Perinteinen sivakointi aurinkoisilla laduilla on ihanaa, mutta oi miten houkuttelevalta näyttää luisteluhiihtäjien lennokas meno! Onkohan se tehokkaampaa liikuntaa? Pitäisikö opetella?
Hiihdonopettaja Laura Liikanen Suomen Ladusta vakuuttaa, että luistelutekniikan oppiminen voi tuoda hiihtoon uudenlaista iloa, jos pertsa eli perinteinen tyyli on jo hallussa. Meno voi muuttua paitsi vauhdikkaammaksi myös helpommaksi.
Asiantuntija listasi kolme syytä, miksi kannattaa ottaa haaste vastaan ja opetella luisteluhiihto.
1. Vauhdin hurma kasvaa
”Kun on oppinut tekniikan, moni pääsee luistelemalla nopeammin eteenpäin kuin perinteisellä”, Laura Liikanen tietää.
Tekniikka on olennainen, sillä vasta oikean asennon myötä hiihtovauhti paranee, parhaimmillaan jopa kolminkertaistuu.
Koska vauhti on luistellessa perinteistä sivakoivia kovempi, laji näyttää myös rankemmalta ja tehokkaammalta. Kunnon kohotuksen kannalta luisteluhiihto ei perinteiseen verrattuna silti ole mitenkään ylivoimainen vaihtoehto. Laura Liikasen mukaan luistelusuksien ja tekniikan ansiosta hiihtäjä vain menee luonnostaan lujempaa.
”Perinteisessä joutuu käyttämään enemmän ylävartaloa ja käsiä.”
”Vauhti tulee teknisesti ajatellen liu’usta, keho ei välttämättä tee sen enempää töitä. Sykekin kyllä nousee, mutta se taas riippuu enemmän kunnosta eli siitä, miten keho on tottunut tekemään töitä. Itse pääsen luistelusuksilla jopa vaivattomammin eteenpäin. Perinteisessä joutuu käyttämään enemmän ylävartaloa ja käsiä.”
2. Pakarat ja reidet kiittävät
Luisteluhiihdossa on Laura Liikasen mukaan kuitenkin kunnon kohotuksen kannalta tiettyjä etuja perinteiseen latuhiihtelyyn verrattuna. Suurin luisteluhiihdon hyöty on lajin monipuolisuudessa.
”Pakarat ja reidet joutuvat tekemään työtä, eli luisteluhiihto kehittää niiden voimaa.”
”Mitä monipuolisempaa liikunta on, sitä paremmin se kehittää kuntoa. Luistelu tuo liikuntaharrastukseen liikkeitä, jotka muissa lajeissa ovat harvinaisia. Monessakaan muussa urheilulajissa ei tehdä samankaltaista liikettä eli potkuja sivusuuntaan. Niiden vuoksi pakarat ja reidet joutuvat tekemään työtä, eli luisteluhiihto kehittää niiden voimaa.”
3. Tasapaino paranee
Koska jalkojen liike on toisenlainen kuin perinteisessä, myös tasapaino kehittyy. Etenkin ikääntyessä tästäkin on erityistä iloa, koska tasapainon ylläpito on entistä tärkeämpää.
”Tasapainoa tarvitaan ihan eri tavalla kuin perinteisessä. Luisteluhiihto myös kehittää sitä tehokkaasti”, Liikanen muistuttaa.
”Kannattaa hankkia oikeat sukset lajiin”
Jos luisteluun sopivat ladut tai järvenselkä löytyy läheltä, ensin voi toki kokeilla perinteisen suksillakin. Laura Liikanen kannustaa kuitenkin hankkimaan luistelusukset, sillä niillä suihkiminen on huomattavan paljon helpompaa. Ja vasta niillä lajista saa oikeasti kunnolla otteen.
”Kaikki hiihtäminen on hieno juttu, ja parempi mennä millä vain kuin olla menemättä. Mutta jos luisteluhiihtoa haluaa harjoitella ja harrastaa, siihen tarkoitettu suksi on ehdottomasti parempi. Se on perinteistä jäykempi ja lyhyempi, ja koko alapinnassa on luistoa lisäävää voidetta. Pitovoidetta ei käytetä ollenkaan.”
Perinteisen tyylin sukset eivät vie sulavasti eteenpäin luistellen siksikään, että niihin on yleensä laitettu pitovoidetta. Myös hiihtoasento on toisenlainen.
”Tavallisilla suksilla tökkäät luultavasti nenällesi.”
”Jos luistelee oikeassa asennossa eli keho edempänä kuin perinteisessä hiihdossa, ei tavallisilla suksilla oikeastaan edes pysty siten hiihtämään. Jos yrität perinteisen suksilla, sukset iskevät lumeen kiinni pitokohdassa, etkä saa niitä liukumaan niin kuin pitäisi. Luultavasti tökkäät nenällesi.”
Ja jos ehdit huolestua siitä, miten ilman pitoa pääset ylös mäet, Laura Liikanen lohduttaa: luisteluhiihtäjä ei tarvitse pitoa edes rinnettä noustessaan.
”Ylämäessä hyödynnetään suksen sisäkanttia. Ei potkaista taaksepäin, vaan sivulta sivulle.”
