Edesmenneen kustantajan taidesäätiön konkurssi vie myyntiin sekä viitisensataa taideteosta että niiden sijoituspaikan, Ylöjärvellä sijaitsevan Villa Urpon.
- Etulyöntiasemassa on sellainen ostaja, joka pitää kokoelman yhtenäisenä ja säilyttää sen Villa Urpossa, linjaa konkurssipesän hoitaja Heikki Berglund.
Siihen, miten todennäköisesti tällainen ostaja löytyy, pesänhoitaja ei ota kantaa. Myynti-ilmoitukset huvilasta ja taideteoksista on julkaistu erikseen.
Konkurssipesän lukuun on lisäksi lähetetty viitisenkymmentä tarjouspyyntöä eri museoille ja säätiöille. Myyntiesitteen mukaan taidekokoelma on määrä myydä yhtenä kokonaisuutena.
Vuonna 1976 rakennetun Villa Urpon rahallinen arvo on kolmisen miljoonaa euroa. Taidekokoelma on arvioitu noin puolentoista miljoonan euron arvoiseksi.
Villa Urpo on ollut yksi Ylöjärven nähtävyyksistä, jonka ovia on avattu matkailijaryhmille. Nyt on kotimuseon internetsivutkin suljettu.
"Sekalaista seurakuntaa"
Urpo Lahtinen keräsi itselleen mieleistä nykytaidetta, esimerkiksi Kimmo Pyykön, Osmo Juvosen ja Teemu Saukkosen töitä. Myös espanjalainen taide oli hänelle mieleen.
- Joukossa on oikein hyvää, mielenkiintoista esineistöä, jota ei missään tapauksessa kannata viedä Suomen rajojen ulkopuolelle, luonnehtii toimitusjohtaja Mikael Schnitt Hagelstam Huutokaupoista.
- Kaikki ei kuitenkaan ole kulttuurihistoriallisesti arvokasta, vaan kokoelma on hyvin sekalaista seurakuntaa, sanoo Schnitt.
Schnitt perehtyi Villa Urpon taidekokoelmaan viime vuonna, kun ulosottovirasto etsi sopivaa huutokaupanpitäjää myymään osan teoksista säätiön velkojen maksamiseksi. Konkurssihakemus ehti kuitenkin ennen huutokauppaa.
"Kaikki ovat mielenkiintoisia"
Tampereen taidemuseon tutkijan Tapani Pennasen mukaan yksittäisistä teoksista arvokkaimpiin kuuluvat Joan Miron veistos Pää, Pablo Picasson grafiikkateos Venus ja Amor, Antonio Sauran öljymaalaus Goyan koira sekä Tony Craggin veistos Puinen kristalli.
Craggin teos on hankittu säätiön omistukseen ja osaksi kotimuseota vasta Lahtisen kuoleman jälkeen. Tällaisia hankintoja on Pennasen mukaan parikymmentä.
Pennanen on virkansa ohella toiminut Urpo ja Maija Lahtisen säätiössä taiteellisena asiantuntijana. Pitkällisiä käräjöintejä hän ei halua kommentoida, mutta kokoelmasta hänellä on näkemyksensä.
- Kyllä Urpo Lahtisen kaikki ostokset ovat mielenkiintoisia, vähintäänkin. Hän ei hankkinut kokoelmaansa sijoitusmielessä, vaan hänellä oli hyvin subjektiiviset syyt hankkia taidetta, arvioi Pennanen.
Pennasen mukaan Lahtinen arvosti rehellistä, aitoa ja tunnevoimaista taidetta. Osa hankinnoista ei ole myöhempien arvioiden valossa osoittautunut arvokkaiksi - mutta käsitykset eri taiteilijoiden ja teosten merkittävyydestä muuttuvatkin vuosien saatossa.
- Joskus 30 vuoden kuluttua arvioidaan ehkä hyvinkin eri tavalla, sanoo Pennanen.