He ovat Suomen vaarallisimmat naiset - uhreina kumppaneita ja lapsia

Yleisin Suomessa tehty henkirikos on pysynyt samanlaisena vuosikymmenestä toiseen: mies tappaa ryyppykaverinsa yksityisasunnossa keittiöveitsellä.

Miesten tekemät henkirikokset ovat kuitenkin vähentyneet jo parin vuosikymmenen ajan.

Naisten tekemät eivät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri ja oikeuspsykiatrian dosentti Hanna Putkonen kertoo, että naiset syyllistyvät henkirikoksiin yhtä usein kuin 1990-luvulla, mutta enemmän kuin 1970- ja 1980-luvuilla.

– Selvittäessämme tätä asiaa paljastui, että kasvua tapahtui niissä rikostyypeissä, jotka ovat tyypillisiä myös miehille. Se liittyy alkoholinkäyttöön.

Vuonna 2014 naisilla parisuhteen ongelmat olivat yleisin motiivi. Suurin ero miesten ja naisten välillä on, että miehet tappavat suhteessa enemmän tuttaviaan, ja naiset kumppaneitaan ja lapsiaan.

– Näiden henkirikostyyppien taustat ovat kuitenkin melko samanlaisia molemmilla. Henkilöillä on usein päihdeongelmia, syrjäytymistä, he eivät ole työelämässä, on matalaa koulutustasoa ja ongelmia on saattanut kasautua.

Mielenterveys

Vuosina 2010–2014 henkirikoksen tekijöistä noin 15 prosenttia oli naisia. Tappavien miesten ja naisten elämäntilanteet ovat usein hieman erilaiset. Naiset ovat useimmiten avoliitossa ja miehet asuvat enimmäkseen yksin.

Putkosen mukaan isillä lasten tapot ovat useammin impulsiivisiä, osin päihteiden käyttöön liittyviä. Kun äiti tappaa lapsensa, on ongelmia kasautunut paljon, ja itsetuhoisuus liittyy yli puoleen tapauksista.

– Ne kohdistuvat omiin lapsiin ja puolisoihin tai seurustelukumppaneihin. Lapsiin kohdistuvat rikokset liittyvät usein erilaisiin mielenterveysongelmiin, Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin professori Martti Lehti sanoo.

Putkosen mukaan naiset eivät kuitenkaan yleensä tapa lapsiensa lisäksi myös puolisoaan. Tällaiset perhesurmat ovat yleisempiä miehillä.

Tuomiot

Putkosen mukaan usein ajatellaan, että naiset saavat miehiä lievempiä tuomioita siksi, että toisia tappavien miesten uskotaan olevan pahoja ja tappavien naisten sairaita. ”Mad or bad”, kuuluu klassinen kysymys.

Tutkimusten mukaan maailmalla naiset ovat saaneet vastaavista rikoksista lievempiä tuomioita kuin miehet. Putkosen mukaan Suomessa näyttää siltä, että naiset saavat parisuhdetapoista hieman lyhyempiä tuomioita kuin miehet. Mutta eivät tuttavien tapoista. Asiaa pitäisi hänestä tutkia Suomessa enemmän.

– Arvaan, että meillä ei ole sukupuolieroa tuomioissa silloin, kun verrataan tosiasiallisesti vastaavia rikoksia.

Lähteenä käytetty Martti Lehden vuoden 2014 henkirikoskatsausta.

Paloittelumurha saatanallisin menoin

Hyvinkään paloittelumurhaa on luonnehdittu Suomen rikoshistorian julmimmaksi verityöksi.

Marraskuussa 1998 Hyvinkään kaatopaikalta löydettiin miehen irtonainen jalka. Poliisin tutkinta alkoi, ja yhdeksi kolmesta epäillystä joutui 17-vuotias Terhi Tervashonka (nyk. Tukio).

Tervashonka oli ollut mukana kaveriporukassa, joka oli viettänyt iltaa Järvenpäässä ja lähtenyt myöhään junalla Hyvinkäälle.

Hyvinkäällä kerrostaloasunnossa Tervashonka muiden mukana pahoinpiteli miespuolisen ystävänsä, ja lopulta tappoi ja paloitteli hänet. Ruumis oli viety kaatopaikalle.

Tekijät olivat pahoinpidelleet uhria muun muassa saksilla ja kuumalla raudalla. Hovioikeuden mukaan 23-vuotiaan uhri oli kuollut tukehduttamalla, kun Tervashonka ja Jarno Elg ja olivat teipanneet uhrin kasvot.

Elg ja Tervashonka olivat seuranneet vieressä uhrin kamppailua aikomattakaan auttaa häntä. Hovioikeuden mukaan menettely oli verrattavissa kiduttamiseen. Tähän kaksi muuta osallista eivät olleet enää osallistuneet.

Oikeuden päätöksen mukaan surmaamista oli pidettävä erityisen raakana ja julmana sekä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Tapaus liitettiin saatananpalvontaan. Hovioikeus katsoi, ettei saatananpalvonnalla ollut merkitystä rangaistuksen mittaamisen kannalta.

Tervashonka tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla ja nuorena henkilönä tehdystä murhasta kahdeksan ja puolen vuoden vankeuteen.

Tervashonka vapautui vankilasta ehdonalaiseen keväällä 2003, ja kesällä 2007 hän tappoi 47-vuotiaan miehen lyömällä tätä vesurilla päähän. Tervashonka tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Vuonna 2011 Tervashonka katosi avovankilasta, ja hänet löydettiin kaksi kuukautta myöhemmin.

Tappoi kuin rikossarjoissa

Nainen tappoi kolme ihmistä ampumaradalla vuonna 1999.

31-vuotias nainen ampui kolme ihmistä ja haavoitti vakavasti yhtä Helsingin keskustassa ampumaradalla. Yksi paikalla olleista miehistä selvisi vahingoittumatta.

Nainen oli vuokrannut pistoolin. Poistuessaan ampumaradalta hänen kerrotaan sanoneen: ”Näinhän opetettiin FBI-akatemiassa”.

Hän matkusti ase ja panoksia mukanaan bussissa Helsingin keskustasta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lentoasemalla hän osti lentolipun.

Neljän tunnin kuluttua tapahtuneesta nainen saatiin kiinni lentoasemalta hänen ollessaan nousemassa Lontooseen lähtevään koneeseen. Ennen lentokoneeseen siirtymistään hän oli pudottanut murha-aseen lentoasematerminaalin roskakoriin, josta siivooja löysi sen.

Oikeudenkäynneissä ja kuulusteluissa motiivi ei selvinnyt.

Helsingin käräjäoikeus katsoi hänen syyllistyneen kolmeen tappoon ja kahteen tapon yritykseen helsinkiläisen ampumakerhon tiloissa helmikuussa. Nainen ei joutunut vankilaan, vaan hänet jätettiin syyntakeettomana tuomitsematta rangaistukseen.

Hän sairasti para-noidista skitsofreniaa, ja hän joutui hoidettavaksi valtion mielisairaalaan.

Ennestään naisella ei ollut lainkaan rikollista taustaa.

Valtionsyyttäjä vaati naiselle murhasyytettyä ja perusteli sitä muun muassa sillä, että teko oli suunniteltu ja erittäin raa’asti toteutettu uhrien millään tavalla provosoimatta tekijää.

Bodattu paloittelumurhaaja

Gladiaattorit-sarjasta tuttu voimanainen tuomittiin murhasta kymmenen vuotta sitten.

Virpi

(nyk.

Lucrezia

) Butt

tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta, hautarauhan rikkomisesta ja rikoksentekijän suojelemisesta. Butt syyllistyi Pirkkalan paloittelumurhaan, jossa Butt tappoi ja paloitteli juhannusheilansa

Arto Malisen

kesällä 2003.

Butt tappoi Malisen teräaseella Pirkkalassa tämän asunnossa, ja soitti tämän jälkeen ystävälleen Petteri Hyvöselle. He paloittelivat Malisen ja veivät ruumiinpalat roskalaatikoihin Tampereelle ja Nokialle.

Buttin ja Hyvösen tapauksen tutkimuksissa selvisi, että Hyvönen oli vuotta aiemmin tappanut ja paloitellut myös toisen miehen.

Hyvönen kertoi harjoittaneensa kannibalismia ja Butt kanniskelleensa vainajan päätä pubissa.

1990-luvun alussa Butt oli mukana Gladiaattorit-tv-sarjassa bodattuna taistelunaisena.

Oikeuskäsittelyissä Butt yritti saada tuomiotaan löyhemmäksi vetoamalla hänen epävakaaseen mielentilaansa. Hän käytti yli kymmenen vuotta aiemmin kahden vuoden ajan testosteronia ja anabolisia steroideja. Hänen sanotaan ottaneen hormoneja enemmän kuin salilla harjoitelleet miehet.

Mielentilatutkimuksissa Buttissa todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö, jossa on paranoidisia ja asosiaalisia piirteitä. Hän on ollut väkivaltainen nuoresta lähtien ja hänen on vaikea kontrolloida vihantunteitaan.

Mielentilatutkimuksen mukaan Butt kuitenkin toimi täydessä ymmärryksessä.

Butt myönsi tapon, mutta ei murhaa. Valitusten jälkeen lopullisen tuomion Butt sai keväällä 2006.

Ensimmäinen naissarjamurhaaja

Helsingin rikospoliisi luonnehti vyyhtiä Suomen rikoshistorian synkimpiin kuuluvaksi kokonaisuudeksi.

Aino Nykopp-Koski tuomittiin syylliseksi vuonna 2012 viiteen murhaan, kuuteen murhan yritykseen, kahteen törkeään pahoinpitelyyn sekä huumausainerikoksiin ja varkauksiin. Hän kärsii elinkautista vankeusrangaistusta.

Tuomion saadessaan Nykopp-Koski oli 60-vuotias. Hän murhasi 77–92-vuotiaat potilaansa eri sairaaloissa ja hoitokodeissa vuosien 2004 ja 2009 välisenä aikana.

Nykopp-Kosken murhasarja alkoi paljastua keväällä 2009. Hän hoiti 80-vuotiasta naista kotihoidossa, kun vanhus kiidätettiin sairaalaan hengenvaarallisessa tilassa.

Hänestä löydettiin lääkeaineita, jotka eivät kuuluneet hänen lääkitykseensä.

Nykopp-Koski oli ollut vanhuksen hoitajana muutaman kuukauden ajan. Hän oli myrkyttänyt vanhuksen sekoittamalla lääkettä tämän jogurttiin. Tutkinnassa selvisi, että myös aiemmat uhrit oli tapettu tai yrritetty tappaa lääkeaineilla.

Ystävät ja työtoverit kuvailivat hoitajaa ystävälliseksi, hyväkäytöksiseksi, luotettavan oloiseksi ”potilaiden lempihoitajaksi”.

Mielentilatutkimuksen mukaan Nykopp-Koski toimi täydessä ymmärryksessä. Hänellä oli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, johon liittyy useita psykopaattisia piirteitä.

Häntä on luonnehdittu Suomen ensimmäiseksi naissarjamurhaajaksi.

Piikitti vanhusta ja vauvaa

Nainen oli perehtynyt insuliinin ominaisuuksiin ennen tekojaan.

Kesällä 2007 Katariina Lönnqvist (ent. Pantila) antoi pistoksen insuliinia kehitysvammaiseen 79-vuotiaaseen vanhukseen. Samana kesänä hän antoi insuliinipistoksen kahdeksan kuukauden ikäiselle sukulaisvauvalle.

Vanhus kuoli pistokseen, mutta vauva jäi henkiin. 28-vuotias Lönnqvist sai keväällä 2009 elinkautisen murhasta ja murhan yrityksestä.

Tampereen käräjäoikeuden mukaan Lönnqvist toteutti tekonsa vakaasti harkiten ja huolellisesti suunnitellen. Teot olivat törkeitä, sillä ne kohdistuivat kahteen täysin puolustuskyvyttömään henkilöön.

Hän oli perehtynyt insuliinin ominaisuuksiin, joten hän tiesi, mikä annos riittää aiheuttamaan kuoleman.

Mielentilatutkimuksen mukaan hoitajalla oli narsistinen persoonallisuushäiriö ja psykopaattisia piirteitä. Lönnqvistin todettiin kuitenkin toimineen täydessä ymmärryksessä.

Muutama päivä hovioikeuden päätöksen jälkeen Lönnqvist löytyi kuolleena sellistään Turun vankilasta.