Suuntaan kasitietä kohti Pietarsaarta eli Jakobstadia, tuttavallisesti Jeppistä. Tarkoitukseni on viettää muutama päivä siellä sekä naapurikaupungeissa Kokkolassa ja Uudessakaarlepyyssä.
Kaikkien historia on vahvasti suomenruotsalaista. Kotimaanmatkailun ohella pääsen sparraamaan myös toista kotimaista.
Olen valinnut majapaikaksi Pietarsaaren, koska se on kolmikon keskellä, ja kävelykatu Gågatanin perinteistään ylpeä Stadshotellet eli Kaupunginhotelli sopii matkan teemaan.
Uusikaarlepyy, Pietarsaari ja Kokkola sijaitsevat rannikolla Vaasasta pohjoiseen.
Raatihuoneet ovat kaikkien kolmen kaupungin ylpeys: Pietarsaaren 1875 valmistunut empire- ja uusrenessanssityylinen kaupungintalo on aivan kokoontumispaikkana suositun torin laidalla.
Pietarsaaren keskusta on kompakti, ja kävelen torilla katsellen komeata empiretyylistä raatihuonetta, kunnes päädyn Pietarsaaren museolle. Huoneissa on 1800-luvun tyyli-interiöörejä, mutta runsaasti myös laivojen pienoismalleja.
Torin toisella puolen on Skatan-puutalokaupunginosa, jossa riittää väljyyttä kierrellä 1700-luvun lopun sekä 1800-luvun kortteleita. Skatan ytimessä on vuodesta 1923 matkalaisia majoittanut Matkustajakoti Westerlund, jonka huoneissa on hieno vintage-ilme. Nyt se on heinäkuun kiinni.
Marmelad Kompaniet on pienen pieni hillo- ja marmeladiputiikki Pietarsaaren puutalokaupunginosa Skatan länsilaidalla.
Katarina Ekblom on pitää pienen pientä hillo- ja marmeladipuoti Marmelad Kompanietia Pietarsaaren puutalokaupunginosa Skatan länsilaidalla.
Skatan länsilaidalla on punainen mökki ja oven yllä kyltti Marmelad Kompaniet. Täällä Katarina Ekblom myy valmistamiaan hilloja sekä marmeladeja. Pari purnukkaa viikuna-portviinimarmeladia tarttuu tuomisiksi. Pikkiriikkinen talo oli alun perin kirkkotupa Luodossa, ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1779.
Aivan vieressä on Alla Tiders Antikt. Sieltä löytyy kaikkea kuviteltavissa olevaa antiikkia ja vintagea. Talon toisessa päädyssä on vielä suuri kirpputori.
Alla Tiders Antikt on ihastuttava kokoelma kaikkea mahdollista vanhaa tavaraa Pietarsaaren Strengberginkadulla.
Hyppään autoon, ja ajelen kymmenisen kilometriä länteen Fäbodan kuululle rannalle. Helteisinä päivinä kallioilla ja hietikoilla on satamäärin auringonpalvojia, mutta tilaa riittää.
Fäbodasta parin kilometrin päässä on arktisia kulttuureita esittelevä museo Nanooq. Päärakennuksen alakerrassa on inuiittitaiteen sekä revontulivalokuvien näyttely ja yläkerrassa naparetkiesineistöä.
Alueella on lukuisia viehättäviä hirsirakennuksia, jopa kirkko, joka mukailee grönlantilaispyhättö Avannaata Ulloriaa eli Pohjantähteä.
Illalla kaarran keskustan etelälaidalle Aspegrenin puutarhaan, joka on laaja keidas Rosenlundin pappilan vierellä. Satoja kasvilajeja on säntillisissä riveissä 1700-luvun pappilapuutarhan tyyliin.
Rosenlundin entisen pappilan puutarha Aspegren on leppoisa keidas Pietarsaaressa: se periytyy jo 1700-luvun puolivälistä ja entistettiin 2000-luvun alussa.
Seuraavana aamuna ajan Kokkolaan rantaväylää, joka tunnetaan Seitsemän sillan tienä. Silloilta avautuu kallioluotoisia merinäkymiä, erityisesti Pietarsaaren päässä. Teen pienen mutkan Larsmon eli Luodon kirkolle, jonka ikivanha vaivaisukko on komea näyte 1700-luvun kansantaiteesta.
Kokkolassa katsastan ensimmäisenä museokorttelin, jossa on kolme näyttelyrakennusta. Pihamaalla on myös ITE-kansantaidetta ja Vohvelikahvila-Taideleipomon pihapuiden varjostama terassi.
Taideleipomo-vohvelikahvila Kokkolan museokorttelissa tarjoaa makujen ohella taide-elämyksiä.
Kahvilan nimi valkenee, kun astun sisään: seinillä on kymmenittäin kokkolalaistaiteilijoiden töitä.
– Nyt ei ole myyntinäyttelyä kuten aiemmin, mutta toki tekijöihin saadaan yhteys, vakuuttaa tiskin takaa Milla Rokala.
Neristan on Kokkolan oma puutalokaupunginosa, missä iltapäiväkävely on kuin matka aikakoneessa 1800-luvulle.
Yksi Neristanin putiikeista on järjestelmällisesti sisustettu Antik Helén. Ihmettelen täytettyjen lintujen paljoutta. Omistaja Heidi Helén kertoo niitä vain kertyneen sattumoisin.
Heidi Helén esittelee hienostuneen Antik Helénin lasivalikoimaa Kokkolassa.
Poikkean vielä keskustasta parin kilometrin päähän Ykspihlajaan, Kokkolan omintakeiseen satama- ja työläiskaupunginosaan. Nykyään Ykspihlaja on rento ja vapaamuotoisesti taiteellinen. Mainetta on tuonut jo 1900-luvun alussa aloittanut Ykspihlajan Työväen Näyttämö, ja originellin rantakahvila Sahan vierellä on kesäteatterikin.
Kolmantena päivänä suuntaan etelään Uudenkaarlepyyn kautta. Täälläkin on puutalokortteleita, mutta ei kaupunginosaksi asti.
Uudenkaarlepyyn hienoin nähtävyys on Kuddnäsin museo, kirjailija Sakari Topeliuksen lapsuudenkoti 1800-luvun alkukymmenten kuosissa.
Ullakkokerroksessa on kaksi eriskummallista lippua: Siniraitainen vuodelta 1862 ja sinitähtinen vuodelta 1863.
– Vanhempi on purjehduskilpailujen lippu ja uudempi Topeliuksen ehdotus Suomen lipuksi. Sininen ja valkoinen väreiksi olivat Topeliuksen ajatus, kertoo Laura Holm.
Sakari Topeliuksen kotimuseo Kuddnäsin ullakolla on kaksi Topeliuksen ideaa Suomen lipuksi jo 1860-luvulta.
Viivähdän tovin joen partaalla Brostuganissa eli Siltatuvassa.
– Matkaajia kiinnostavat erityisesti sisäseinille 1941 tehdyt Uudenkaarlepyyn historiasta kertovat maalaukset, kertoo kahvilaa pitävä Naser Alozoun.
Naser Alozoun pitää Brostuganin kahvilaa Uusikaarlepyyssä.
Poistun retkeltäni Juuttaan taistelun muistomerkin kautta. Taistelu käytiin 13.9.1808, ja ruotsalaisia komensi eversti von Döbeln. Paikalla on jylhä viisimetrinen muistopaasi infotauluineen.
Döbeln voitti kahakan, mutta sota hävittiin, ja Suomi siirtyi Ruotsin kruunulta 1809 osaksi Venäjää. Pohjanlahden kaupunkikolmikossa suomenruotsalaisuus on silti säilynyt.
Juuttaan taistelussa 13.9.1808 ruotsalaisia joukkoja johtaneen von Döbelnin muistomerkki on liki viisimetrinen monumentti Uusikaarlepyyssä.
