Heinäkuun nimikkokasvit, loistojasmike ja kurjenpolvien perennasuku hehkuvat pihoilla keskikesällä. Loistojasmike on yksi kestävimmistä ja kauneimmista jasmikepensaista. Kurjenpolvia puolestaan löytyy nykyään yhä useamman puutarharakentajan pihasuunnitelmasta. Syynä suosioon ovat luonnonkasveille tyypilliset ominaisuudet: hyvä leviämis- ja peittokyky, terveys ja kestävyys.
Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry. Jokaiselle kasvukauden kuukaudelle toukokuusta syyskuuhun nimetään oma perenna tai perennasuku sekä puuvartinen kasvi. Valinnalla halutaan nostaa esiin meillä hyvin kestäviä ja kussakin kuussa ajankohtaisia kasveja.
Loistojasmike pärjää
Lapissa asti
Runsaskukkainen loistojasmike 'Tähtisilmä' (Philadelphus Lewisii-ryhmä) ei vaadi kasvupaikaltaan paljon. Se pärjää vaatimattomissakin olosuhteissa ja talvehtii lumen suojassa Etelä-Lapissa saakka.
Näyttävimmilleen pensas kuitenkin kasvaa aurinkoisella, ravinteikkaalla kasvupaikalla. Hyvissä olosuhteisessa koristeellisesta nuokkuvaoksaisesta loistojasmikkeesta kehittyy tuuhea, 2-3 metriä korkea pensas. Kukinta alkaa jo kesäkuun lopussa. Kevyesti tuoksuvat kukat ovat puhtaan valkoisia ja viitisen senttiä leveitä.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos on nimennyt loistojasmikkeen FinE-kasviksi. FinE-tavaramerkki voidaan myöntää eri puolilla Suomea järjestetyissä kenttäkokeissa parhaiten menestyneille koriste- ja hyötykasveille.
Kurjenpolvista
suomalaisten suosikkeja
Kurjenpolvista on tulossa yksi suomalaisten suosikkikasveista, eikä ihme. Nämä helppohoitoiset perennat talvehtivat hyvin ja kukkivat pitkään. Kurjenpolvet leviävät helposti eikä niitä tarvitse jakaa tai tukea. Lisäksi kurjenpolvia on runsaasti erilaisia eri paikoille ja erilaisiin tarkoituksiin.
Upeakukkaiset, isolehtiset kurjenpolvi -lajikkeet istutetaan tavallisesti kukkaryhmiin. Ne viihtyvät parhaiten puolivarjossa, tuoreessa, keskiravinteisessa maassa. Kesä-heinäkuussa kukkivalla, 30-40 senttiä korkealla idänkurjenpolvella (Geranium himalayense) on erityisen kauniit violetinsiniset kukat.
Violetti tarhakurjenpolvi (G. x magnificum) ja sininen kyläkurjenpolvi (G. pratense) kukkivat heinä-elokuussa. Ne kasvavat yli puoli metriä korkeiksi.
Heinäkuun alusta pitkälle myöhäissyksyyn kukkivat muun muassa vaaleanpunakukkainen espanjankurjenpolvi (G. endressii) ja lähes metrin korkuinen, violetinpunakukkainen armeniankurjenpolvi (G. psilostemon).
Tiheimmät ja nopeimmin leviävät kurjenpolvet soveltuvat puiden ja pensaiden aluskasveiksi ja maanpeittäjiksi. Ne sietävät kuivuutta, ja viihtyvät sekä varjossa että auringossa.
Aavistuksen mäntysuovalle tuoksuva tuoksukurjenpolven (G. macrorrhizum) kukkii punaisin tai valkoisin kukin kesä-heinäkuussa. Peittokurjenpolvi (G. x cantabrigiense) muistuttaa edellistä, mutta sen lehdistö on pienempi, tiheämpi ja kiiltävämpi kuin tuoksukurjenpolvella.
Pienikokoiset kurjenpolvet kukoistavat aurinkoisella, kuivahkolla ja niukkaravinteisella kasvupaikalla. Niitä voi käyttää muun muassa kivikkoryhmissä tai maanpeitekasveina.
Verikurjenpolvi (G. sanguineum) availee violetinpunaisia kukkiaan kesäkuusta elokuuhun. Sen muunnoksia ovat puhtaanvalkoinen 'Album' ja hennon vaaleanpunainen neidonkurjenpolvi.
Myös kivikkokurjenpolvi (G. cinereum 'Ballerina') kukkii kesäkuusta syksyyn. Sen vaaleanpunaisia kukkia kirjovat tummanvioletit, verkkomaiset suonet.