Rapu on horoskooppikirjojen mukaan herkkä, hoivaava ja hiljainen - toisaalta kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Vesimiehen piirteisiin puolestaan kuuluuvat kaavoista poikkeaminen, päättämättömyys, hetkellisyys - hänen elämänsä voi olla tapahtumia täynnä.
Antti ja Jaakko Vehkaperässä on hyvin paljon erilaisia ja hyvin paljon samanlaisia piirteitä. Yhteistä veljeksille on pesäpallo. Tiistaina Vehkaperät tekivät yhdessä oululaista pesäpallohistoriaa, kun he olivat yhtä aikaa pääsarjaottelussa Lipon pelaavassa yhdeksikössä.
Antti on veljeksistä rauhallisempi rapu ja Jaakko villimpi vesimies.
"Se pitää paikkaansa: olen kaiken kaikkiaan rauhallisempi. Kentällä näkyvä luonne pätee muussakin elämässä. Kapteenina minun täytyy puhua tärkeistä asioista, mutta mietin ensin sanottavani: en sano mitä sylki suuhun tuo", 27-vuotias isoveli huomauttaa.
Kymmenen vuotta nuorempi pikkuveli myöntää myös oman luonteensa.
"Tulen kaikkien kanssa toimeen ja tykkään jututtaa ihmisiä pikkulapsista vanhuksiin. Sanavalmiiksikin minua on sanottu."
17-vuotias Jaakko Vehkaperä on sopeutunut hämmästyttävän hyvin Lipon edustusjoukkueeseen. Kun nuorukainen nousi Lipon miesten joukkueen kyytiin vieraspaikkakunnalta, niin hän oli heti välittömästi äänessä.
"Jaakkoa on varmaankin auttanut se, että hän on tuntenut minun kauttani pelaajia jo ennestään. Olemme muutaman kerran olleet joukkueen kanssa viettämässä kotipuolessa iltaa", isoveli mainitsee.
Pikkuveli ei myönnä, että olisi haaveillut miesten supersarjan peleistä vielä tänä kesänä.
"Lähinnä uskoin olevani katsojana paikalla."
Jos veljekset ovat luonteeltaan erilaisia, niin kentällä liikkeet ja eleet ovat hämmästyttävän samanlaisia kymmenen vuoden ikäerosta huolimatta. Jo fyysiseltä olemukseltaan Vehkaperät ovat samasta puusta nikkaroituja.
"Meillä on sanottu olevan sukuvika: kukaan ei kasva yli 170 sentin. Isä lupasi 170 markkaa, jos ylittäisin kyseisen pituuden. Armeijassa olin 169,6 senttiä, mutta ilmoitan aina pituudeksi 170 senttiä", Antti Vehkaperä nauraa.
Nuorempi painos on vielä pari senttiä jäljessä, eikä kasvu ole enää varmaa.
"Usko on kova. Pitää nukkua paljon, niin kasvaa", nuorukainen hörähtää.
Vuodet tuoneet
läheisyyttä
Veljekset ovat ikäerosta johtuen olleet aikaisemmin vähemmän tekemisissä toistensa kanssa. Jaakon mukaan he ovat viime vuosina tulleet läheisemmiksi, kun hän on kasvanut vanhemmaksi. Perheeseen kuuluu vielä kolmaskin veli, mutta hän ei ole lähtenyt urheilumaailmaan mukaan.
"Mikko on musiikkimies. Taitelija", veljekset hymyilevät.
Haukiputaalta kotoisin oleva parivaljakko on Kellon Lyönnin kasvatteja. Antti Vehkaperä on tuttu nimi myös jääpallosta, jossa hän oli myös lahjakas. Mies olisi päässyt reilut puoli vuosikymmentä sitten OLS:n edustusjoukkueen rinkiin, mutta Lipon vastaava vei voiton.
"Pesäpallo oli silloin paremmassa huudossa - niin kuin on vieläkin. Pesäpallossa olen sikäli antanut muille tasoitusta, että en ole koskaan saanut pelata junioripelejä", vastavalmistunut luokanopettaja selvittää.
Jaakko Vehkaperä puolestaan pelaa edelleenkin juniorien SM-tasolla salibandya.
Sitkeä etenijä
ja huoleton vaihtaja
Antti Vehkaperä kuuluu Lipon nopeimpiin pelaajiin. Pikkuveli myöntääkin, että hän on itse enemmän vaihtajatyyppi. Nopeutta nuoremmaltakaan veljeltä ei kuitenkaan puutu.
"Olin kerran autotallissa nostamassa puntteja, kun löysin KeLy-viestin vuodelta 1995. Siinä kerrottiin Antin 30 metrin ajan olleen 3,95. Itse juoksin nyt 17-vuotiaana 4,00, joten saa nähdä, miten jatkossa käy", Jaakko Vehkaperä nakkaa.
Harjoituksissa isoveli-Antti on aina mottonsa mukaisesti viitosvaihteella mukana: "Sen minkä tekee, niin tekee sen täysillä." Pikkuveli on osaltaan voimakkaasti tsemppaamassa myös muita pelaajia.
Kovin pahaa sanottavaa veljeksillä ei toisistaan ole.
"Olen joskus miettinyt, kuinka sitkeä Antti on, kun hän tekee jotain juttua. Joskus tuntuu, että jättäisit jo kesken", pikkuveli pyörittää päätään.
Isoveli toteaa olevansa hoivaajatyyppi, mutta Jaakko on kuulemma päinvastainen tapaus.
"Ehkä tuollainen huolettomuus kuuluu nuoruuteen. Joskus voisi miettiä asioita pidemmälle: että jos on viikon matka, niin ei tuhlaisi kaikkia rahojaan ensimmäisenä päivänä", isoveli opastaa.