Luonnontuotesarjan ovat tuottaneet Tuija Biskop Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliitosta ja Arktiset aromit -yhdistys.
Karpaloon kannattaa lähteä, vaikka saalista ei saisi kovin paljoa. Jo muutamasta desilitrasta voi loihtia pienelle joukolle herkullisen vispipuuron, juhlavan jälkiruoan tai täytekakun. Karpaloista saa myös raikkaita juomia. Jouluksi voi tehdä lumipallomakeisia kastamalla marjat ensin munanvalkuaiseen ja kierittelemällä ne sitten tomusokerissa.
Karpalo on maanmyötäinen suikertava varpu. Meillä kasvaa kaksi karpalolajia, tavallinen eli isokarpalo (Vaccinium oxycoccus) ja pikkukarpalo (Vaccinum microcarpum). Isokarpalon pallomaiset marjat ovat 1-1,5 cm halkaisijaltaan, pikkukarpalon miltei puolta pienemmät. Molemmat lajit ovat yleisiä lähes koko maassa, mutta pikkukarpalo kasvaa kuivemmilla soilla kuin isokarpalo ja on yleisempi Pohjois-Suomessa. Hyvän vuoden karpalosato on arviolta 25 miljoonaa kiloa. Karpalon kaupallinen keruu on vähäistä. Tähän on syynä hidas poimiminen ja tuontikarpalon runsas tarjonta.
Karpalot kypsyvät vasta syys-lokakuun vaihteessa. Marjoja voi kerätä lumen tuloon asti. Poimimaan kannattaa lähteä vasta sitten, kun muutama pakkasyö on vienyt mennessään osan marjojen kirpeydestä. Vielä ylitalvisetkin karpalot ovat käyttökelpoisia. Hyytelö- ja hillomarjoiksi niistä ei enää ole, mutta hyvää mehua ja simaa niistä saa.
Flavonoidipitoisin marjamme
Karpalo sisältää 4-5 prosenttia sokeria, mitä on vaikea uskoa, koska marjassa on erittäin happaman makuisia happoja, joiden alle sokerin tuoma makeus peittyy. Karpalossa on kohtalaisesti C-vitamiinia, 14 mg 100 grammassa marjoja. Flavonoideja on karpalossa enemmän kuin muissa marjoissa.
Flavonoidit ovat ilmeisesti tehokkaampia antioksidantteja kuin vitamiinit. Niiden merkitystä terveyteemme tutkitaan parhaillaan vilkkaasti. Karpalon suuresta sitruuna- ja bentsoehappopitoisuudesta johtuu, että marja säilyy erittäin hyvin. Korkea pektiinipitoisuus tekee karpalosta erinomaisen hyytelömarjan.
Hautalöytöjen mukaan pronssikaudella juotiin viljasta, suomyrtistä ja karpaloista tehtyä juomaa. Merimiehillä on ollut mukanaan karpalososetta C-vitamiinin puutosta, keripukkia torjumaan. Bentsoe- ja sitruunahapon lisäksi karpalossa on puolukan tavoin antibioottisia yhdisteitä. Karpalomehulla on lääkitty virtsarakkotulehdusta sekä maha- ja suolistovaivoja.
Karpalososetta on käytetty myös imeväisten sammaksen hoitoon.
Karpalo-banaaniherkku
3 dl karpaloita
2-3 täysin kypsää banaania
2 rkl sokeria tai 1 rkl hunajaa
Hienonna kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittajassa.
Tarjoa jälkiruokana tai välipalana.
Vispipuuro
7 dl vettä
3 dl karpalomehua
1 dl mannasuurinoita
sokeria maun mukaan
Kiehauta vesi ja mehu. Vispilöi mannasuurimot joukkoon ja anna hautua hiljalleen noin 15 minuuttia. Mausta sokerilla.
Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.
Tarjoa puuro maidon kanssa.
Karpalovaahto
3 dl karpalomehua
sokeria
4-5 liivatelehteä
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutama minuutti. mitta mehu suureen kulhoon. Tarkista, että se on sopivan makeaa ja melko voimakasta.
Purista liivatelehdet mahdollisimman kuiviksi ja liuota tilkkaan kuumaa vettä. Lisää liivateseos mehun joukkoon. vatkaa mehua voimakkaasti, kunnes siitä tulee sakeaa vaahtoa. Monitoimikone tai yleiskone on tässä verraton apulainen.
Jaa vaahto annoslaseihin, koristele muutamalla karpalolla ja nosta hetkeksi jääkaappiin hyytymään.