Näyttelijä Juha Veijonen täyttää torstaina 60 vuotta, mutta merkkipäivää juhlistetaan tulevana lauantaina. Veijonen aloittaa uuden vuosikymmenen tyytyväisenä miehenä.
– Olen ihan parhaassa vaiheessa elämää. Pystyn sanomaan näin, koska tiedän, mitä on olla onnellinen, mutta kokemusta on myös siitä, mitä on olla onneton. Tällä hetkellä katson olevani hyvin onnellinen, Juha Veijonen hymyilee.
– Minulla on ihana parisuhde ja myös töitä riittää. Ikä tuntuu kropassa, sitä ei käy kieltäminen, akkuja pitää välillä ladata. Mutta en vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään. Minusta on tullut rauhallisempi ja kärsivällisempi, näyttelijä kiteyttää.
Aina vuosikymmenet eivät ole vaihtuneet yhtä mukavissa merkeissä, sillä aikanaan nelikymppisten täyttäminen laukaisi pari vuotta kestäneen kuolemanpelon. Sitä mukavampaa on nyt suunnata seuraavalle vuosikymmenelle seesteisissä merkeissä.
– Ainoa ikäkriisi on ollut neljänkympin kynnys. Minulla iski ihan oikea kuolemanpelko, joka kesti pari vuotta, Veijonen myöntää.
Hän on miettinyt syitä vahvaan tunnemyllerrykseen.
– Tuntui, että 40 vuotta oli mennyt todella vauhdilla, joten alkoi pelottaa, kuinka nopeasti koko elämä kuluisi loppuun.
Parin vuoden ajan ajatuksia suorastaan ryöppysi mieleen.
– Mietin päivittäin, että hitto vie, minulla ei enää ole jäljellä paljoa aikaa. Kaikkea mahdollista pitäisi ehtiä tehdä ennen kuin kuolen. Onneksi jossain kohtaa tuollaiset ajatukset menivät ohi, Vexi toteaa.
– Olen realisti enkä usko kuolemanjälkeiseen elämään. Myönnän olevani tietyllä tavalla kateellinen tosiuskovaisille, joille nämä asiat ovat selviä.
Kuudenkympin kriisiä Veijosella ei ole, mutta kun hän täytti neljäkymmentä, niin hänelle iski valtava kuolemanpelko.
Oman itsen kanssa oleminen ei aina ole ollut helppoa, sillä luonteessa on monin kohdin repivääkin ristiriitaisuutta. Perusrauhattomuus on pysynyt äitinsä teini-ikäisenä äitinsä menettäneessä miehessä syvässä.
– Olen ollut aina levoton sielu. Enää minulla ei ole onneksi koko ajan hoppu kaiken suhteen.
Viime vuosina Veijosen elämässä on tapahtunut rauhoittumista edistäviä muutoksia. Kolmannen polven stadilainen ehti asua parikymmentä vuotta samassa talossa Helsingin Käpylässä, kunnes viime vuonna piti vaihtaa maisemaa. Muutto tuli ajankohtaiseksi, kun vuokra-asunto laitettiin myyntiin. Uusi koti on osoittautunut mainioksi ratkaisuksi.
– Espoon Perkkaalta löytyi oikein ihana omakotitalo puutarhoineen ja saunoineen.
Nykyistä hyvää oloa on pohjustettu jo useampi vuosi, sillä vuonna 2013 näyttelijä tapasi avopuolisonsa Maria Hämäläisen. Yhteen muutettiin saman tien. Avopuoliso täyttää ensi vuonna 30 vuotta.
– Emme olisi yhdessä, jos ikäero olisi meille minkäänlainen ongelma, Vexi huomauttaa.
– Ikäero rikastaa meidän kummankin elämää. Pystyn ammentamaan hänelle elämänkokemustani, koska olen elänyt jo ennen hänen syntymäänsä. Hän puolestaan antaa minulle uutta ja raikasta näkökulmaa moniin asioihin. Minua on hiottu monta kertaa varmasti niin ovelasti, etten kaikkea ole edes huomannut.
Juha Veijosella ja Maria Hämäläisellä on ikäeroa noin 30 vuotta.
Pari puhuu asioista suoraan, minkään ei anneta patoutua.
– Me molemmat leimahtelemme. Kumpikin syyllistyy siihen, mutta se ei haittaa, koska osaamme myös pyytää anteeksi saman tien.
Veijonen ei ole ollut ikinä naimisissa eikä virallisesti kihloissakaan. Jotain on kuitenkin muuttunut, sillä enää ajatus kihloista ei tunnu mahdottomalta. Perheenlisäystä hän ei tässä kohtaa vielä lupaa. Juuri hankitut kissanpentu Zeta ja koiranpentu Zappa ovat nyt kasvattaneet perhettä riittävästi.
Veijosella on entuudestaan poika ja pojalla kolme lasta, joista vanhin on kohta aikuinen ja nuorin viisivuotias.
– En tunne olleeni isänä tai isoisänä huono, mutta pakko myöntää, että olisin voinut olla enemmänkin läsnä. Varsinkin pojan ollessa pieni oli paljon kiireitä, Vexi muistaa.
– Mutta mistään en tunne morkkista enkä myönnä kantavani tällä hetkellä syyllisyyttä mistään tapahtuneesta. Se on hyvin helpottava olotila.
Elämä on aina aaltoillut huippuhetkistä aallonpohjiin. Sen myötä Veijoselle on kehittynyt ajatusmalli, jolla hän on selvinnyt elämän polveiluista.
– Kyseessä on ”älä leiju, älä mene hirteen” -filosofia. En rupea leijumaan hyvinä hetkinä, koska ennen pitkää tiedän taas tulevan vaikeampaa. En leiju, mutta en myöskään aallonpohjien aikaan mene hirteen, koska tiedän parempien aikojen koittavan jossain vaiheessa. En ole ikinä kuvitellut, että mikään elämässä olisi ikuista, Veijonen huomauttaa.
– Olen realisti ja kenties hitusen jopa pessimisti. Ja vähän kyynikkokin. On kiva nähdä valoa tunnelin päässä, mutta varaudun siihen, ettei sitä tule ehkä ikinä näkymään. Silloin ei pety niin pahasti.
Juha Veijonen ei aio jäädä näyttelemisestä eläkkeelle, vaan tehdä töitä, niin pitkään kuin pysyy pystyssä.
Menestyneiden elokuvaroolien myötä elämään on kuulunut julkisuutta ja taloudellista menestystä.
– Totta kai menestys tuntuu hyvältä ja imartelee, mutta en mielestäni ole antanut sen sekoittaa päätäni vaan itsepäisesti pyrkinyt pitämään jalat maassa. En ole koskaan pyörinyt pää pilvissä, koska se olisi itselleni heti varoitusmerkki. Silloin on aika laskeutua äkkiä alas maanpinnalle ennen kuin sattuu.
Järkeily on kuulunut elämään siinäkin vaiheessa, kun Veijonen vietti aikaa menestysvuosina muiden nuorten näyttelijöiden seurassa.
– Totta kai joskus mentiin kavereiden kanssa takki auki. Oli sen ajan perusjuttua juhlia Kaivohuoneella ja kantapaikkamme oli alkuperäinen Colorado.
Veijosen mukaan hän ei ole ollut kaveriporukassa se, joka innostuu kaikkeen mukaan.
– Olen lukuisia kertoja ollut se, joka lähteekin kotiin. En ole antanut asioiden edetä. Olen järkeillyt, että tuosta ei välttämättä hyvä seuraa.
Kaikelta harkitsevaisuuskaan ei aina ole pelastanut.
– Olen tehnyt ratkaisuja, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Mutta en ole koskaan hypännyt mihinkään pusikkoon miettimättä ensin. Silti en ole tehnyt vuosiksi eteenpäin suunnitelmia enkä tule koskaan tekemään. Annan elämän viedä.
Veijonen teki kaksi Vares-elokuvaa, minkä jälkeen roolissa jatkoi Antti Reini.
– Olen ylpeä tekemistäni Vares-elokuvista. Urani kovin paikka ei ole ollut se, etten tehnyt lisää Vareksia. En sanoisi, että menetin roolin, syyt olivat monitahoiset. Ei ole mitään selkeää yhtä syytä eikä vastausta kysymykseen, näyttelijä pyörittelee.
Vuonna 2007 Juha Veijonen nähtiin pääroolissa elokuvassa V2 – Jäätynyt Enkeli..
Veijosella ei ole ollut tapana viettää suuria syntymäpäiväjuhlia.
– Nämä kuusikymppiset ovat nyt poikkeus. Viisikymppisiä en viettänyt lainkaan.
Hän ei ole itse laittanut tikkua ristiin juhlien eteen. Avopuoliso on halunnut hoitaa kaiken.
– On mahdollista, että tulossa on jokin yllätys, josta minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Jos jotain tulee, antaa tulla vaan. En järkyty pienestä, näyttelijä nauraa.
Perheen, ystävien ja työkavereiden kanssa on tarkoitus viettää rento lauantai-ilta.
– Muusikkoystävät soittavat terassilla ja grillimestarina on kaveripiiriin kuuluva kokki. Pitkiä puheita ei pidetä. Viisikin minuuttia on minusta jo pitkä puhe.
Maljoja nostetaan, vaikka Veijonen onkin lopettanut väkevien käytön.
– Minusta ei tule absolutistia, koska kahdesta asiasta en luovu: jääkaappikylmä saunakalja ja hyvä viini ruoan kanssa. Väkevää alkoholia en ole juonut enää pitkään aikaan. Konjakista pidän, mutta sitäkään en juo, Veijonen kertoo.
Juha Veijonen Vares-roolissaan vuonna 2004.
Hän ei aio jäädä näyttelemisestä eläkkeelle.
– Näyttelen niin kauan kuin pystyssä pysyn. Toivottavasti rooleja riittää, haluaisin näytellä ihan loppuun asti.
Veijonen kuvaa parhaillaan ohjaaja Miika Hakalan jännityselokuvaa Laavu. Teatterin puolella parisuhdekomedia Pientä laittoa vie ympäri Suomea ja myös Fuengirolaan, jossa viimevuotiset esitykset saivat niin suuren suosion, että sinne palataan vetämään viisi esitystä lisää.
– Olemme siinä Maarit Peltomaan kanssa kahdestaan, joten sen kanssa on helppo kiertää, näyttelijä perustelee.
Katso alla olevalta videolta, mitä Juha Veijonen kertoi legendaarisen Häjyt-elokuvan kuvauksista vuonna 2016.