Joukko lapsia kokoontuu käskystä siistiin riviin. Jokaisella on parasta päällään, ja huoneessa leijuu jännittynyt tunnelma. Hymyillä ei saa.
Kuuliaiset lapset katsovat, kun vieras ihminen astelee saliin arvokkain askelin mukanaan outoa välineistöä. Kohta tapahtuu jotain, mitä lapset eivät tule koskaan unohtamaan.
Suomalaisella koulukuvauksella on pitkät juuret, jotka kantavat aina 1860-luvulle saakka. Suomen ensimmäinen koulukuva otettiin Turun Kymnaasin ylioppilaista vuonna 1863, jonka jälkeen luokkakuvauksen perinne levisi lasten keskuuteen, kun kansakoulu perustettiin kolmea vuotta myöhemmin.
Turun museokeskuksen arvion mukaan tämä on toinen Suomen vanhimmista koulukuvista. Kuvassa Turun Kymnaasin ylioppilaita vuodelta 1863.
Kuluvana lukuvuonna suomalainen koulukuvaus juhlii siis 160. syntymäpäiväänsä. Suomi on yksi harvoista maista, joissa käytännössä koko kansakunta on kuvattu vähintään kertaalleen kouluaikana jo yli sadan vuoden ajan.
– Alussa vain pieni osa Suomen kouluista kuvattiin, mutta vuosisadan vaihteessa koulukuvaukset yleistyivät nopeasti, kun kamerakin kehittyi. 1910–1920 luvulta luokkakuvia löytyy jo tuhansittain, kertoo Merja Ailama-Mäkitalo Suomen koulukuvausliitosta.
Tyttökoulun luokka kuvauspäivänä studiolla. Kuva 1910–1920 luvulta.
Ensi alkuun lapsia kuvattiin pelkästään ryhmissä. Koululaiset pukeutuivat luokkakuviin parhaisiinsa: tytöt juhlamekkoihin ja pojat pukuihin. Kuvissa ei saanut hymyillä, koska ilmeenkin värähtäessä koko kuva saattoi mennä pilalle. Iloiset ilmeet löysivät luokkakuviin vasta sodan jälkeen.
– Kuvaus oli arvokas ja tärkeä hetki, joten hillityt ilmeet liittyivät myös siihen, Ailama-Mäkitalo kertoo.
Suurten lapsiryhmien ikuistaminen samaan kuvaan oli haastavaa kehittymättömillä kameroilla. Kuva vuodelta 1923.
Forssan Yhteiskoulu oli ensimmäisiä maaseudulle perustettuja yhteiskouluja. Kuvanottohetken tarkka ajankohta on pimennossa, mutta sen arvellaan sijoittuvan vuosiin 1923–1930.
Yksittäiset muotokuvat nousivat luokkakuvien rinnalle 70-luvulla. Samaan aikaan myös värikuvat yleistyivät. 80-luvulla koulukuvista alettiin valmistaa tarroja ja magneetteja, jotka koristavat kotien jääkaappeja vielä tänäkin päivänä.
– Erilaiset koulukuvatuotteet kehittyivät huimalla vauhdilla, mutta perinteinen paperikuva on aina ollut suosikki.
Sota-aikana koulukuvaus oli selkeästi pienemmässä roolissa, kun moni kuvaaja työskenteli sotakuvaajana.
Kameroiden digitalisoituminen 2000-luvulla avasi koulukuvaukselle monia uusia mahdollisuuksia. Yhtäkkiä kuvia saattoi ottaa roppakaupalla ja otoksia pystyi korjailemaan jälkikäteen.
Ailama-Mäkitalon mukaan digitalisaatio ei kuitenkaan ole horjuttanut perinteisen koulukuvauksen asemaa, päinvastoin. Monille perheille koulukuvat saattavat olla nykypäivän ainoat paperiset kuvat.
– Oma veikkaukseni on, että tulevaisuudessa koulukuvan merkitys saattaa jopa vahvistua. Koulukuva on aito ja silottelematon kuva lapsesta tai nuoresta. Sellainen voi olla tulevaisuudessa jopa harvinaista.
50-luvun luokkakuvissa näkyi vapautta ja rentoutta. Nuorten asut saivat vaikutteita rock ’n’ rollista. Kuva Järvenpään yhteiskoulusta vuodelta 1959.
Kun Turun museokeskuksen kokoelmista löytyi 160 vuotta vanhoja koulukuvia, Suomen koulukuvausliitto keksi pistää pystyyn valokuvanäyttelyn juhlavuoden kunniaksi. Oi niitä aikoja -näyttelyn avajaisia vietettiin Helsingissä lokakuussa 2023, ja se jatkuu eri puolella Suomea lukuvuoden loppuun asti.
Näyttelyssä on 35 kuvaa eri aikakausien koulukuvista aina 1860-luvulta tähän päivään saakka. Näyttelyn tavoitteena oli esitellä alan kehitystä ja ominaispiirteitä muistoja herättävällä tavalla. Kuvia löytyi lopulta niin museoiden ja järjestöjen arkistoista kuin kotialbumeistakin.
– Oli hauska nähdä, miten osallistujat innostuivat aiheesta.
Honkajoen lukiossa opiskelleen Joukon koulukuva vuodelta 1987. – Lienee selvää, mitä yhtyettä fanitin.
Suomen koulukuvausliiton mukaan näyttelyssä on vieraillut tähän mennessä noin 20 000 kävijää. Näyttelyn yhteydessä on vieraskirjan sijaan koulumaailmasta tuttu ”reissuvihko”, johon kävijät saavat jättää terveisensä.
– Reissuvihon sisältö on ollut ihanaa luettavaa. Ihmiset mielellään pysähtyvät kertomaan omia muistojaan koulukuvauksesta.
Luokkakuva vuodelta 1972.
FAKTA
Koulukuvaus Suomessa
Ensimmäinen koulukuva otettiin tiettävästi vuonna 1863 Turun Kymnaasin ylioppilaista.
Nykyään Suomessa kuvataan noin miljoona lasta vuosittain joko koulukuvassa tai päiväkotikuvassa.
Suomessa toimii vuosittain noin 300–350 koulukuvaajaa.
Tutkimusten mukaan yli 80 prosenttia vanhemmista kokee koulukuvauksen yhä tärkeäksi.
Suomen koulukuvaustoimintaa valvoo ja tukee Suomen koulukuvausliitto.
Lähde: Suomen koulukuvausliitto
Seinäjokinen toisen polven valokuvaaja Juha Harju on nähnyt omin silmin, miten koulukuvaus on muuttunut vuosien varrella. Hän on kuvannut suomalaisia koululaisia yli 20 vuoden ajan.
– Nykylapset ovat tottuneita olemaan kuvissa, eivätkä jännitä kuvaustilanteita enää niin kuin ennen. Lasten eloisuus ja puheliaisuus on lisääntynyt ja he uskaltavat tuoda esiin myös omia toiveitaan, Harju kertoo.
Tarvittaessa kuvaaja laukaisee jännityksen juttelemalla lapselle tärkeistä asioista, kuten Ryhmä Hausta tai Frozenista. Lukiolaiset puolestaan arvostavat selkeää ohjaamista asentojen ja ilmeiden kanssa.
– Väkisin väännetyt vitsit saavat aikaan lähinnä myötähäpeää.
Kokeneen kuvaajan mieleenpainuvin työkokemus sijoittuu Alajärvelle Paavolan kouluun, jossa valkoisiin paitoihin pukeutuneet koululaiset tekivät Suomen muotoisen asetelman 100-vuotiaan Suomen kunniaksi.
– Sitten he lähettivät kuvan tervehdyksenä presidentti Niinistölle ja saivat kiitoskirjeen takaisin, Harju muistelee.
Oululainen valokuvaaja Petra Takamäki on kuvannut suomalaisia lapsia ja nuoria nyt 13 vuoden ajan. Yleisimmät kommellukset päiväkodeissa ja kouluissa liittyvät siihen, kun sisarukset menevät sekaisin tai lapsella on väärät vaatteet päällään.
– Ryhmäkuvissa joku alkaa juuri sopivasti kaivaa nenää tai korvaa. Se jaksaa aina huvittaa, Takamäki nauraa.
Erään kerran Takamäen kuvattava oli tyytymätön vanhemman tekemään kampaukseen, ja halusi itse laittaa omat hiuksensa juuri ennen kuvausta. Lopputulos hauskuutti sekä kuvaajaa että henkilökuntaa.
– Hän teki kamman ja veden avulla täydellisen keskijakauksen niin, että hiukset liimautuivat päälakea vasten. Emme hennonneet koskea kampaukseen, kun oppilas oli siitä niin ylpeä.
Takamäen mukaan hyvä koulukuvaaja osaa luoda rennon tilanteen, joka parhaimmillaan parantaa ryhmän yhteishenkeä. Pomminvarma tapa naurattaa kuvattavia on päästää yllättävä ”rupsuääni”.
– Se toimii aikuisiin ja lapsiin.
Suomen koulukuvausliiton ja Finnfoton toteuttama valokuvanäyttely Oi niitä aikoja on nähtävillä kauppakeskus Goodmanissa Hämeenlinnassa 31. toukokuuta saakka. Näyttely on maksuton.