Tilaat keiton. Se on ”yksilöllisten preferenssien perusteella valmistettu” ja se tuodaan luoksesi. Voit seurata prosessia reaaliaikaisesti. Kun keitto on vedetty napaan, saat tietää, miten se vaikutti elimistöösi, mitä muut olivat siitä mieltä ja miten pakkaus tulee kierrättää.
Teknologian tutkimuskeskus VTT visioi tänään ”älykkään, kuluttajakeskeisen ruoantuotannon” uudesta aikakaudesta, jossa digitaalisuus muuttaa tuotantoa, kauppaa, jakelua ja itse ruokaa. Visiopaperi (pdf) sisältää paljon VTT:n tarinoimia esimerkkejä arjesta älykkään ruuan tulevaisuudessa.
Digitalisaation evankelistat painottavat kaiken keskiössä olevaa kuluttajaa valintoineen. Miksi minusta – valitsevasta kuluttajasta – jotkut visiot tuntuvat luotaantyöntäviltä?
Syvästi teknologiaorientoituneiden tutkijoiden ja teollisuuden intressien hyrrän tunnistan ja keskiössä ehkä ’kuluttajankin’, mutta ’ihmistä’ en näe enää keitontilaajan tarinassa missään. Kojussa jäätelöä myy robotti ja pizzaa valmistaa automaatti.
Visiossa on toki paljon hyvää ja tärkeää. Kansainvälistä tutkijoiden ja toimialojen yhteistyötä tarvitaan, jotta ruuan tuotanto- ja jakeluketjuja voidaan uudistaa. Niiden pitää vastata nykyistä paremmin globaaleihin ongelmiin, väestönkasvuun, hiilidioksidipäästöihin, ruokahävikkiin ja raaka-aineiden hukkaamiseen.
Helppo ei ole aina hyvästä
Kuluttajatrendeistä puhuttaessa toistellaan, että tulevaisuuden ihminen haluaa helppoutta. Kuinka paljon helpommaksi voi ruuan saanti enää teollisuusmaassa mennä? Ruokaa on ympärillämme joka puolella: kaupoissa, tilattavana, noudettavaa, kotiin kuljetettuna. Osittain siksikin olemme ylipainoinen kansa.
Jos digi tekee meidät vieläkin vapaammiksi arkiaskareista, alammeko liikkua ja käyttää aivojamme päivittäin enemmän? ”Arkea helpottavat” palvelut voivat toimia myös toisin. Ne voivat turruttaa ja passivoida. Kun ei tarvitse tehdä juuri mitään saadakseen ruokaa, ei jaksa nähdä vaivaa muissakaan asioissa.
Tai sitten aivot kuormittuvat uusista käyttöliittymistä ja ”disruptiivisista” toimintamalleista. Ruoka-aineiden valitseminen kaupan hyllyiltä ja ruuan laitto kotona on kenties vanhanaikaista, mutta jättää myös tilaa luovuudelle. Jos jokin ruoka-aine unohtuu, tilalle voi keksiä toisen. Mutta jos sovellus ei toimi tai ruoka ei saavukaan, turhaudut voimattomana.
Entäpä ihmisten kohtaaminen? Kuvitellaanpa, että odotan ruokaa kivassa kortteliravintolassa. Tarjoilija pahoittelee raaka-aineen loppumista ja joudun odottamaan. Kun saan annoksen eteeni, se palkitsee odotuksen. Sen on valmistanut ihminen keittiössä. Toinen ihminen kertoo kasvokkain, mitä lautasellani on. Saan jotain mihin ”älykäs käyttöliittymä” ei pysty: Ruokailutilanteen, joka ei ohjaudu algoritmien mukaisesti ja on kokemuksena kiinnostava juuri epätäydellisyytensä vuoksi.
Evoluutio ei ole luonut ihmistä älykkään käyttöliittymän käyttäjäksi, vaan itse sellaiseksi.
