”Kukaan ei ollut tyytyväinen, kun minut valittiin Helsingissä Nokian toimitusjohtajaksi tammikuun 16. päivänä 1992. Nokian pörssikurssi laski kymmenen prosenttia ja päätyi päivän lopuksi neljän prosentin laskuun, joten sijoittajat kertoivat selvästi, mitä he ajattelivat mahdollisuuksistani. Toimittajien mielestä olin liian nuori (41-vuotias) ja liian kokematon johtamaan suurta suomalaista yhtiötä. Nokian työntekijät pelkäsivät pahinta: entinen pankkimies ja rahoitusjohtaja oli pantu savuaville raunioille pilkkomaan yritys ja myymään sen palat eniten tarjoaville. Perheeni mielestä oli ottanut kauhean tehtävän, joka käytännössä veisi kaiken aikani, joten kolme lastani näkisivät minua vain myöhään iltaisin, jos silloinkaan. Ehkä he näkisivät minua seuraavan kerran kesällä. Alku oli siis lupaava.”
Merelliset kielikuvat ovat myös Ollilan mieleen. Myöhemminhän niitä käytti Stephen Elop, joka vertasi Nokiaa palavaan öljynporauslauttaan.
”Olin hypännyt kapteeniksi laivaan, josta pinnan yläpuolella oli vain komentosilta: itse alus oli jo upoksissa, ja vesi valui konehuoneeseen.”
Haasteet Nokiassa olivat Ollilan mukaan valtavia 1992. Yhtiö piti uudistaa perin pohjin. Suomessa oli lama.
”Keskustelin näkemyksestäni Olli-Pekka Kallasvuon kanssa joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Istuimme ja kirjoitimme lyhyen esityksen, joka oli äärimmäisen yksinkertainen. Sen viesti oli selvä: Nokian pitää keskittyä matkapuhelimiin, tietoliikenteeseen, kaapeleihin ja tuottaa omistajilleen lisäarvoa. Tämän näkökulman pitää lävistää kaikki toiminta, mikä tarkoitti käytännössä, että Nokian oli myös luovuttava monista toimialoistaan. Se oli radikaali mutta yksinkertainen ajatus. Sellaiset ovat useimmiten parhaita. Kun katson uudestaan tuota kahden sivun esitystä, olen yhä häpeämättömän tyytyväinen siihen.”
Ollilla muistelee, että kiire oli valtava.
”En muista keväästä 1992 paljonkaan tarkkoja yksityiskohtia. Kalenterini mukaan tapasin pankkiirien lisäksi paljon omistajia ja henkilökuntaa, pidin sisäisiä kokouksia sekä matkustin aina, kun asiakkaat halusivat. Teimme työtä aamusta iltaan ja yöhön, jotta yhtiö saataisiin pelastettua. Se oli todellinen henkiinjäämistaistelu.
Jorma Ollila Nokian liikuntapäivillä Oulussa vuonna 1994.
Ollila kännykköineen Thaimaan Bangkokissa vuonna 1995.
Presidentti Martti Ahtisaari keskusteli Ollilan kanssa Kiinan matkan kokemuksista presidentin ja liikemiesvaltuuskunnan paluulennolla vuonna 1996.
Nokian yhtiökokouksessa Helsingissä vuonna 1998. Kuvassa Ollilan kanssa Iiro Viinanen sekä Casimir Ehrnrooth.
Ollila Sirkka-vaimonsa kanssa Linnan juhlilla vuonna 1999.
