Urpo Lahtisen syntymästä on kulunut 90 vuotta. Urpo sai aikaan satojen miljoonien omaisuuden, mutta ei siitä tainnut hänelle pitkäaikaista iloa olla.
– Raha ei näytä tuovan onnea. Se poistaa normaalit murheet, mutta tuo uusia tilalle, sanoi Urpon ystävä kirjailija Erkki ”Napi” Lepokorpi.
Toimittajalegenda Veikko Ennala, yksi Hymy-lehden suuruuden luojista, kirjoitti kaveristaan seuraavaa:
– Hän on erilaisten sielullisten ristiriitojen kävelevä lihaksitulemus. Perinpohjaisen freudilaisen ja jungilaisen koulutuksen saanut ammatti-psykiatrikin sekoaisi yrittäessään luodata hänen psyykettään, Veikko Ennala kirjoitti.
Urpon firman toimittajat lähettivät marraskuussa 1987 kollegoilleen hätähuudon työpaikkojensa puolesta. Viestissä kuvattiin, millaista oli meno yhtiössä.
– Urpo joi, sekoili ja matkusteli – vähemmistöosakas Matti teki työt ja kasvatti firmat isoksi.
Viestissä mainittu Matti oli toimitusjohtaja Matti Lahtinen, joka ei ole sukua Urpolle.
1987 Matti Lahtinen oli siirretty sivuraiteelle, ja puikoissa oli Tampereen kaupunginjohtajan paikalta lahjusjutun takia lähdöt saanut Pekka Paavola, takavuosien oikeusministeri, joka myöhemmin sai pari vankeustuomiota Urpon asioita hoitaessaan.
– Urpo taas ei tajua yhtikäs mitään tästä maailmasta – hän vain sattuu omistamaan firman ja voi kai sitten tehdä meidän työpaikoillamme mitä tahansa – auttakaa meitä, jos vain voitte! huusivat Urpon palkolliset hätäänsä.
Urpo janosi arvostusta, mutta sitä ei roisien lehtien kustantajalle suotu.
Kirjailija Erkki Lepokorven elämäkerrassa Sanoivat Urpon sammuneen on rankkoja kuvauksia Urpon juopottelusta. Lehtikeisari saattoi elää kuukausikaupalla pelkästään viinan voimalla graniittilinnansa tornihuoneessa. Sitten miestä vietiin kuoleman kielissä pillit soiden sairaalaan.
– Kuukausi selvänä, kuukausi juopottelua, kuukausi sairaalassa. Se on Urpon elämän kiertokulku, Lepokorpi kuvasi kaverinsa elämänmenoa.
Ei Urpon juopottelusta pelkästään vahinkoa ollut. Alaiset kertoivat, että hommat sujuivat parhaiten, kun Urpo oli tornihuoneessaan.
”Teen töitä ryöpsähtelemällä, aina kun maistuu. Kun ei maistu, niin ei väkisin ei väkisin, kuten entinen tyttö sanoi.
Sitten kun selvä päivä koitti, Urpo saapui työmaalle. Hän työskenteli salaman lailla. Ensin tuli välähdys, sitten isot vahingot. Ideoita sinkoili, lähes kaikki jäi kesken ja miljoonia paloi.
– Teen töitä ryöpsähtelemällä, aina kun maistuu. Kun ei maistu, niin ei väkisin ei väkisin, kuten entinen tyttö sanoi, kuvasi Urpo työtapojaan.
Urpo Lahtinen oli isänsä menettänyt sotaorpo Kotkasta. Nuoruudessaan hän elätti itsensä maalaamalla tauluja ja kaupustelemalla niitä ovelta ovelle. Toimittajan hommia hän aloitteli Eteenpäin-lehdessä ja pääsi myöhemmin Tampereelle Kansan Lehteen.
Kansan Lehden päätoimittaja Arvo Poika Tuominen, Leninin ja Stalinin kanssa aikoinaan kaveerannut, ihmetteli kerran, kun ihmiset Tampereen rautatieasemalla jonottivat Kansan Lehteä. Urpo oli taas tehnyt jutun. Nuorella Urpolla oli uutisnenää.
Kerran eräässä salaisessa oikeudenkäynnissä Urpo piiloutui siivouskomeroon, jonne kuuli käräjäsalin tapahtumat. Käry kävi, kun hän raotti ovea saadakseen ilmaa. Konstaapeli tempaisi Urpon komerosta pihalle, mutta hän oli jo saanut jutun ainekset.
Kun Urpo oli töissä, tuntui tapahtuvan tavallista enemmän. Poika Tuominen sanoi, että Urpolla on tapahtumien himo.
– Juu, kerta kaikkiaan mania. Ja kyky hankkia tapahtumia, Urpo vahvisti.
Kun Lahtinen matkusti jonnekin, aina tapahtui. Urpo kertoi olleensa neljä kertaa lento-onnettomuudessa, kahdesti haaksirikossa ja parikymmentä kertaa auto-onnettomuudessa.
Lahtinen väitti, että hänen nahastaan löytyy yli 60 reikää, jotka ovat syntyneet puukolla, ampumalla ja kolareissa. Tosin Urpon kanssa saunassa olleet saattoivat todeta, että ei miehessä tainnut ylimääräisiä reikiä olla.
Urpo Lahtinen ihannoi miehistä voimaa. Hän rakasti härkätaisteluja ja nyrkkeilyä. Hän oli ekstaasissa, kun härkätaistelija rääkkäsi viatonta eläintä. Vieressä istunut kaveri toivoi salaa, että härkä tuikkaa sarvillaan matadoria takapuoleen.
Nyrkkeily oli toinen Urpon lempilaji. Monikaan ei ollut kuullut Mike Tysonista, kun tämä 1980-luvulla nyrkkeili Tammer-Turnauksessa. Urallaan 300–400 miljoonaa dollaria ansainnut ja kaiken menettänyt Tyson oli niin köyhä poika, että hän kerjäsi ihmisiltä lantteja. Urpo osti Tysonin hanskat, joista löytyy tulevan maailmanmestarin nimikirjoitus.
”Urpolla oli tiettävästi ollut toisinaan lähtö mielessä ja kovat piipussa.
Machokirjailija Ernest Hemingway oli Urpon ihanne. Erkki Lepokorpi kertoo kirjassaan, että Urpo suunnitteli vuosien ajan itselleen hemingwaymäistä loppua, eli aikoi ampua itsensä hengiltä.
– Urpolla oli tiettävästi ollut toisinaan lähtö mielessä ja kovat piipussa.
Lepokorven kirja päättyy siihen, kun Urpo lukee Hemingwayn elämäkertaa. Siellä kerrotaan, kuinka Hemingway laittoi kiväärin piipun otsalleen, varpaansa liipaisimille ja ampui itsensä. Sen luettuaan Urpo alkoi tuijotella asekaappinsa ovea. Nämä mietteet katkaisi pihasta kuulunut auton ääni. Poika Jeppe Lahtinen oli tullut käymään.
– Olisiko sinulla isä nyt aikaa jutella? Jeppe sanoi.
– Kuin pyyhkäistynä oli hallituksen puheenjohtaja unohtanut aseen ja suuren kirjailijan paljaat liipasinvarpaat, kertoo Lepokorpi kirjassaan.
Tarina lienee tosi. Urpo antoi siunauksensa Lepokorven kirjassaan tekemille paljastuksille.
Miehiset lajit oli Urpon juttu. –Minä rakastan dramatiikkaa, ja nyrkkeilyssä ja härkätaistelussa tapahtuu, sanoi “Urpo Hemingway”, millä nimellä toimittajalegenda Veikko Ennala isäntäänsä kutsui.
Alussa oli mies, kone ja idea. Mies oli Urpo Lahtinen, kone oli lainattu Olivetti-kirjoituskone, idea oli ilmaiseksi jaettava mainostuloilla rahoitettu kaupunkilehti. Näin Urpo Lahtinen kuvasi lehti-imperiuminsa syntyä.
Köyhä maailmankiertäjä Urpo Lahtinen löysi ilmaisjakelulehden idean Amsterdamista. Syntyi kaupunkilehti Tamperelainen vuonna 1957.
Ensimmäisen lehden pääjuttuna oli Väinö Linnan haastattelu. Tamperelaiset luulivat, että Väinö Linna rahoineen on lehden takana. Urpo ei yrittänyt tätä harhaluuloa hälventää.
Alku oli taloudellisesti rankkaa. Urpo kertoi, että perhe eli syömällä kaurapuuroa, johon ei ollut varaa lorauttaa edes maitoa, voisilmästä puhumattakaan.
Aina rahat laskuihin jostain kaivettiin. Iso kiitos kuului Hymy-vaimolle, joka kiersi sinnikkäästi perimässä saatavia ilmoittajilta.
Vuonna 1959 syntyi Hymy-lehti. Se oli aluksi nuorisolehti, mutta muuttui myöhemmin sensaatiolehdeksi. Levikki oli aluksi 30 000:n korvissa, mutta erään onnenkantamoisen seurauksena tuli räjähdysmäinen nousu.
Urpo oli saanut vinkin, että tulossa on kirjapainolakko. Hän käski haalia kirjapainosta kaikki painopaperin jämätkin, jotta Hymystä saatiin tehtyä jättipainos. Kun pitkän lakon takia kioskeissa ei ollut muita lehtiä, Hymyä myytiin parisataatuhatta kappaletta.
Urpo Lahtisen kotimuseon kokoelmissa ensimmäinen Hymy-lehti.
Hymyn levikki huiteli parhaimmillaan puolen miljoonan lukemissa. Suhteessa väkilukuun se oli maailman suurin lehti. Jutut olivat usein sosiaalipornoa, kuten köyhä mökinakka alastomana lantatunkion päällä.
Tabuja rikottiin urakalla. Kansaa kohautti Veikko Ennalan juttu Annikki Ant-Wuorisesta, joka väitti maanneensa elämänsä aikana 10 000 miehen kanssa.
Kansainvälistä huomiota herätti juttu, jossa Jörn Donner pelehti alasti 15-vuotiaan gambialaisen Idan kanssa. Kohu sai lisää kierroksia, kun tyttö jonkin ajan kuluttua kuoli keskenmenoon.
Hymyn nousu on yhdistetty vennamolaisuuden nousuun, siis populismiin. Demarilehden toimittajana Urpolla oli ollut Sdp:n jäsenkirja. Demarius jäi, kun Urposta tuli kustantaja. Hän ei käynyt edes äänestämässä. Hän luotti enemmän lehtiensä voimaan kuin politiikkaan.
– Kun minä teen jutun, asia mulkkaantuu, Urpo julisti.
Urpon pääosin omistama Lehtimiehet Oy, sittemmin Lehtimiehet Yhtymä perusti noin 60 lehteä. Yhteislevikki oli enimmillään 1,3 miljoonaa. Lehtiä tuli ja meni. Jotkin päätyivät lahtipenkkiin ensimmäisen numeron jälkeen.
Urpon palkollisten ennustus toteutui loppuvuodesta 1988. Työpaikat menivät. Kustantamon 20 lehden julkaisuoikeudet myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, nykyiselle Otavamedialle. Hinta oli 300 miljoonaa markkaa, nykyrahassa noin 90 miljoonaa euroa.
Lahtisille jäivät kivitalot Tampereella, Tahkovuoren hiihtokeskus, osuus kirjapaino Helprintistä. Kun kirjapaino aikoinaan myytiin ulkomaille, hinta oli 500 miljoonaa markkaa (117 miljoonaa euroa).
Vedättikö Yhtyneet Kuvalehdet Urpo Lahtista?
IS:n reportteri teki huhtikuussa 1981 Urpo Lahtisesta 50-vuotishaastattelua. Yllättäen kolme Yhtyneiden Kuvalehtien miestä livahti salaa Urpon graniittilinnan alakertaan. Haastattelu keskeytyi muutamaksi tunniksi ja jatkui sitten saunottelun ja uimisen merkeissä.
Mutta mitä kilpailevan lehtitalon päällikkötason miehet tekivät Villa Urpossa? Se selvisi kesällä 1981, kun Urpo perusti laadukkaaksi tarkoitetun Pikajuna-lehden. Villa Urpossa keväällä vierailleet Yhtyneiden miehet olivat Pikajunan johtopaikoilla.
Pekka Paavola (oik.) ja kustantaja Urpo Lahtinen (vas.), keskellä Yhtyneiden kuvalehtien Pauli Leimio infoavat Lehtimiesten myynnistä Yhtyneille Kuvalehdille 18.11.1988.
Yhtiön talousjohto oli kauhuissaan, kun Urpo Lahtinen sai päähänsä rakentaa valtavan graniittilinnan Villa Urpon. Sen jokainen kivi on muotoiltu rakennuspaikalla. –Kiva kun on talo, joka ei ole ihan standardia, Urpo Lahtinen sanoi.
Pikajuna oli täydellinen katastrofi. Se eli vain vuoden ja teki 20 miljoonan markan, nykyrahassa 10 miljoonan euron tappiot. Tuollainen summa rasitti Urpon firman kassaa sen verran, että se oli yksi syy siihen, miksi Lehtimiehet myytiin Yhtyneille.
Kun Pikajuna oli mennyt nurin, sitä vetämään lähteneet miehet palasivat vanhaan firmaansa Yhtyneille niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toinen jättimoka tuli osakekaupoissa. Matti Lahtinen tarjosi omia osakkeitaan Urpolle 20 miljoonalla markalla. Urpo ei ostanut. Matti myi omistuksensa Aamulehdelle 34 miljoonalla. AL maksoi ylihintaa koska varmaa oli, että Urpo lunastaa osakkeet samaan hintaan. Tappiota tuli 14 miljoonaa markkaa (4,4 miljoonaa euroa).
– Kalliiksi tuli, mutta säilytimme itsenäisyytemme, Urpo kommentoi.
Urpon nuukuus on legenda. Kun ravintolassa tuli laskun aika, Urpo kaiveli lompakkoaan, ja hups! se oli yllättäen jäänyt kotiin. Yhteisillä matkoilla työntekijät maksoivat puolet kaikesta, mutta kierrättivät laskut firman kassalle. Reissussa ystävät joutuivat maksamaan Urponkin kuluja.
Urpo säästi tulitikuissa, mutta tuhlasi samppanjassa. Hän niuhotti mitättömästä kauppalaskusta, mutta saattoi surutta tuhlata miljoonia.
”Hymy Lahtinen oli se, joka piti firman pystyssä. Hymy piti huolta, ettei talon rahoja hassattu maailman tuuliin.
Hymy oli toinen penninvenyttäjä. Firman kahvitauolla hän pisti pullatkin puoliksi.
– Minulla on maine, että olen kauheen nuuka. Tänäänkin olin joululounaalla pankissa, ja sain siellä ilmaisen ruoan, kertoi Hymy Lahtinen IS:lle erään joulun alla.
Hymyn nuukuudessa oli hyvätkin puolensa.
– Hymy Lahtinen oli se, joka piti firman pystyssä. Hymy piti huolta, ettei talon rahoja hassattu maailman tuuliin, kertoi muuan Lehtimiesten konkari.
Hymy ja Urpo Lahtinen sekä heidän poikansa Jeppe Lahtinen.
Urpo ja Hymy Lahtisen avioliitto oli finaalissa 1970-luvulta lähtien. Virallista eroa ei otettu, koska omistusten järjestely oli monimutkaista.
Urpo nautti playboy-elämästä eikä sitä salaillut. Tosin jutuissa taisi olla pientä lahtis-lisää.
– Naisvalloituksilla kerskuminen oli varsinkin loppuvaiheissa miltei sairaalloista, Matti Lahtinen sanoi.
Tunnetuin Urpon valloituksista on vuoden 1970 Miss Suomi Ursula Rainio. Suhde kesti kymmenen vuotta. Ursis sai lähteä, kun hänet oli nähty Tahkovuoren yössä komean nuoren miehen kanssa. Urpo oli mustasukkainen, vaikka ei oman uskollisuutensa kanssa ollut turhan tarkka.
Kenkätehtailijasuvun Tero Palmroth esitteli keväällä 1990 Kalastajatorpan baaritiskillä Urpolle erään Maija Tynellin. Urpo oli myyty mies.
Urpo vei Maijan Espanjaan ja ilmoitti, että sieltä ei palata ennen kuin Maija on rakastunut häneen.
Marbellasta palattuaan Urpo kertoi ystävälleen laulaja Laila Halmeelle tavanneensa elämänsä naisen. Urpon mukaan Maija on kiinnostunut hänestä eikä hänen rahoistaan.
– Urpo näytti kuin ensimmäistä kertaa rakastuneelta, Laila Halme muisteli.
Urpo oli myynyt firmansa. Rahaa oli miljoonittain ja suunnitelmia riitti. Hän kaavaili Tampereen ja Ylöjärven rajamaille Luna Centeriä, kuukylää, joka suosiossa päihittää Särkänniemen. Mukana hankkeessa olisivat kuukävelijä Neil Armstrong ja kosmonautti Valentin Lebedev. Keravalle piti tulla suuri sisähuvipuisto ja Tahkovuorelle Joulupukinmaa.
Lisäksi hän aikoi vallata Neuvostoliiton lehtimarkkinat. Hän neuvotteli mm. Nkp:n pää-äänenkannattajan Pravdan ostosta.
Villa Urpon alakerrassa on 16-metrinen laguunin muotoinen uima-allas. Juhlissa joku molskahti sinne vaatteet päällä, ja siitä Urpo ei tykännyt. –Tykkään uiskennella, Urpo sanoi.
Huhtikuussa 1991 Urpo täytti 60 vuotta. Tampere-talo oli varattu. Oli tulossa komeat juhlat huippuesiintyjineen. Mutta sitä ennen Urpo lähti lomalle Espanjaan.
Espanjassa Urpo sai aivoinfarktin ja halvaantui loppuiäkseen. Sydänkin pysähtyi, mutta mies saatiin vielä elvytettyä henkiin.
Urpo lennätettiin hoitoon Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Maija palkkasi avuksi huippukalliin venäläisen ihmeparantajan Tsuna Davidasvilin. Oikeat lääkärit eivät ihmeparantajasta tykänneet.
Urpon ja Hymyn avioliitto oli vielä vuonna 1991 virallisesti voimassa. Elokuussa tuli käräjillä ero, ja 13 päivää myöhemmin vihittiin Urpo Lahtinen ja Maija Tynell.
– Urpo ei tiennyt, oliko hän menossa kansakouluun vai rippikouluun, kertoi Urpon pitkäaikainen työntekijä.
Ratkaisevalla hetkellä, kun Urpon piti sanoa “Tahdon”, sulhasmieheltä putosivat housut nilkkoihin.
Alkoi taistelu jättiomaisuudesta.
Urpo allekirjoitti neljä testamenttimääräystä, joissa edunsaajiksi oli merkitty Urpo ja Maija Lahtisen säätiö sekä Maija Lahtinen.
– Urpolle lyötiin kynä käteen ja sanottiin, että nimi tuohon, Hymy Lahtinen sanoi.
Urpo Lahtinen halusi nauttia elämästä. –Tää on Urpo Lahtisen ainoa elämä. En ole turhautunut liikemies, joka paukuttaa viimeiseen infarktiin saakka, Urpo sanoi. Mutta viimeinen infarkti hänelle tuli. Kuvassa Urpon vieressä Maija Lahtinen ja vasemmalla Pekka Paavola.
Testamentit menivät kumoon kaikissa oikeusasteissa. Urpo oli liian sairas testamentteja tekemään. Urpon omaisuus päätyi hänen ainoalle perijälleen Jeppe Lahtiselle.
Urpo Lahtinen kuoli lokakuussa 1994. Jeppe Lahtinen huomasi, että kuolinpesästä puuttuu 34 miljoonaa markkaa (8,2 miljoonaa euroa). Maija Lahtinen ja Pekka Paavola olivat vieneet rahat Sveitsiin.
Vuonna 2005 Maija Lahtinen tuomittiin törkeästä kavalluksesta 2 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen sekä maksamaan Urpo Lahtisen kuolinpesälle 5,5 miljoonaa euroa.
Lisäksi Maijan epäiltiin kavaltaneen 18 miljoonaa markkaa kirjapaino Helprintin kaupasta saatuja rahoja. Tämän jutun syyteoikeus vanheni, koska Maijaa ei saatu ajoissa oikeuteen.
Vouti ulosmittaa Maija Lahtisen eläkkeestä 350 euroa kuukaudessa ja lähettää rahat Jeppe Lahtiselle. Tällä vauhdilla 5,5 miljoonaa tulisi maksettua 1 300 vuodessa. Velka ei edes lyhene, sillä vuotuiset korot ovat satojatuhansia.
Lähteet: Erkki Lepokorpi: Sanoivat Urpon sammuneen, Kalevi Kalemaa: Hymyn maa, Urpo Lahtisen haastattelut, Hymy Lahtisen haastattelut, Erkki Lepokorven haastattelut