Helene Schjerfbeckin (1862–1946) taiteellinen ura oli pitkä. Hän oli 11-vuotias päästessään Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Uuden oppimiseen hän ei kyllästynyt, vielä 75-vuotiaana hän opetteli litografian.
Mielenkiintoista on, millaisena Helene Schjerfbeck nähdään Antti J. Jokisen tulevassa elokuvassa, jossa pääroolin näyttelee Laura Birn. Elokuva perustuu Rakel Liehun Helene-romaaniin.
Taidehistorioitsija Pontus Kyander on kehottanut boikotoimaan elokuvaa, koska siinä puhutaan suomea. Kyanderin mielestä kyse on kulttuurin omimisesta, koska Schjerfbeckin äidinkieli oli ruotsi.
Kulttuuridebatissa on muistutettu, ettei muistakaan merkkihenkilöistä ole aina tehty elokuvaa heidän äidinkielellään. Kyanderin näkemystä ovat vastustaneet monet suomenruotsalaisetkin, toki hän on saanut puoltajiakin.
Nuori Helene 1880.
– Ihan älytön juttu. Helene oli vapaamielinen, eikä hän vastustanut mitään kieltä, sanoo taidehistorioitsija Leena Ahtola-Moorhouse.
Ateneumin intendentin virasta eläkkeelle jäänyt Ahtola-Moorhouse on Suomen johtava Schjerfbeck-asiantuntija.
Helene Schjerfbeck luki suomenkielistä kirjallisuutta, joten hän ei ollut ummikko suomenkielen suhteen kuten jotkut tietolähteet väittävät.
Antti J. Jokisen elokuvassa saatetaan nähdä vahva naistaiteilija, vaikka jotkut tahot ovat painottaneet taiteilijan haurautta.
Helenellä oli omaa tahtoa, sillä hän maalasi aiheita, joita pidettiin 1800-luvulla naistaiteilijalle sopimattomina. Esimerkiksi historialliset maalaukset ja kokeileva taide sallittiin vain miesmaalareille.
Nuorena Helene Schjerfbeck teki historiallisia maalauksia ja naturalismia edustavia töitä. Myöhemmin hänestä tuli eräs arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoita, pelkistämisen mestari.
Schjerfbeck tunnetaan erityisesti vahvoista omakuvista. Maalauksistaan hän karsi kaiken ylimääräisen, kuten myös omasta elämästään.
Kun Helene Schjerfbeck lähti 1880 Pariisiin, hän omaksui radikaalin naturalismin, joka ei vedonnut suomalaisiin. Samana vuonna hän teki Haavoittunut soturi hangella -maalauksensa, joka luokitellaan historiallisiin maalauksiin.
Omakuva vuodelta 1885.
Toisen Ranskan-matkansa Helene teki 1884–1885, jolloin hän osallistui Pariisin salonkiin ja teki töitä myös Bretagnessa, jossa hän oli jo ensimmäisen matkansa aikana.
Väitetään, että hän kihlautui tuolloin ruotsalaisen taiteilijan Otto Hagborgin kanssa. He oleskelivat molemmat Pont-Avenissa.
– Ei pidä paikkansa, sellaista ei ole kukaan pystynyt todistamaan, Ahtola-Moorhouse tyrmää.
Se on lähes varmaa, että Helenellä oli kihlattu noihin aikoihin, mutta rakastetun henkilöllisyys ei ole selvinnyt. Helene hävitti kaikki kihlattuunsa liittyvät kirjeet. Kihlauksen purkautuminen oli hänelle valtava suru – oletetaan.
Toipilas-maalaus vuodelta 1888 on yksi Helene Schjerfbeckin tunnetuimmista teoksista.
Voi toki olla niinkin, että Helene halusi keskittyä rakastamaan maalaamista, joka olisi kärsinyt perhe-elämän vaatimuksissa.
Otto Hagborg -huhujen mukaan kihlaus kariutui, koska Hagborgin suku luuli Helenen lonkkavikaa tuberkuloosin oireeksi.
Helene Schjerfbeck käveli ontuen, sillä hän kaatui neljävuotiaana rapussa ja sai lonkkavamman, minkä takia hän oli kotiopetuksessa ja kärsi kivuista.
Syksyllä 1886 Helene lähti taas Pariisiin ja sieltä seuraavana kesänä Englantiin Cornwalliin taiteilijayhdyskuntaan. Tuohon aikaan syntyivät hänen kuuluisat maalauksensa Leipomo (1887) ja Toipilas (1888).
Kotimaan taidepiireissä Helene tunsi ulkopuolisuutta eikä kokenut saavansa arvostusta. Se on ollut monen taiteilijan kohtalo varsinkin uran alussa.
Helene Schjerfbeck oli myös Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana. 1902 hän lopetti opettamisen terveyden heiketessä.
Taiteilija muutti Olga-äitinsä kanssa Hyvinkäälle, jossa oli hänen sydän- ja keuhkovaivoilleen sopiva kuiva ilmanala. He asuivat yhdessä 20 vuotta yksiössä.
Helene Schjerfbeck maalasi Pukukuva I:n vuosina 1908–09. Se tunnetaan myös nimillä Tyttö ja appelsiini sekä Leipurin tytär. Mallina oli Taimi Lilja. Teon on Ateneumin kokoelmissa.
Äiti istui usein Helenen mallina mutta ei hyväksynyt tyttärensä kunnianhimoa. Ehkä Helenen olisi pitänyt vain seurustella äitinsä kanssa – tai mennä naimisiin.
Kun terveys heikkeni, Helene lopetti matkustamisen. Hän ei käynyt 15 vuoteen edes Helsingissä. Elämän rajoittumiseen vaikutti myös sairasteleva äiti.
Helenen elintaso nousi, kun taidekauppias Gösta Stenman osti kaikki hänen työnsä ja järjesti 1917 galleriassaan Einar Reuterin kanssa taiteilijan ensimmäisen yksityisnäyttelyn. Siitä ei mennyt kauan, kun Helene Schjerfbeck sai valtion apurahan ja Suomen valkoisen ruusun kunniamerkin.
Einar Reuter kuvasi Helenen ja Olga-äidin Hyvinkäällä noin 1916.
Taidemaalari-kirjailija Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela) oli Helenen läheinen ystävä, joka kirjoitti Helenen tunnettavuutta lisääviä artikkeleita. Hän teki myös Helene Schjerfbeck -elämäkerran. Helene Schjerfbeck maalasi ystävästään neljä muotokuvaa, joista tunnetuin on Purjehtija. Hän myös kirjoitti Reuterille satoja kirjeitä.
Siitäkin ollaan eri mieltä, oliko Helene rakastunut nuoreen Einariin, jolla ei ollut vielä perhettä heidän tutustuessa. Niin tai näin, heidän yhteydenpito kesti loppuun asti.
Olga-äidin kuoleman jälkeen 1925 Helene muutti Tammisaareen ja alkoi saada huomiota Tukholmassa näyttelyillään. Lopullinen läpimurto Ruotsissa tapahtui 1937 Stenmanin omistamassa galleriassa.
Ruotsalaiset olivat Helene Schjerfbeckistä innostuneempia kuin suomalaiset, jotka eivät vielä arvostaneet hänen myöhemmän vaiheensa maalauksia.
Silkkikenkä (1938). Teos on Ateneumin taidemuseon kokoelmissa.
Pohjoismaiden ulkopuolella Schjerfbeck alkoi saada kunniaa 1990-luvulla.
2008 Sothebyn huutokaupassa Lontoossa myytiin Tanssiaiskengät-maalaus (1882) 3,9 miljoonalla eurolla. Taiteilija teki samasta aiheesta 1939 toisen version, joka myytiin 1990-luvulla 1,5 miljoonalla eurolla.
Helene Schjerfbeckin litografian voi saada seinälleen 5 000–10 000 eurolla. Luonnosmaiseksi jääneen maalauksen saattaa saada noin 60 000 eurolla. Taiteilijan ikonisiin maalauksiin tarvitaan iso pankkitili.
Hopeataustaisen omakuvan Helene Schjerfbeck maalasi vuonna 1915. Hän maalasi omakuvia lapsuudesta kuoleman läheisyyteen asti.
Helene Schjerfbeck kuoli 83-vuotiaana 23.1.1946 Ruotsissa Saltsjöbadenin kylpylähotellissa. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Schjerfbeckin viimeisessä, edellisvuonna tehdyssä omakuvassa silmät ovat ontot eikä suuta ole. Tuhat teosta tehnyt mestari tiesi, miten vähällä voi kertoa.
Ateneumin taidemuseossa, jolla on mittava Helene Schjerfbeckin teosten kokoelma, on 20.1.2019 asti Kohtaamisia kaupungissa -näyttely, jossa on useita Schjerfbeckin töitä.
Lontoon kuninkaallisessa taideakatemiassa on Helene Schjerfbeckin näyttely 20.7.–27.10.2019. Se kertoo paljon siitä, miten korkealle taiteilijamme arvostetaan.