Ri­kos­sar­ja Mons­te­ris­sa poh­joi­sen ankeaa valoa on liikaa

Monien pohjoismaisten rikossarjojen tunnusmerkki on kummallinen tunnelma, ankeat maisemat ja vähintäänkin piiloaggressiiviset ihmissuhteet.

Joel Dreyer (Jakob Oftebro) ja Hedda Hersoug (Ingvild Holthe Bygdnes) rypevät suossa selvittäessään rikoksia.
Joel Dreyer (Jakob Oftebro) ja Hedda Hersoug (Ingvild Holthe Bygdnes) rypevät suossa selvittäessään rikoksia.
Kuva: Tom Balgaard, NRK
Monien pohjoismaisten rikossarjojen tunnusmerkki on kummallinen tunnelma, ankeat maisemat ja vähintäänkin piiloaggressiiviset ihmissuhteet. Monster on juuri sellainen. Kaikki jännittävän poliisisarjan ainekset ovat koossa, mutta jokin jää puuttumaan.

Tarina alkaa, kun nuori Tyra Lind katoaa pieneltä pohjoisnorjalaiselta paikkakunnalta.

Kylä esitetään rumana, synkkänä ja luotaantyöntävänä. Rapistuneet talot seisovat puuttomassa maisemassa. Ihmisetkin kuvataan ynseässä valossa.

Kolkkoutta on minun makuuni liikaa. Sillä ikään kuin yritetään peittää, ettei tarinan jännite pysy tiiviinä. Tuntuu kuin käsikirjoituksessa pohjoisen outouden esittäminen nousisi pääosaan ja rikostarina painuu sivuosaan.

Kahden ensimmäisen jakson perusteella liikaa on myös kohtauksia, joissa poliisi kiertelee pitkään autiossa rakennuksessa tai parkkipaikalla ase tanassa. Vaihtelua ei varsinaisesti tuo se, että toisen jakson lopussa harhaillaan sumussa metsässä ja suolla.

Tutkijaparina on mies ja nainen. Nainen on Oslosta pohjoiseen kotiseudulleen muuttanut Hedda Hersoug (Ingvild Holthe Bygdnes). Mies taas on etelästä saapunut rikostutkija Joel Dreyer (Jakob Oftebro). Molemmilla on traumoja ja salaisuuksia.

Nyt Ylellä nähtävä sarja on aiemmin esitetty suoratoistopalvelu Viaplayssa.

Yle Teema & Fem maanantai 23.4. klo 22.00