Vuosina 1975-2000 suomalaisia hauskuuttanut ja myös vihastuttanut Pahkasika-lehti eli loppujen lopuksi yllättävän pitkään. Lehtikuolema oli siinä mielessä sääli, että Pahkasian ja myöhemmin myös Suomen Madin kuolemat jättivät suomalaisen huumorilehtikentän vain kerran vuodessa ilmestyvien vappujulkaisujen varaan.
Vaikka kuningas on kuollut, riittää Pahkasiasta ammennettavaa vielä tähänkin päivään.
Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi kokosi lehden 25-vuotistaipaleen (ja kuoleman?) kunniaksi Pahimmat iskut - 25-vuotisjuhlakatalookin jälkipolvien iloksi.
Nyt kuusi vuotta hautajaisten jälkeen Absoluuttisen Nollapisteen laulaja-säveltäjä-sanoittaja Tommi Liimatta on koonnut massiivisen ja näyttävän, yli 300-sivuisen kirjan valittuja Pahkasika-paloja.
Liimatan kokoelma on siinä mielessä onnistunut kattaus, ettei se sisällä ainuttakaan Paretskoi-katalookissa ollutta
juttua. Pahkasika-kirjalle on ollut myös ilmeinen sosiaalinen tilaus näinä henkisesti kuivina aikoina: opus on pärjännyt hyvin myös syksyn kirjamyyntilistoilla.
Tommi Liimatta on sarjakuvamiehiä ja se näkyy myös kirjassa, jossa on runsaasti muun muassa Ari Pirttisalon kieroja ihmiskuvauksia, Hannu Pyykkösen hellyttäviä Jurpo-strippejä sekä Heikki-Pekka Miettisen Pahkeisia.
Pauli Heikkilän ja Markku Paretskoin Vanhoja herrojakaan ei ole myöskään unohdettu, mutta Vanhoille herroille on annettu ihan oikein vähemmän tilaa kuin muut Pahkis-sarjakuville - herrathan ovat jo aiemmin saaneet aivan oman kokoelmansa.
Sarjakuvapitoisuus puolustaa sikälikin paikkansa, että sarjakuvat ovat ehkä Pahkasian eniten aikaa kestänyttä materiaalia.
Monet Pahkasiassa olleet ja aikaansa sidotut vitsit, väännökset ja henkilöt (kuka ihmeen Kaarina Suonio?) jäävät nuoremmalle lukijasukupolvelle vieraiksi, vaikkakin tarjoavat keski-ikäistyneille lukijoille nostalgisia nauruja.
Liimatan kokoamista jutuista käy hyvin myös ilmi se, että Pahkasika uskalsi heittää aina herjaa myös vakavista asioista: invalideista lapsipornoon ja poltettaviin kirjoihin.
Hyvän ja huonon maun rajamailla liikkuminen on taitolaji, ja Pahkasika onnistui horjumaan sopivasti molemmilla puolilla. Pahkasian tekijät jättivät - ja aivan oikein - lopullisen vastuun lukijalle.