Ylläolevan kuvan tunnistaa lähes kaikki vaahtosammutinta suuremmat suomalaiset. Sehän on virityskuva! Tai testikuva. Rakkaalla kuvalla on kaksi yleistä nimeä.
Muistin virkistykseksi: Mihin virityskuvaa käytettiin? Nimensä mukaisesti virittämiseen. Yle Tekniikan vanhojen sivujen mukaan ”sen avulla on mahdollista tarkistaa nopeasti PAL-värivastaaottimien ja mustavalkovastaanottimien toiminta.”
Toisin sanoen, virityskuvan avulla vastaanottimen käyttäjä saattoi säätää televisiokuvan mieluisakseen värikylläisyyden, valoisuuden ja kontrastin suhteen.
Käytännössä: iskä istui televisiovastaanottimen äärellä, yritti saada kuvaa paremmaksi vääntelemällä telkkarin namiskoja ja kiroili.
Suomen ensimmäisen julkisen televisiolähetyksen toteutti Radioinsinööriseura 24. toukokuuta 1955. Ennen esitystä lähetettiin puoli tuntia virityskuvaa ja sen taustalla musiikkia. Ensimmäiset testikuvat olivat paperille piirrettyjä.
1970-luvulla otettiin käyttöön elektroninen testikuva, joka tuotettiin erityisellä testikuvageneraattorilla.
80-luvun nuorille tämän artikkelin pääkuvan mukainen virityskuva tuli turhankin tutuksi. Silloin tuntui, että Yleisradio lähettää enemmän pysäytyskuvaa kuin muuta ohjelmaa. Myös uusi kolmoskanava näytti virityskuvaa, vaikka ei Ylen kanava ollutkaan.
Ole 80-luvun nuori. Tuijota tätä kuvaa malttamattomana seuraavat 45 minuuttia:
Ole 80-luvun nuori. Tuijota tätä kuvaa malttamattomana seuraavat 45 minuuttia.
Tässä oikein vanha virityskuva:
Testikuva keväältä 1958.
Testikuvien käyttö hiipui pitkin 2000-lukua digitaalisen televisioverkon yleistettyä. Kotitelevisioiden asetuksia ei enää tarvinnut ruuvailla.
Viimeisen virallisen testikuvalähestyksen lähetti Yle Extra -kanava 8. syyskuuta 2007 kello 23 eli noin 7 vuotta, 3 kuukautta ja 8 päivää sitten.
Tällä hetkellä YLE ei lähetä lainkaan aitoa virityskuvaa millään kanavalla. Viristyskuvasta nähtyjä graafisia väännöksiä näkee melko säännöllisesti tv-ohjelmissa ja populaarikulttuurissa.
Päivitetty: Tieto Suomen ensimmäisen testikuvalähetyksen toteuttajasta.