Lauluntekijä-laulaja, sanoittaja ja runoilija Juice Leskinen täyttäisi helmikuun 19. päivänä 70 vuotta.

Marraskuussa 2006 vain 56-vuotiaana menehtyneen Juicen laulut ja sanoitukset elävät edelleen. Esimerkiksi Kuopion kaupunginteatterissa sai äskettäin ensi-iltansa Juicen tuotantoon pohjaava Kaksoiselämää-musikaali.

Juice Leskinen ja Sari-puoliso kuvattuna Tampereen kodissaan vuonna 2004. AOP

Myös läheistensä elämässä artisti on läsnä aina.

– Kannan surua mukanani. Sydämessäni on kipeä paikka, Juicen vaimo Sari Leskinen sanoo jatkaen:

– Samalla on taivaan tosi, että aika tekee tehtävänsä. Vaikka aikoinaan tuntui loukkaukselta, kun ihmiset sanoivat surun aikaa myöten helpottavan.

Sari Leskinen on mukana Juicen Kirjaston Tuki ry:n toiminnassa. Toiminta pohjaa vapaaehtoisuuteen eikä yhdistyksen tarkoituksena ole minkäänlainen voitontavoittelu. Saria lämmittää se, että kirjasto toimii Viola-kodissa, jonka asukkaiden on helppo osallistua kirjaston tapahtumiin. Minna Jalovaara

Sari sai elää Juicen rinnalla viisi yhteistä vuotta.

– Siinä ajassa ehti tapahtua paljon.

Yhteinen tie alkoi sattumanvaraisesta kohtaamisesta tamperelaisessa Aulabaarissa. Juice oli päätynyt kantapaikkaansa teatterista, Sari ystäviensä kanssa. Kolme vuotta myöhemmin, Eino Leinon päivänä, heidät vihittiin.

Munuaisten vajaatoimintaa ja aikuisiän diabetesta sairastanut Juice kiidätettiin sairaalaan marraskuun 24. päivän iltana 2006. Hän ei enää koskaan palannut.

Sari Leskinen sanoo surun muuttaneen muotoaan. Nyt hän pystyy jo muistelmaan hymyssä suin yhteistä aikaansa Juicen kanssa. Minna Jalovaara

Yksin ja valmistautumaton

Leskisten Tampellan alueella sijainnut koti täyttyi kuoleman jälkeen kukkalähetyksistä. Maljakot loppuivat. Surunvalittelukukkien huumaavaa tuoksu piirtyi Sarin mieleen hajumuistona.

Koko kansan tietämän taiteilijan poismeno kiinnosti laajasti. Sari ymmärtää ihmisten kiinnostuksen, mutta omalle kohdalle osuessa siihen oli vaikea suhtautua.

– Jussin kuollessa minulla oli aika vähän kokemusta julkisuudesta. Olin yksin ja valmistautumaton sen määrään. Mietin, sanonko jotain väärin tai loukkaanko jotakuta. Aika tavalla linnoittauduin omiin oloihini.

Ihmiset tunnistavat hänet kyllä yhä toisinaan. Moni haluaa jakaa hänelle muistojaan Juicesta ja tämän kohtaamisesta.

– En pane sitä pahakseni.

Pois Tampereelta

Elämä on jatkunut. Jokunen vuosi sitten Sari toteutti pitkäaikaisen haaveensa muutosta Tampereen ulkopuolelle. Nyt hänellä on oma, iso piha, jossa hän saa kasvattaa yrttejä ja perata kukkapenkkiä. Niistä hän haaveili jo miehensä elinaikana.

– Jussi oli alkuun haavettani vastaan, mutta loppuaikoina huomasin hänen silmäilevän asuntoilmoituksia.

Juice Leskinen ja Viljo-kissa kotona vuonna 2005. AOP

Nykyisessä kodissa Juicesta muistuttavat valokuvat ja yhdessä hänen kanssaan hankitut rescue-kissat. Kissakvartetti tosin on supistunut trioksi.

– Nuorin niistä oli ensin vain hoidossa meillä. Jussi tuli sairaalasta dialyysihoidosta ja kissa hyppäsi hänen syliinsä puskemaan. Hän ehdotti, että mitäs jos pidettäisiin tämä pieni. Niistä on ollut paljon lohtua.

Juicen kirjastossa on itseoikeutetusti myös nojatuoli, jossa Juice kuvattiin lukemattomat kerrat lehtikuviin ja jossa hän istui päivittäin. Minna Jalovaara

Teki vaimolleen eväät

Toisinaan Sari miettii, minkälaista heidän yhteinen elämänsä olisi, jos Juice olisi saanut elää.

– Aika paljon muistelen yhteisiä aikojamme. Nyt pystyn jo muistelemaan iloisesti. Toki kaipaan häntä ja yhteisiä keskustelujamme. Sitäkin olen paljon miettinyt, mitähän Jussi nykyisin miettisi.

Mies seurasi tiukasti maailmanmenoa.

– Se näkyi kaikesta. Jussi luki jatkuvasti. Hän luki kaikki lehdet, ja televisio oli auki koko ajan.

Sari muistaa Juicen miehenä, joka ei kotihommista innostunut, mutta hemmotteli sen sijaan vaimoaan hyvällä ruoalla.

– Jussi oli mainio kokki. Hän ei tehnyt mitään reseptien mukaan, vaan loihti erikoisia kokeiluja, jotka yleensä olivat hyviäkin. Jussin kehittelemä Lamminpään lumous on edelleen tamperelaisen Torni-hotellin lounaslistalla hänen syntymäpäivänään.

Sari hymähtää heillä olleen tarkka työnjako. Juice kantoi päävastuun kokkauksesta, Sari kodista.

– Emme mahtuneet samaan keittiöön. Paitsi kaalikääryletalkoissa!

– Minulle hän teki usein töihin eväät ja asetteli ne eväsrasiaan kauniisti.

Hyvää syntymäpäivää!

Juice Leskisen muisto elää myös tamperelaisen Viola-kodin kerhotilassa. Sen kirjahyllyjen lasiovien takana on yhteensä 2350 kirjaa eli koko Juicen kirjakokoelma, jonka hän itse toivoi päätyvän vanhusten iloksi. Kotikirjaston osti taiteilijan kuoleman jälkeen Reino ja Aino Kotikenkä Oy:n toimitusjohtaja, joka tiesi Juicen uskolliseksi Reinojen käyttäjäksi.

– Perustimme Juicen Kirjaston Tuki ry:n. Toimin siinä vapaaehtoisena kuten muutkin jäsenet.

Yhdistys järjestää Juicen Kirjastossa joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina livemusiikkia. Jo kymmenen vuotta siellä on myös juhlittu Juicen syntymäpäivää. Niin tänäkin vuonna.

– Merkkipäivät olivat Jussille tärkeitä. Hän huomioi ne ja näki lahjojen eteen paljon vaivaa.

– Järjestämme oikein viralliset syntymäpäivät. Juhlinta alkaa kello 12 Tampereen kaupungin tervehdyksellä. Mikko Alatalo, Heikki Salo ja yllätysesiintyjät esiintyvät tasatunnein.

Sanataituri on läsnä juhlassa musiikkinsa – jokaisen esiintyjän ohjelmistoon kuuluu myös vähintään yksi biisi Juicea – lisäksi valokuvissa. Sari Leskisen katse hakeutuu usein yhteen niistä. Siinä Juice kirjoittaa.

– Sitä katsoessa tulee mieleen, että Jussi varmaan katselee hyvillä mielin ja myhäillen jostain pilven reunalta kirjastonsa touhua.