Vanhan pellon laita on täynnä mesimarjan lehtiä, mutta marjaa ei näy missään. Kun lopulta löydän oikean paikan, mykistyn. Meheviä tummanpunaisia marjoja on kaikkialla. Jokaisessa lehden välissä ja kaikkien risujen alla.
Suomen metsissä ja pellonpientareilla kasvaa salainen helmi, jonka moni on unohtanut. Maamuurain eli mesimarja tuo nopeasti voimakkaan maun niin hilloon kuin kakkuunkin, ja hyvältä mesimarjapaikalta pääsee oikeille tienesteille.
Liminkalainen Jani poimii mesimarjoja harrastusmielessä, muttei itse juurikaan syö niitä.
– En ole himopoimija, mutta tapa on jäänyt lapsuudesta. Käyn joka vuosi katsomassa kaksi vakiopaikkaa. Jos niissä ei ole marjaa, niin en rupea niitä hakemaan, eikä niitä tahdo helposti löytääkään.
Yleensä Jani poimii useampia kiloja vuodessa. Tänä vuonna on hänen mukaansa normaali mesimarjavuosi.
Mesimarjan poiminta ei ole hoppuisten hommaa, vaan se vaatii malttia ja aikaa.
– Mesimarjaa ei poimita ämpäritolkulla niin kuin hillaa. Jos poimii ämpärin mesimarjaa, täytyy kyllä olla todella hyvä paikka, hän naurahtaa.
Mesimarjassa on ainutlaatuinen voimakas aromi, joka peittoaa alleen helposti perinteiset luonnonmarjat. Siitä moni on valmis maksamaan.
”Laskin kerran huvikseni, että se on vajaa 70 euroa tunti, jos poimii.
Jani on myynyt marjaa niin, että 100 grammaa on maksanut 10 euroa. Vastaavilla hinnoilla marjat liikkuvat myös netissä. Silloin mesimarjan kilohinta on 100 euroa.
– Laskin kerran huvikseni, että se on vajaa 70 euroa tunti, jos poimii.
Janin mukaan ostajat ovat olleet pääasiassa vanhempia ihmisiä, jotka ovat nuorena poimineet mesimarjaa itse.
– He, jotka arvostavat marjaa, myös maksavat tuon hinnan.
Janin marjapaikka on meren rannassa hänen naapurikunnassaan. Hän poimii mesimarjoja pajumetsästä.
– Jos ajaa autolla ohi, ei käy mielessäkään, että siellä ryteikössä voisi olla marjaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Saila Karhu kertoo, että mesimarjaa poimitaan vuosittain vähäisiä määriä ja marjaa esiintyy yhä harvemmassa paikassa.
– Puhutaan korkeintaan tuhansista liroista. Poimiminen on hidasta, ja marjat kasvavat usein hankalissa paikoissa.
Mesimarja viihtyy, kun se saa riittävästi valoa ja kosteutta. Aiemmin sen esiintymisalueita ovat olleet esimerkiksi pelto-ojien pientareet ja metsän reunat.
– Myös kaskeaminen on lisännyt aikanaan mesimarjojen esiintyvyyttä ja siksi niitä kasvaa edelleen usein esimerkiksi koivikoissa.
Mesimarja on pohjoisen alueen kasvi ja sitä kasvaa myös Ruotsissa ja Norjassa. Pohjois-Amerikassa on oma mesimarjansa, alaskanmesimarja, joka on hieman Suomessa esiintyvää isompi.
Mesimarja menestyy Suomessa hyvin ainakin Oulun korkeudelle asti.
– Parhaiten mesimarja viihtyy Savon ja Pohjanmaan alueella, siellä on yleensä parhaiten satoa.
”Mesimarja on oikukas. Se tarvitsee paljon huomiota ja se on enemmän luonnonkasvi kuin viljelykasvi.
Kaunis kukinto ei tarkoita, että kasviin tulisi marjoja, sillä mesimarja on ristipölytteinen. Jotta kukka kehittyy marjaksi, se tarvitsee kahta kantaa.
– Isokin kasvusto tarvitsee vierasta siitepölyä.
Mesimarjan kukinto ei takaa marjoja.
Jos pihalla kasvaa mesimarja, mutta siihen ei tule marjoja, Karhu neuvoo, että sen viereen alle metrin säteelle kannattaa hankkia mesimarjan taimia, jotka ovat eri paikasta ja toista lajiketta.
Karhu analysoi, että mesimarjoissa on monia eri makuja, eivätkä kaikki lajikkeet ole yhtä aromaattisia.
– Joissain taas on todella intensiivinen aromi. Peräti karamellimainen syvä aromi. Kun sen laittaa suuhunsa tietää, että miksi marja on niin suosittu.
Annin marjatarhan Arja Raatikaiselle mesimarja on tuttu kaveri. Hän on kokeillut viljellä sitä tilallaan Kauhavalla, mutta lopetti kokeilun pari vuotta sitten, sillä mansikan ja vadelman viljelyltä ei jäänyt sille aikaa.
– Mesimarja on oikukas. Se tarvitsee paljon huomiota ja se on enemmän luonnonkasvi kuin viljelykasvi.
Raatikaisen mukaan mesimarja kyllä menisi kaupaksi.
– Sen aromi on niin ainutlaatuinen. Olisi äärimmäisen kiinnostavaa, jos sitä saisi viljeltyä ja aromin saisi tuotteistettua.
Raatikainen kertoo, että mesimarjan viljelyssä on ollut myös erilaisia hankkeita, mutta niissäkin sato on jäänyt niukaksi ja viljely on ollut ongelmallista.