Jääleinikki kasvaa Suomessa vain Enontekiön suurtuntureilla. Se on maamme arktisin putkilokasvi. Kurjenkanerva ja sielikkö ovat puolestaan Lapin pohjoisen tunturialueen alkuperäisiä kasveja, jotka ovat sopeutuneet kylmään talveen ja viileään kesään. Ilmaston lämmetessä ne kaikki voivat muuttua uhanalaisiksi.
Muutkin pohjoisen kasvit, kuten lapinvuokko ja lapinalppiruusu, kärsivät lämpenemisestä. "Jopa puolukalla ja mustikalla voi olla edessään vaikeuksia", kertoo professori Satu Huttunen Oulun yliopiston biologian laitokselta.
"Niillä on omat pohjoiseen sopeutuneet populaationsa, joille voi tulla lämpenemisestä talvehtimishäiriöitä".
Olisi helppo kuvitella, että lämpimämmät kasvuolosuhteet saisivat pohjoisen kasvit kukoistamaan. Niin ei kuitenkaan ole. Hitaaseen kasvuun erikoistunut kasvi alkaa päinvastoin kuluttaa liikaa energiaa eikä pysty talvehtimaan. "Kun pohjoisen kasveja siirretään etelään, ne alkavat hengittää liikaa. Niiden oma kasvukauden pituus ei muutu, eivätkä ne siksi sopeudu pitkään kasvukauteen."
"Jos ilmasto lämpenee ja kevät tulee aina vaan aikaisemmin, uhkaa kylmäkuivuminen sille alttiita kasveja", Huttunen kertoo. Jos maa on vielä jäässä mutta aurinko porottaa, ei kasvi saa mistään tarvitsemaansa nestettä. Kylmissä olosuhteissa tuleva auringon säteily voi olla hyvin vahingollista. Sen vaikutus summautuu kasvin koko eliniäksi ja voi jopa muuttaa kasvin rakenteita: siitä tulee kooltaan pienempi ja puumaisempi. "Ei sitäkään tiedetä, mitä esimerkiksi poro pitää jonkin kasvin muuttuneesta kemiasta", Huttunen pohtii.
Ilmaston lämpeneminen voi lisätä pakkasen ja suojasään vuorottelua, mikä on kasveille vahingollista: kun maanpinta jäätyy, voivat kasvitkin jäätyä ja tukehtua. Se voi lisätä kuivuutta myös ennestäänkin karuilla tunturipaljakoilla.
"Mutta jos sademäärä kasvaa, hyötyvät sammalet ja ruohot muiden kasvien väistyessä", Huttunen sanoo.
Ilmaston muuttuminen voi lisätä myös äärevyyttä eli sekä erittäin kylmiä että kuumia kausia. Lisäksi ruohot hyötyvät ja varvut kärsivät, jos ilman kautta tulevat typen kaukokulkeumat lisääntyvät.
Samat uhkat koskevat kasveja koko arktisella alueella. Jos alppikasveilla ja arktisilla tunturikasveilla ei ole mahdollisuutta siirtyä ylemmäs tai pohjoisemmaksi, on niiden tulevaisuuden ennuste huono.
"Lajien pohjoisia sopeutumia ja tunturikasvustojen kokonaisuuksia menetetään yleisestikin", Huttunen arvioi.
Siemenetkään eivät auta, sillä monet arktiset kasvit lisääntyvät suvuttomasti, koska niiden energia ei riitä siementen kasvattamiseen.
Myös tunturien luonne muuttuu, kun metsänraja nousee - ehkä jo muutaman kymmenen vuoden aikana.
Metsälajit siirtyvät entistä korkeammalle ja pohjoisemmaksi, samalla kun metsien laajentuminen muuttaa lämpöolosuhteita: metsä imee säteilyä ja lämmittää ympäröivää ilmaa.