Piparjuuri

Piparjuuri on monivuotinen paksujuurinen ja suurilehtinen ristikukkaiskasvi. Se on kotoisin Itä-Euroopasta, josta se on levinnyt sekä villinä että viljeltynä. Suomessa piparjuurta on viljelty jo keskiajalla. Piparjuuri on ollut aluksi vain rohtokäytössä; myöhemmin myös mausteena.

Piparjuuren käytettävä osa on kasvin pitkä, valkea juuri, mutta myös sen lehdet ovat syötäviä.

Pohjolassa piparjuuri on ollut perinteisesti kalaruokien mauste, esim. piparjuurihauki on ollut yleinen ruokalaji. Piparjuuri sopii myös kastikkeisiin, maustevoihin ja tuorejuustoihin. Kasvisruuista erityisesti punajuuriruuat ja kaalisalaatit sopivat piparjuurella maustettaviksi. Sitruuna ja sinappi käyvät hyvin yhteen piparjuuren kanssa. Piparjuuriraastetta voi levittää voileivän päälle tai siitä voi hauduttaa teetä. Piparjuurta ei pitäisi koskaan keittää, vaan se tulisi sekoittaa valmiiseen ruokaan.

Juuri on maasta nostettuna jokseenkin hajuton, mutta sitä raastettaessa tai muuten hienonnettaessa rikkoutuneista soluista vapautuvat myrosinaasi-entsyymit hajottavat juuren sisältämää sinigriiniä, jolloin syntyy allyyli-isotiosyanaattia eli sinappiöljyä, joka ärsyttää limakalvoja ja silmiä. Raastettu piparjuuri on käytettävä pian ja kuumentamatta, koska se ilman ja lämmön vaikutuksesta menettää nopeasti terävyytensä ja muuttuu epämiellyttävän kitkerän makuiseksi.

Piparjuuri sisältää kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia. Tuoreessa piparjuuressa on C-vitamiinia 177,9 mg/100 g. Piparjuuren sisältämää piparjuuriperoksidaasi-entsyymiä käytetään molekyylibiologiassa muun muassa vasta-aineiden leimaamiseen.

Ennen pippuria ja chiliä piparjuuri ja sinappi olivat ainoat Euroopassa tunnetut tuliset mausteet. Suomessa raastettua piparjuurta on käytetty piparjuurilihan ja piparjuurihauen mausteeksi. Piparjuuri on suosittu erityisesti saksalaisessa keittiössä liha- ja kalaruokien mausteena.

Japanilaiseen keittiöön kuuluva wasabi eli japaninpiparjuuri muistuttaa piparjuurta ja on sille läheistä sukua. Aito wasabi on hyvin kallista, ja kaupan oleva wasabi onkin useimmiten vihreäksi värjättyä piparjuuritahnaa, joka saattaa sisältää myös hieman aitoa wasabia.

Tiesitkö, että: englanninkielisestä nimestään (Horseradish) huolimatta piparjuuri on hevosille myrkyllinen.

Piparjuuren viljely

Piparjuurta viljellään yleensä yksivuotisena, kotipuutarhoissa myös monivuotisena. Piparjuuri lisääntyy tehokkaasti juuresta, ja se myös villiintyy helposti ja voi muodostua kiusalliseksi riesaksi puutarhassa. Piparjuuri viihtyy syvämultaisessa, kosteassa maassa, lämpimällä paikalla. Suomessa istutetaan toukokuussa. joka istutetaan maahan 5 cm:n syvyyteen. Piparjuurta voidaan lisätä myös kasvullisesti, jakamalla vanhaa kasvustoa tai ottamalla juuresta pala. Pistokkaat ovat yleensä lyijykynän paksuisia sivujuuria.

Piparjuuren ravinnepitoisuus:

Botaniskt namn: Armorácia rusticána
Växtfamilj: Cruciferae, korsblommiga
Pepparrotens närmaste släktingar är senapsväxter, kål och raps.

100 grammassa tuoretta kasvia

Kalorit: 87
Vesi: 74,6 g
Valkuaisaineet: 3,2 g
Rasva: 0,3 g
Hiilihydraatit: 19,7 g
Kalsium: 140 mg
Fosfori: 64 mg
Sinkki: 1,4 mg
B1-vitamiini: 0,12 mg
C-vitamiini: 81 mg
Huomaathan kuinka paljon C-vitamiinia piparjuuresta löytyy, verrokkina appelsiinissa on 38 milligrammaa (per 100 g)