Uu­tuus­kir­ja: Timo Soini suun­nit­te­li opis­ke­le­van­sa Ir­lan­nis­sa ka­to­li­sen kirkon papiksi - "Mi­nus­ta ei tullut Isä Ca­mil­loa, vaan po­pu­lis­ti­po­lii­tik­ko"

Soinin kirkolliset urasuunnitelmat vaihtuivat, kun hänet valittiin SMP:n varapuheenjohtajaksi.

Jos asiat olisivat menneet toisin, Timo Soini olisi saattanut löytää itsensä politiikan sijaan katolisen kirkon palveluksesta.
Jos asiat olisivat menneet toisin, Timo Soini olisi saattanut löytää itsensä politiikan sijaan katolisen kirkon palveluksesta.
Kuva: Joel Maisalmi

Soinin kirkolliset urasuunnitelmat vaihtuivat, kun hänet valittiin SMP:n varapuheenjohtajaksi. Katolinen usko näkyy kuitenkin yhä arvokysymyksissä, kuten Soinin aborttikannoissa ja avioliittonäkemyksissä. Populismissa on kyse aina myös uskonnosta, Soini kirjoittaa tuoreessa kirjassaan.

Perussuomalaisten perustaja, sittemmin Sininen tulevaisuus -ryhmän ex-pätkäministeri Timo Soini kertoo maanantaina julkaistussa Populismi-kirjassaan aikomuksistaan opiskella katolisen kirkon papiksi Irlannissa.

Ura katolisen kirkon pappina oli hänen varasuunnitelmansa, mikäli häntä ei olisi valittu SMP:n varapuheenjohtajaksi vuonna 1989.

– Jälkeenpäin osaan suhtautua nuoren miehen ehdottomuuteen jo hieman pilke silmäkulmassa, mutta sen tiedän ja tunnen, että olisin varmasti Irlantiin lähtenyt. Olin vapaa kaikesta, Soini kirjoittaa.

Lue myös: Soini palasi julkisuuteen seitsemän kuukauden tauon jälkeen: Nukuttaa hyvin ja on hirveän hyvä olla, kilojakin on lähtenyt

Toisin kuitenkin kävi. SMP:n nuorisojärjestön nokkamiehenä toiminut Soini tuli valituksi puolueen johtoon, ja nuoruuden ehdottomuudessa tehty varasuunnitelma jäi varasuunnitelmaksi.

– Ei tullut minusta Isä Camilloa vaan populistipoliitikko, joka jakaa Johannes Paavali II:n moraalikäsitykset.

Naispappeus oli Soinille liikaa

Katoliseen kirkkoon Timo Soini liittyi samaan aikaan, kun hän valmistui Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta.

Samoihin aikoihin Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi pappisviran avaamisen naisille, ja ensimmäiset papit vihittiin virkaansa samana vuonna, kun Soinin populismia käsittelevä pro gradu valmistui eli vuonna 1988.

Kirjassaan Soini kertoo, että naispappeuden hyväksyminen oli hänelle liikaa. Evankelisluterilainen kirkko vaihtui toiseen kristilliseen kirkkoon, katoliseen kirkkoon.

– Luterilaisen kirkon päätös hyväksyä naispappeus oli minulle liikaa. Irlannissa interrail-matkalla Killarneyssa oma ratkaisuni sai sinettinsä uskonnollisen kokemuksen ja irlantilaisen nunnan kanssa käydyn keskustelun seurauksena.

Gradussaan Soini käsitteli niin ikään populismia. Uudessa kirjassaankin hän tuo esille jo aiemmin esitetyn näkemyksen siitä, että Soinin opinnäytetyö oli kuin "käsikirja perussuomalaisen kansaliikkeen synnyttämiseen".

– Gradun tekoaikaan kävin ylikierroksilla ja olin politiikan ja uskonnon ristipaineessa. Tämän näen selvästi näin jäljestä juhlan, hän toteaa kirjassa.

"Maahanmuutolla selvä merkitys perussuomalaisten kannatukseen"

Katoliset arvot ovat näkyneet myös Soinin politiikassa. Hän vastustaa aborttia ja pitää avioliittona naisen ja miehen välisenä liittona ja perustelee näitä omaan vakaumukseensa vedoten.

Sen sijaan maahanmuutto ei Soinille hänen omien sanojensa ole ollut populismin ykkösasioita, mikä johtuu hänen taustastaan ja katolisesta uskostaan.

– Tosiasia on kuitenkin se, että maahanmuutolla on ollut selvä merkitys perussuomalaisten kannatukseen, hän toteaa.

Populismin nousu Euroopassa

Maanantaina julkaistussa kirjassa Soini avaa populismin teoriaa ja kuvailee sitä, miten populistiset liikkeet ovat nousseet Pohjoismaissa sekä Euroopan maissa, jossa perinteiset kristilliset arvot ja menneisyyden ihannointi ovat vahvasti esillä. Populistille kansan ääni on "Jumalan ääni".

– Populismi on usein uskonnollista, ja siihen liittyy nostalginen menneisyyden ihannointi. Vanhat hyvät ajat ja koetellut kestävät arvot ovat kunniassa. Populistinen arvomaailma lähtee perinteisen talonpoikaisyhteisön normeista. Populismille luonteenomaista ovat perhe, uskonto, rehellisyys, kova työnteko, pienyrittäjyyden tukeminen, korruption ja byrokratian vastustaminen, suurten yksiköiden ja suuren rahan vastustaminen sekä yhteiskunnan mahdin raju torjuminen.

Soini kirjoittaa katsauksenomaisesti populististen liikkeiden noususta politiikan ytimeen. Hän toteaa, että populismi on aina kansallista ja jokaisella populistisella liikkeellä ja puolueella on juuret kyseisen maan historiassa ja kulttuurissa.

Hänen mukaansa paras esimerkki tästä on Puolassa toimiva Laki ja oikeus -puolue, jonka henkiset juuret ja perintö ovat "tiukasti kiinni puolalaisessa katolilaisuudessa, kulttuurissa ja arvoissa".

Laki ja oikeus -puolue harjoittaa arvokonservatiivista linjaa ja kannattaa perinteisiä arvoja, mikä Soinin tulkinnan mukaan on vaikuttanut puoleen menestykseen Puolassa, jossa kommunismin varjot ovat pitkät ja syvät.

– Laki ja oikeus -puolue vastustaa aborttia ja puolustaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä instituutiona, jota ei sovi eikä pidä murtaa. Nämä ovat perinteisiä katolisia arvoja, joista pidetään kiinni. Nämä perinteiset arvot yhdistettyinä kansallismieliseen puolalaisuuteen, yhteisöllisyyteen ja kulttuuriin ovat puolueen arvopohjan runko. Murtumaton perusta. Puolue teki sellaista politiikkaa, jota se oli luvannutkin tehdä, Soini kirjoittaa.

Vennamolaisuuteen nojaavan Timo Soinin Populismi-kirjan on julkaissut Kunta-alan kehittämissäätiö. Kirja kuuluu säätiön Polemia-sarjan julkaisuihin.