Kun selaa tarkalla silmällä loppuvuoden kalenteria, saattaa kohdata yllätyksen: vuoden viimeinen viikko onkin viikko 53. Se ei käy kaikilla järkeen, sillä jo koulussa opetetaan, että vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa.
Sääntöön tulee kuitenkin poikkeus aina 5–6 vuoden välein, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen selittää.
– Vuoden pituus on 365 päivää ja karkausvuosina 366. Kun tämä jaetaan viikkoihin, siitä tulee 52 viikkoa plus yksi päivä. Karkausvuosina siitä tulee 52 viikkoa plus kaksi päivää. Jossain vaiheessa ylimääräiset päivät pitää purkaa pois ja siihen tulee 53. viikko, Palviainen kertoo.
Viimeksi samanlainen tilanne oli vuonna 2015 ja sitä ennen vuonna 2009. Toistuuko 53 viikon pituinen vuosi viiden vai kuuden vuoden välein, riippuu siitä, kuinka monta karkausvuotta väliin osuu.
– Jos se tulee kuuden vuoden välein, siinä välissä on ollut yksi karkausvuosi, mutta jos se on viiden vuoden välein, välissä on ollut kaksi karkausvuotta, Palviainen selventää.
Kun kalenterivuoden pituus poikkeaa tavanomaisesta, yliopiston almanakkatoimiston puhelin alkaa piristä viimeistään silloin, kun ihmiset avaavat almanakan joulukuun kohdalta.
– Ei tässä sinänsä ole kyse mistään ’once in a lifetime’ -tilanteesta. Ilmeisesti on niin, että ihmiset eivät muista muutaman vuoden taakse, että tällainenkin tilanne on ollut.
On muutama muistisääntö, jonka perusteella voi päätellä, onko vuoden viimeisen viikon järjestysnumero 52 vai 53. Jos uudenvuodenpäivä on torstai, sinä vuonna on aina 53 viikkoa. Toisaalta jos on karkausvuosi ja uudenvuodenpäivä sattuu keskiviikoksi, niin myös silloin vuodessa on 53 viikkoa.
– Tänä vuonna karkausvuosi ja uudenvuodenpäivä oli keskiviikko.
Se, saako vuoden viimeinen viikko järjestysnumeronsa päättyvän vai alkavan vuoden mukaan, riippuu siitä, kuuluuko enemmistö viikon päivistä edelliseen vai alkavaan vuoteen. Tällä kertaa vuoden viimeinen päivä on torstai, joten edellisvuoden päiviä on viikossa enemmän ja sen lasketaan olevan vuoden 53. viikko.
– Siihen on sellainen muistisääntö, että vuoden ensimmäinen torstaipäivä on aina viikolla yksi.
Erilaiset poikkeukset almanakassa saavat aikaan kyselyjä yliopiston almanakkatoimistoon. Palviainen muistaa, että viimeksi jo edellisvuoden syyskuussa alkoi tulla kysymyksiä, kun pääsiäinen olikin kuukautta myöhemmin kuin sen olisi totutun muistisäännön mukaan pitänyt olla. Tavallisesti pääsiäinen on aina kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.
Mätäkuun alkua ja loppua ei ole ollut almanakassa enää 25 vuoteen, mutta toiset ihmettelevät asiantilaa edelleen. Toisinaan ihmisiä hämmästyttää sekin, miksi juhannus on aina viikonloppuna, vaikka tilanne on ollut sama 1950-luvulta lähtien. Tänä päivänä eniten kyselyjä almanakkatoimistoon poikivat kuitenkin nimipäivät, Palviainen kertoo.
– Jos lapsella on sellainen nimi, jota ei ole almanakassa, saatetaan kysellä, miksi nimeä ei ole siellä ja millä tavalla sen voisi saada almanakkaan. Sitäkin kysytään, että jos nimeä ei ole almanakassa, koska voi viettää nimipäivää.
Tällä hetkellä nimi lisätään almanakkaan, kun se on etunimenä vähintään 500:lla elossa olevalla suomalaisella. Tänä vuonna suomalaiseen nimipäiväkalenteriin lisättiin 35 uutta nimeä ja suomenruotsalaiseen kalenteriin 38 uutta nimeä. Muun muassa Adele, Elle ja Eliel saivat oman nimipäivän.