Samaan aikaan, kun Petteri Orpo (kok) kokoaa hallitustaan Säätytalolla, vaalien suurin häviäjä keskusta päätti mennä Annika Saarikon (kesk) johdolla suoraan oppositioon ja on nuollut haavojaan hiljaisuudessa.
Keskustan ex-puoluesihteeri, pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri Seppo Kääriäinen (kesk) on sen sijaan on pohtinut vaalitappion syitä.
Kääriäinen on kirjoittanut keskustalaiselle Ajatuspaja Alkiolle analyysin Miten tässä näin kävi? Maaseudun Sivistysliiton kustanne julkaistaan ensi viikolla.
– Heti kärkeen on sanottava, että keskusta on eksistentiaalisessa kriisissä. Kysymys on keskustan olemassaolosta. Lantilla on toinen puoli: tämäkin kriisi on liian arvokas mahdollisuus hukattavaksi, Kääriäinen avaa tilityksensä keskustan itsenäisyyden ajan hirveimmästä vaalitappiosta ja -tuloksesta.
”– Kysymys ei ole poliittisiin suhdanteisiin liittyvistä vaalitakaiskuista, vaan puolueen olemassaolosta, Kääriäinen kirjoittaa.
Keskustan itsetilitystä? Annika Saarikko jatkaa keskustan johdossa ainakin kesän 2024 puoluekokoukseen. Puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen jättää paikkansa syksyn ylimääräisessä puoluekokouksessa.
Kun keskustan puoluevaltuusto pui vaalitappiotaan pari viikkoa sitten, puolueaktiiveilta peili tuntui unohtuneen matkasta.
Vaalitappiosta syytettiin lähinnä perussuomalaisia, äänessä oli varsinkin Antti Kurvinen (kesk), mutta valtiotieteiden tohtori Kääriäinen tuo 40-sivuisessa analyysissään peilin hyvin tuntemansa keskustaväen eteen.
– Keskusta menetti 8 edustajapaikkaa. Vuodesta 2015 menetys on yhteensä 26 paikkaa (18 + 8), siis yli puolet silloisista edustajapaikoista. Sitä voi pitää dramaattisena pudotuksena eikä se selity yhdellä syyllä.
– Keskustan vaalitappiot muodostavat syvälle menevän eksistentiaalisen ongelman.
– Kysymys ei ole poliittisiin suhdanteisiin liittyvistä vaalitakaiskuista, vaan puolueen olemassaolosta, Kääriäinen kirjoittaa.
Kääriäisen mukaan keskusta teki raskaan virheen, kun se vuoden 2019 vaalitappion jälkeen hyppäsi Juha Sipilän (kesk) johdolla Antti Rinteen (sd) vihervasemmistolaiseen hallitukseen.
– Keskustan johdon – puoluevaltuustoa myöten – olisi kuulunut kunnioittaa keväällä 2019 kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. 18 paikan menetys oli puolueen historian suurin. Äänestäjät osoittivat selkeästi keskustalle paikan oppositiossa historiallisen suuren vaalitappion jälkeen.
– Keskustan tekemästä hallitusratkaisusta muodostui pohja negatiiviselle suhtautumiselle keskustaa kohtaan koko vaalikaudeksi niin kansalaisten parissa kuin mediassakin. Syntyi mielikuva ”äänestäkää niin kuin haluatte, keskusta tekee siitä riippumatta niin kuin haluaa”. Puolueeseen iskeytyi ylimielisyyden ja vallanhalun leima. Keskustan hallitustaival alkoi keväällä 2019 huonoissa merkeissä, joka heijastui koko vaalikauteen, Kääriäinen kirjoittaa.
Juha Sipilä vei viimeisenä puheenjohtajatyönään keskustan Antti Rinteen (sd) hallitukseen. Seppo Kääriäisen mukaan se oli ratkaiseva virhe.
Pohjalla oli kannatuksen tippuminen Sipilän hallituksen jälkeen 13,8 prosenttiin.
Kääriäisen mukaan keskusta eli itsepetoksen tunnelmissa:
– Vaalikauden ihan alkuaikoina tunnelma keskustan piirissä ja johtopaikoillakin oli se, että 13 %:n kannatus on ikään kuin pahaa unta ja että irtaantuminen tappiollisesta ja vastenmielisestä oikeistoyhteistyöstä nostaa keskustan uudelleen 20 prosentin puolueeksi.
Merkit olivat kuitenkin selvät, ja vaalitappio leijui ilmassa.
– Myös tunnelmat puolueväen keskuudessa – huoltoasemilla, toritapaamisissa ja kylän raitilla – olivat samansuuntaisia: joko oltiin pettyneitä/ tyytymättömiä tai välinpitämättömiä. Tarkoitan puolueväellä äänestäjiä, en paikallisia vaikuttajia enkä aktiiveja
Hallituksessa keskusta joutui kuitenkin sivurooliin:
– Sivuun joutumista seuraa unohdus. Tappio tulee vääjäämättä unohduksen kintereillä. Keskustaa riivasi tämä logiikka.
”– Perussuomalaiset ovat ainakin tässä katsannossa ottaneet keskustan paikan.
Perussuomalaiset on Kääriäisen mukaan vakiinnuttanut asemansa kolmen suurimman puolueen joukossa, ja sen piiriin on virrannut keskustalaisia jo 15 vuoden ajan.
Kääriäinen toteaa, että ”toripuolue” perussuomalaiset aisti myös, mistä vaaleissa on kysymys: ostovoimasta ja toimeentulosta, ratkaisevista vaaliteemoista.
– Perussuomalaiset kutsuvat itseään ”toripuolueeksi”. Toimeentulovaikeudet tulivat puheeksi juuri tori- ja huoltoasematapaamisissa. Näitä arjen jokapäiväisiä vaikeuksia perussuomalaiset hyödynsivät. Vaalit olivat monien äänestäjien mielissä paljolti ostovoimavaalit: riittävätkö rahat toimeentuloon?
– Perussuomalaiset ovat ainakin tässä katsannossa ottaneet keskustan paikan.
– Puolueen äänestäjissä on paljon entisiä keskustalaisia, jotka kertoivat julkisesti jo ennen vaaleja äänestävänsä perussuomalaisia, ja myös sellaisia keskustalaisia, jotka ovat vaalien jälkeen kertoneet äänestyspäätöksensä perusteita. Niissä sanotaan muun muassa, ettei keskusta ole ”entisensä”.
Kääriäinen ihmettelee myös puoluejohdon selityksiä rökäletappiolle:
– Perinteinen ja lähes kaikkien toistama selitys keskustan vaalitappiolle on se, että ”viesti ei mennyt perille”. Puolueen politiikasta ja toiminnasta muodostuu äänestäjille kuva, joka on aina oikea siinä mielessä, että sen mukaan puolueeseen ja sen päättäjiin suhtaudutaan.
– Marinin hallitusta luonnehdittiin vaalikauden loppua kohti enenevästi vasemmistohallitukseksi, jossa keskustalle muodostui – osin opposition propagandan seurauksena – ”apupuolueen” epäkiitollinen rooli. Puhuttiin myös ”tilkepuolueesta”. Se oli myrkkyä keskustalle, joka kilpaili kannatuksesta kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa.
Kääriäinen summaa, että keskusta on ollut jo pari vuosikymmentä osittain sahaavassa liu´ussa 20 %:n tasosta kohti 10 prosentin kannatustasoa ja samalla keskisuuren puolueen asemaa.
– Uusilla äänestäjillä ei ole juuri mitään käsitystä keskustan politiikasta. Ja jos on, se on menneestä maailmasta, Seppo Kääriäinen arvioi
– Kannatus on pudonnut merkittävästi ns. perinteisesti vahvoilla alueilla, ja kannatuksen alhaisuus väkirikkailla alueilla on tyrmäävä. Kysymys on trendistä, ei niinkään suhdanteista. Sen takia vaalitulokseen kannattaa suhtautua poikkeuksellisen vakavasti.
”Uusilla äänestäjillä ei ole juuri mitään käsitystä keskustan politiikasta. Ja jos on, se on menneestä maailmasta.
Mutta mitä pitäisi tehdä? Mistä resepti uudelle nousulle?
– Puolueessa on tehtävä kattava uudelleenarviointi omasta itsestään ja asemastaan Suomen puoluekentässä. Nousu ei tule itsestään. Keskustan periaatteita ei ole tarvis panna uusiksi. Ne kestävät, niissä on sanomaa, ne auttavat Suomea ja suomalaisia.
– Se, mitä ne tarkoittavat ajassamme, on tärkeimpiä pohtimisen aiheita.
Kääriäisen mukaan keskustan on asemoitava itsensä oikeisto-vasemmisto -akselilla ja kirkastettava, ettei se ole vasemmistopuolue.
– Uuden nousun ehtoja ovat tähän mennessä toteutetun poliittisen linjan kriittinen arviointi, mahdolliset uudet johtopäätökset, puolueen järjestöllisen ja toiminnallisen tilan tarkastelu sekä viestinnän läpivalaisu.
– Keskusta tulisi tässä vaihtoehdossa ajaa koko lailla uuteen asentoon. Siihen voi kuulua myös uusien johtohenkilöiden valinta, Kääriäinen kirjoittaa, mutta toteaa asian olevan puoluekokouksen asia.
Joka tapauksessa Kääriäisen linja on, että keskustan ei tule tyytyä keskisuuren tai pienen puolueen asemaan.
Keskustan kohtalon ratkaisevat uudet äänestäjät – ja nuoret
– Sille joukolle tulevaisuuden elämänehdot kuten ilmasto-, ympäristö - ja luontoasiat ovat koulutus- ja toimeentulokysymysten ohella tärkeitä valintakriteerejä.
– Uusilla äänestäjillä ei ole juuri mitään käsitystä keskustan politiikasta. Ja jos on, se on menneestä maailmasta.