Identtiset kaksoset kertovat elämästään: "Emme tule olemaan koskaan yksin"
include virtual="/iltv/ssi/playPlayer.shtml?videoID=EF61D811&autoPlay=true&hideIltvAds=false
Emma ja Ida
- Isä oli nähnyt unen, että sai kaksostytöt. Ja niin sitten kävi, Emma naurahtaa.
Identtiset kaksoset Emma ja Ida ovat nyt 22-vuotiaita. He lähettävät terveisiä kaksosia odottaville tai pienten kaksosten vanhemmille.
- Kaksosten kanssa tarvitaan hermoja ja kärsivällisyyttä. Kun äiti oli esimerkiksi viemässä meitä tarhaan ja bussi tuli pysäkille, olimme heti juosseet eri suuntiin. Tai kun äiti oli saanut puettua toisen talvivaatteisiin ja puki toista, jo kertaalleen puettu riisui sillä aikaa kaiken, Iida naurahtaa.
Emma ja Ida ovat aina olleet hyvin läheisiä, mutta peruskoulussa heidät laitettiin eri luokille.
- Meille se sopi. Olimme omalla luokallamme muutakin kuin kaksosia, omia itsejämme, Ida toteaa.
- Se oli aluksi vaikeaa, mutta saimme omia kavereita, Emma sanoo.
Idalla ja Emmalla on ollut kuitenkin samoja harrastuksia. Niissä kaksosuus korostui.
- Uudessa salibandy-jengissa meitä kutsuttiin aluksi kaksosina, kun valmentaja ei tunnistanut kumpi on kumpi, Ida kertoo.
Yläasteella yksi opettaja havahtui vasta viimeisenä vuonna siihen, että heitä on kaksi.
- Hän kertoi aina ihmetelleensä, miten ehdin niin nopeasti paikasta toiseen, Emma kertoo.
- Ja on myös käynyt niin, että opettaja tarttui Idaa hihasta koulun käytävässä ja käski häntä tunnille, sillä luuli Idaa minuksi. Eikä opettaja meinannut uskoa, kun hän kertoi olevansa Ida, Emma sanoo.
Naiset olivat hetken myös samassa työpaikassa, jossa työkavereilla oli toisinaan sama ongelma.
- Isälläkin oli vaikeuksia tunnistaa meitä, Emma naurahtaa.
Siskosten elämä on ollut lukion jälkeen erilaista, mutta syvä yhteys on pysynyt aina.
- Nauramme asioille, joita muut eivät ymmärrä, Emma sanoo.
- Toiselle pystyy puhumaan aivan kaikesta, Iida sanoo.
- Ymmärrämme toisiamme jo pienestä katseesta. Pienten kaksosten vanhemmille sanoisin, että vaikka kaksosten menoa ei aina tajuaisikaan, kannattaa muistaa, että he ymmärtävät kyllä aina toisiaan, Emma toteaa.
Maaria ja Juulia
Juulia ja Maaria täyttivät tammikuussa 28. He ovat aina juhlineet syntymäpäiviään yhdessä - kuten he ovat jakaneet monet muutkin asiat elämässään. Kaksoset eivät ole koskaan edes yrittäneet irtautua toisistaan. Sellaiseen ei ole ollut tarvetta.
Heidän äitinsä oli nuori, 24-vuotias, kun hän kuuli odottavansa kaksosia. Kaikki vauvanvarusteet ja vaatteet oli jo hankittu, mutta yhdelle vauvalle.
- Vaikka suvussa on kaksosia, tätä ei osattu odottaa. Äiti oli soittanut anopilleen hädissään, että niitä onkin kaksi, Maaria kertoo ja nauraa.
- Mutta äiti ei ole koskaan sanonut meille, että vauva-aika olisi ollut jotenkin raskasta. Hän ei ikinä kertonut mitään kauhutarinoita, tyttäret kertovat.
Yhteiset sydänystävät
Tytöt ovat aina olleet erottamattomia.
- Meitä ei ole koskaan edes yritetty erottaa, mikä on ollut hyvä. Peruskoulussakin olimme samalla luokalla, Juulia sanoo.
Elämässä on jaettu niin samat koulut, harrastukset, matkat, vaatteet kuin ystävätkin. Ystävien suhteen kaksoset saattavat erota eri-ikäisten sisarusten maailmasta.
- Meillä on sydänystäviä, mutta he ovat meidän molempien, Juulia kuvailee.
- Edelleen, jos toinen tutustuu tai saa uuden kaverin, tutustumme molemmat häneen, he kertovat.
- Ja jos joku on luullut meitä vain ystävyksiksi, olen loukkaantunut, Juulia naurahtaa.
Kumpikaan ei ole lähtenyt esimerkiksi opiskelemaan ulkomaille tai pitkäksi aikaa kauaksi toisesta.
- Emme pystyisi olemaan toisistamme erossa pitkään.
Juulia ja Maaria ovat identtisiä kaksosia. Toinen on kuitenkin vasenkätinen, toinen oikeakätinen. Koska he muistuttavat toisiaan niin paljon, heiltä kysytään usein, ovatko he koskaan huijanneet muita esittämällä toisiaan.
- Ei ikinä, Maaria sanoo.
Niin on tosin käynyt tahattomasti.
- Samassa työpaikassa ollessamme osa muista työntekijöistä luuli meidän olevan yksi ja sama henkilö, joka vain vaihtaa vaatteita, he kertovat.
Molemmilla on omat urat ja parisuhteet, mutta elämässä on myös paljon yhteneväisyyksiä. Kumpikin muutti Hämeenlinnasta Vantaalle opintojen vuoksi ja opiskeli samassa koulussa. He avioituivat puolentoista vuoden välein ja asuvat nyt aviomiestensä kanssa lähellä toisiaan. Mutta kaksosuuteen liittyvissä kommenteissa vertailu on asia, joka ei tunnu mukavalta.
Terveiset pienten kaksosten vanhemmille ovat koskettavat. Elämä kaksosina on tuonut mukanaan jotakin todella arvokasta.
- Sen tiedämme, että emme joudu olemaan elämässä koskaan yksin. Emme koskaan.
Kaksosten päivänä muistutetaan myös päättäjiä siitä, kuinka tärkeää sisaruus on. Sisarusalennus aamu- ja iltapäivätoiminnassa sekä kerhoissa on iso helpotus perheille, joissa on useita samaan aikaan syntyneitä lapsia.