Karves kehuu mahtavaksi ensikertalaiseksi, joka otti heti homman haltuun. Sillä on riittänyt töitä suuren katraansa ruokkimisessa ja puhtaanapidossa.
– Kun Malin tajusi, että tuollaisia tuli, se alkoi hoitaa heti niitä hienosti. Ei ole aina itsesäänselvää, että emä alkaa heti hoitaa pentuja.
Imetys on sujunut hyvin. Tasapuolinen ruokinta on myös varmistettu niin, että välillä isommat pennut ovat toisessa huoneessa, jotta pienimmät saavat rauhallisen ruokahetken emon nisillä.
Karveksen mukaan isommat pennut usein jyräävät pienemmät ruokaillessa, joten kasvattajan pitää olla tarkkana.
Emon ruokintaurakka helpottui, kun pennut alkoivat hieman alle kolmiviikkoisina saada lisäruokaa.
Vauhtia ja vastuuta
Katraan kanssa vauhtia on riittänyt. Touhukkaiden leikkihetkien lomassa kuusiviikkoiset pennut saattavat nyt jopa joskus nukkua kaikki samaan aikaan, jolloin pentuhuoneen hälinä taukoaa hetkeksi.
Pennut suuntaavat uusiin koteihinsa maaliskuussa. Tarkkaa valintaprosessia on helpottanut se, että joukossa on myös vanhoja tuttuja perheitä, joilla on ollut Karveksen kasvattamia koiria ennenkin.
Karves korostaa, että kasvattajan huoli ja vastuu ei pääty siihen, että pennut selviävät ensimmäisistä viikoistaan. Poikkeuksellisen ison pentueen kanssa huoli niiden selviämisestä on ollut tavallista suurempi.
– Huoli ei lopu koskaan, ei edes siihen, että pennut ovat eläinlääkärin tarkastamia ja lähdössä uusiin koteihin. Kasvattajalla on aika pitkä ja laaja vastuu löytää oikeat perheet ja toivoa, että koirat koulutetaan hyvin.
Karves lisää vielä lopuksi, että koiran hankkiminen on iso päätös ja se on kuin uusi harrastus koko perheelle. Pennulle pitää olla paljon aikaa.
– Olen joskus huomannut, että kultainennoutaja mielletään helpoksi roduksi. Se ei välttämättä aina ole helppo. Kun se koulutettu ja sillä on riittävästi virikkeitä, siitä saa mahtavan lenkkikaverin sekä harrastuskaverin, hän sanoo.