The Beatles teki viisi elokuvaa: A Hard Day’s Night (Yeah, yeah, tässä me tulemme, 1964), Help! (1965), Magical Mystery Tour (1967), Yellow Submarine (1968) ja Let It Be (1970).
Varsinkin A Hard Day’s Nightia ja Yellow Submarinea pidetään 1960-luvun parhaina leffoina lajissaan.
Tosin John Lennon oli varsin eri mieltä elokuvien tasosta. Yksi näistä leffoista sai Fab Fourin laulajan jopa vihaiseksi.
Vuonna 1971 Lennon antoi legendaarisen haastattelun Rolling Stonelle. Artikkelista tuli niin pitkä, että se julkaistiin jopa kirjana Lennon Remembers.
Haastattelussa Lennon otti hampaisiinsa juurikin A Hard Day’s Night -elokuvan. Hän kertoi olevansa erittäin pettynyt valmiiseen lopputulokseen.
– Tarina ei ollut huono, mutta olisi se voinut olla parempikin. Sen elokuvan perusteella me olimme vain sätkynukkeja ja nämä upeat ihmiset, kuten Brian Epstein (Beatlesin manageri) ja Dick Lester (ohjaaja) loivat koko v***n jutun.
– Emme halunneet tehdä paskaa pop-elokuvaa ja halusimme siihen kunnon käsikirjoittajan.
Miksi bändi sitten lopulta pettyi elokuvaan? Lennonilla oli näkemys aiheesta:
– Olimme vihaisia dialogin kiiltokuvamaisuudesta. Olisimme halunneet sen olevan realistisempi. He eivät halunneet sitä. Lopputulos oli kai ihan ok, mutta seuraava leffa oli jo ihan sontaa, koska sillä ei ollut mitään tekemistä Beatlesin kanssa. He vain laittoivat meidät sinne ja tänne.
– Lester oli ihan hyvä ohjaaja ja hänellä oli hyviäkin ideoita. Esimerkiksi se, kun hän halusi käyttää Batman-sarjakuvan fontteja ja puhekuplia.
Oli Lennon mitä mieltä tahansa elokuvasta, se oli jymymenestys. Jopa Vanity Fair -lehti totesi, että A Hard Day’s Night oli historian ensimmäinen elokuva, jonka tiesi menestyvän, vaikka sitä vasta kuvattiin.
Suunnitelmat lähtivät toimimaan, kun leffan soundtrack julkaistiin ennen elokuvaa. United Artists omisti oikeudet soundtrackiin, joten he saivat hyvin pian katetta sijoitukselleen.
Los Angeles Timesin mukaan elokuva tuotti yli 12 miljoonaa dollaria, joka oli valtava summa 60-luvulla.