Urpo Lahtisen menestystarina alkoi, kun hän tyhjätaskuna Eurooppaa kierrellessään keksi Hollannista ilmaisjakelulehden idean. Hän perusti kaupunkilehti Tamperelaisen 1957.
Aloitteleva lehtikeisari jakeli lehteään omin käsin ensimmäisen vaimonsaHymyn kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin vaimon nimi painettiin uuden aikakauslehden kanteen. Alkoi uusi ja värikäs vaihe Suomen lehdistön historiassa.
Ensimmäisen Tamperelaisen etusivulla oli Väinö Linnan haastattelu. Siinä Linna toivoi Suomeen poutaa ja järkeä.
- Se oli nuoruuden uhoa. Enää en julkisesti menisi toisten järkeä arvostelemaan. Omassakin on tekemistä, Linna kommentoi juttua 25 vuotta myöhemmin.
Väinö Linna oli Lahtisen kaveri. Tampereella kansa luuli, että menestyskirjailija rahoineen on Tamperelaisen taustalla. Se harhaluuulo ei haitannut Urpo Lahtisen bisneksiä.
Urpo Lahtinen rakasti nyrkkeilyä. Hän osti aikoinaan Tammer-turnauksessa käyneen lupaavan nyrkkeilijän hanskat. Tuo nyrkkeilijä oli Mike Tyson. Nyt hanskat ovat vitriinissä Villa Urpossa.
Urpo Lahtinen on hämmentänyt Suomen mediamaailmaa ehkä enemmän kuin kukaan muu. Hän toi tänne kaupunkilehdet ja perusti yli 60 aikakauslehteä, lippulaivana Hymy, jonka levikki oli parhaina päivinä yli puoli miljoonaa.
Rahaa tuli ovista ja ikkunoista ja ilmanvaihtokanavista.Urpo Lahtinen tunnettiin silti nuukana miehenä. Kun ravintolassa tuli laskun maksun aika, Urpo alkoi kaivella taskustaan lompakkoaan, joka olikin sitten yllättäen unohtunut kotiin.
- Kyllä hän rahaakin levitteli. Yhdessä tempauksessaan hän jakoi Helsingin ja Tampereen kaduilla seteleitä. Halvaksi tuli. Setelit eivät kelvanneet kansalle. Ihmiset kiersivät Urpon kaukaa.
Jotkin Lahtisen Lehtimiehet Oy:n julkaisuista olivat arvostettuja, kutenTekniikan Maailma. Sitten olivat roisit miestenlehdet, Jallu jaKalle, joiden tekijäksi kustantamo pitkälti profiloitui. Se ei ollut omiaan tuomaan arvostusta.
Niin sanottu hienompi väki katseli kustantajaa nenänvarttaan pitkin.Kun kerran virisi hanke Lahtisen keräämän taiteen näyttelystä Tamperen Taidemuseossa, silloinen kaupunginjohtajaPekka Paavola jyrähti: "Pillunkuvilla hankittua taidetta ei kaupungin tiloissa esitellä".
Kun Paavola lahjussotkujen jälkeen 1985 joutui lähtemään kaupunginjohtajan paikalta, Urpo palkkasi hänet Lehtimiesten toimitusjohtajaksi.
Hymy Lahtinen oli hyvä puolustamaan omia etujaan. Jeppe Lahtinen puolestaan on kasvattanut isänsä perintöä kiinteistösijoittajana. Jepellä on muutama hehtaari kivitaloja Tampereen keskustassa. Kustannusalalle Jeppe ei halunnut, mikä nykykatsannossa tuntuu ihan viisaalta
Kun Lehtimiehet 1988 myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, Pekka Paavola joutui Yhtyneissä hallinnoimaan miestenlehtien kustantamista.Tietynlaiset kuvat salkussaan hän sukkuloi Helsingin ja Tampereen väliä.
Arvostuksen puute jäyti Urpo Lahtista. Hän olisi mielellään ottanut vastaan kutsun Linnan juhliin, mutta sellaista ei kuulunut.
- Arvostus... jos se on joku saaplarin ostettu titteli tai naurettava show, niin sillä ei ole mitään merkitystä, Urpo tuhahti.
60-vuotispäivän alla Lahtiselle puuhattiin kuitenkin lehdistöneuvoksen arvonimeä. Kymmenen vuotta aikaisemmin hän sanoi IS:lle.
- Panisin kynsin hampain vastaan, jos joku yrittäisi minulle arvonimeä. Haluan olla vain Urpo Lahtinen.
Neuvoksen arvonimeä ei Lahtiselle edes myönnetty.
Työntekijät haukkuivat
Marraskuussa 1987 Ilta-Sanomille vuodettiin Lehtimiesten työntekijöiden laatima muistio, jossa kustantaja Urpo Lahtinen ja toimitusjohtaja Pekka Paavola saivat kuulla kunniansa.
Voimakaksikkoa syytettiin siitä, että Lehtimiesten parhaat kyvyt oli joko potkittu pihalle tai he olivat lähteneet omasta halustaan.
Villa Urpon alakerrassa on 16 metriä pitkä uima-allas. Urpon bileissä joku heitettiin tai molskahti vahingossa vaatteet päällä altaaseen. Urpo ei siitä pitänyt. Altaaseen piti mennä suihkun kautta.
Varapääjohtaja Matti Lahtinen (ei sukua Urpolle)sai kiitosta:"Urpo joi, sekoili ja matkusteli. Vähemmistöosakas Matti teki työt ja kasvatti firmat isoiksi.Matti ymmärsi lehtibisneksen pirun hyvin, mitä ei voi sanoa enää Urposta puhumattakaan nyt sitten Paavolasta, joka tekee tästä talosta jonkinmoista virastoa.Kuinka monta menetystä Paavola tälle firmalle tekee yhdessä Urpon kanssa, sillä pidämme molempia herroja syyllisinä, että meidän työpaikat on uhattuina.Urpon kyky on mennyt vuosikymmenten viinaputken aikana ja tonnimäärin ahdetuin pillereiden voimalla. Raittius ei ole pysyvää vaan Urpo lipsahtaa aika ajoin ja kutsuu paikalle Reagania ja Gorbatshovia huippukokouksen pitoon."
Viinahöyryissä Urpo Lahtinen kuvitteli, että hänen rakennuttamansa graniittilinna Villa Urpo olisi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajien kohtauspaikka. Hän jopa pyysi Tampereen kaupunkia järjestämään huippukokousväelle virallisen vastaanoton.
Työntekijöiden julma muistio jatkuu:"Paavola puristaa sitruunasta mehuja tarkoituksella, firmahan saadaan näyttämään parin vuoden ajan voittoa, että toimitusjohtaja voi hakea parempaa paikkaa liike-elämässä.Tämän hän on todennut monta kertaa.Urpo taas ei tajua yhtikäs mitään tästä maailmasta - hän vain sattuu omistamaan firman ja voi kai sitten tehdä meidän työpaikoillamme mitä tahansa.Auttakaa meitä, jos voitte!" kuului Lehtimiestenpalkollisten hätähuuto marrakuusssa 1987.
Arkkitehti Roope Saari, laulaja Sami Saaren isä, piirsi Urpo Lahtiselle erikoisen talon. Siinä ei ole yhtään suoraa seinää, ja jokainen kivi on muotoiltu rakennuspaikalla.
Lehtimiesten työntekijöiden viesti oli profeetallinen. Loppuvuodesta 1988 Lehtimiehet myytiin Yhtyneille Kuvalehdille. Työpaikat katosivat Tampereelta.
Lahtisen kannalta kauppa oli edullinen. Yhtyneet maksoi lehtien julkaisuoikeuksista 180 miljoonaa markkaa. Kiinteä omaisuus - Tahkovuoren lomakeskus Nilsiässä, kirjapaino Helprint, Tampereen keskustan kivitalot - jäi Lahtiselle.
Urpo Lahtista on sanottu kultasormeksi - siis kaikki menestyi, mihin hän tarttui.
Niinkin voisi ajatella, että menestys tuli enemmäntuurilla kuin taidolla. Urpo oli joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Monta kertaa Urpo oli anti-Midas, jonka kosketuksestaasiat menivät pieleen.
Jotkin Urpon hankkeista olivat niin katastrofaalisia, että ne oli vaikutusta siihen, että firma myyntiin Yhtyneille.
Huhtikuussa 1981 IS haastatteli Urpo Lahtista 50-vuotisjuttuun. Kesken haastattelun Villa Urpoon saapuivat Seuran päätoimittajaHeikki Parkkonen ja toimitussihteeri Reino Häyry.
IS:n reportteri kummasteli itsekseen, mitä tekemistä kilpailevan kustantajan miehillä on Urpo Lahtisen Villa Urpossa.
Urpo yritti johdattaa vieraat salaa graniittilinnansa alakertaan, mutta heidät oli jo nähty.
Haastattelu keskeytyi pariksi tunniksi. Sitten se jatkui saunoittelun ja uimisen merkeissä.
Kesäkuussa vierailun tarkoitus paljastui. Urpo Lahtinen oli perustanutPikajuna-lehden. Sen puikoissa olivat Heikki Parkkonen ja Reino Häyry.
Kun Urpo Lahtinen halvaantui, Maija Lahtinen järjesti hänelle parhaan hoidon, mitä rahalla saa. Samalla hän eristi Urpon muusta maailmasta. Edes oma poika ei saanut tavata isäänsä.
Laadukkaaksi tarkoitettu Pikajuna eli vuoden ja teki 12 miljoonaa markkaa tappiota. Lehden lopetuksen jälkeen tekijät palasivat Seuraan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kun vähemmistöosakas Matti Lahtinen vetäytyi alalta, hän tarjosi osakkeitaan Urpolle 20 miljoonalla markalla. Urpo ei hyväksynyt tarjousta. Matti myi osakkeet Aamulehdelle 34 miljoonalla.
Aamulehti ei varsinaisesti rakastanut Urpo Lahtista, joka ilmaisjakelulehtineen oli tullut häiritsemään Tampereen ilmoitusmarkkinoita.
Aamulehti olisi voinut maksaa Matti Lahtisen osakkeista mitä tahansa, koska oli selvää, että Urpo etuosto-oikeudellaan kuitenkin lunastaa osakkeet itselleen. Ei kilpailijalle voi antaa kolmasosaa yhtiöstä.
Aamulehti tarjosi osakkeista ylihintaa - ja Urpo joutui ne ostaessaan pulittamaan saman hinnan. Sehän taas ei Aamulehteä kirpaissut.
- Vapautemme säilyi, mutta kieltämättä kalliiksi se tuli, Urpo Lahtinen sanoi.
Tämä liiketoimi aiheutti Urpolle 14 miljoonan markan ylimääräisen kulun ja vauhditti osaltaan firman myyntiä.
Lehtimiesten työntekijät puhuivat enemmän tai vähemmän tosissaan, että hommat yhtiössä hoituivat parhaiten, kun Urpo retkotti sammuneena graniittilinnansa tornihuoneessa.
Miljoonia paloi
Urpo Lahtinen työskenteli salaman lailla. Ensin tuli välähdys, sitten suuret vahingot. Ideoita sinkoili, moni asia jäi kesken, ja miljoonia paloi.Teen töitä ryöpsähtelemällä, aina kun maistuu. Kun ei maistu, niin ei väkisin, ei väkisin, kuten entinen tyttö sanoi.
Urpo oli perustamassa Keravalle suurta sisähuvipuistoa, johon olisi tullut taidekeskus, teatteri, ravintoloita ynnä muuta. Hanke kuivui kokoon vähin äänin.
Neuvostoliiton kirjamarkkinat Urpo aikoi vallata julkaisemalla sielläVladimir Nabokovin Lolitan sekä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Julkaisematta jäivät.
Ylöjärvelle piti nousta avaruusaiheinen Luna Center, kuukylä, joka päihittäisi suosiossa Särkänniemen. Urpon mukaan hankeen taustavoimina olivat kuukävelijä Neil Armstrong ja kosmonauttiValentin Lebedev. Ei ole kuukylää näkynyt.
Vielä kerran Urpo halusi näyttää kyntensä lehtimiehenä. Hän ostiKansan Lehden perustaman Ilta-Tampereen 1991 ja teki siitäIltatähden.
Parhaat kyvyt olivat Urpon mukaan asialla. Iltatähden piti haastaaIlta-Sanomat ja Iltalehti.
Urpo Lahtinen ryhtyi itse päätoimittajaksi. Urpo oli aamu-uninen, mutta hän oli Iltatähden toimituksessa aamuisin kello 7. Kovin kauan ei sitäkään kuitenkaan kestänyt.
Urpo Lahtinen sairastui vakavasti Espanjassa maaliskuussa 1991.Hänen sydämensä pysähtyi ja hän halvaantui. Siitä hän ei toipunut koskaan. Miehistä voimaa ihannoineesta lehtikeisarista tuli loppuiäkseen pyörätyölipotilas.
Urpon sairastumisen jälkeen lopahti Iltatähti. Vajaassa puolessa vuodessa lehti oli tehnyt tappiota 4,6 miljoonaa markkaa.
Housut putosivat omissa häissä
Urpo ja Hymy Lahtisen avioliitto oli ollut pelkkä muodollisuus 70-luvulta lähtien. Virallista avioeroa ei saatu aikaan, koska omaisuuden jakaminen olisi ollut hankalaa.
Hymy Lahtinen oli hyvä puolustamaan etujaan. Hän omisti yhtymästä yhden prosentin, mutta vaati puolta rahoista, kun firma myytiin Yhtyneille.
Hymyllä oli miesystävä Kaarilan-talossaan, ja Urpon graniittilinnassa oli majaillut leegio naisystäviä, tunnetuimpana vuoden 1970 Miss SuomiUrsula Rainio, jonka Urpo mustasukkaisuuden puuskassa heitti pihalle.Urpo Lahtinen esiintyi mielellään playboyna, ehkä enemmänkin kuin olisi ollut aihetta.
Hiljakkoin oli julkisuudessa lista Interpolin kautta etsintäkuulutetuista suomalaisista. Yksi joukosta oli Maija Lahtinen, Urpo Lahtisen toinen vaimo.
Maija Lahtinen lienee Suomen tavoitelluin nainen. Hänet on etsintäkuulutettu Interpolin kautta.
Entinen Indy-kuski ja kenkäsuvun jälkeläinen Tero Palmroth esitteli Urpolle keväällä 1990 Kaivohuoneen tiskillä Maija Tynellin - ja se oli menoa.
- Nyt olen tainnut tavata elämäni naisen, ja nainen näyttää myös välittävän minusta, eikä ole kiinnostunut vain omaisuudestani, Urpo uskoitui ystävilleen Laila ja Seppo Halmeelle.
Elokuussa 1991 kopsahti tuomarin nuija pöytään Urpo ja Hymy Lahtisen avioeron merkiksi. Kaksi viikkoa myöhemmin vihittiin Urpo ja Maija Lahtinen Villa Urpossa.
Urpo Lahtinen oli silloin jo hyvin sairas. Paikalla ollut kertoo, että Urpolta putosi housut nilkkoihin siinä kohdassa, kun piti sanoa "Tahdon". Urpon lähin mies ja omaisuuden hoitaja Pekka Paavola riensi hätiin ja nosti sulhasen pöksyt ylös.
A-studio esitti kesällä 2008 videon Urpo Lahtisen viimeisistä ajoista. Menneisyyden voimamies oli surullinen näky 25 päivää ennen kuolemaansa.
Maija Lahtinen järjesti Urpolle parhaan hoidon, mitä rahalla saa. Samalla hän eristi Urpon täysin muusta maailmasta. Urpo ei saanut tavata poikaansa Jeppeä eikä nähdä ensimmäistä lapsenlastaan.
Lokakuussa 1994 Urpo Lahtinen kuoli sydänvaltimon tukokseen.
Ex-vaimo Hymy ei tullut hautajaisiin. Kerrotaan, että hän ajoi koko siunaustilaisuuden ajan autollaan Tampereen Tuomiokirkon ympäri.
Urpo Lahtisen tuhkauurna laskettiin Villa Urpon multiin, ja Maija Lahtinen pystytti haudalle muistomerkin.
Leskellä on tuskin koskaan enää mahdollisuutta käydä haudalla. Villa Urpo on nyt Jeppe Lahtisen yksityisasuntona. Jepen ja Maijan välit ovat täysin poikki.